Mustavuoren rotko ja linnoitukset, Helsinki

Aurinkoinen marraskuun päivä houkuttelee metsäretkelle. Vielä viikko sitten suunnittelin hiihtoretkeä Mustavuoren ladulle Itä-Helsinkiin, mutta talvi meni melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Sää oli kuitenkin mitä parhain kävelyretkelle Mustavuoren lehtoon.

Ulkoilutieltä haarautuva polku houkuttelee, ja lähdemme seuraamaan sitä. Lehtipuut ja pensaat ovat lehdettömiä ja vähän ankean näköisiä, mutta auringonpaiste saa havupuut ja sammalet hehkumaan vihreyttä.

Lähdemme kiipeämään ylös rinnettä pitkin uraa, jota aluksi luulen puron pohjaksi. Olen lukenut alueella olevista ensimmäisen maailmansodan aikaisista juoksuhaudoista, ja pian tajuankin kiipeäväni sellaista ylös.

Metsä näyttää saavan kasvaa ja uudistua täällä ilman hoitotöitä. Juoksuhaudan yli on kaatunut puita, ja muutenkin metsässä näyttää olevan paljon lahopuuta ja eri ikäistä puustoa.

Juoksuhauta muuttuu pikkuhiljaa syvemmäksi ja lopulta se on pystysuorien kallioseinämien välinen rotko. Jossain vaiheessa vastaan tulee mutka, ja sen takaa ammottaa valtava musta kita. Louhittu luola on vaikuttava yllätys. Sää on niin kirkas, että luolan sisätilaa ei erota.

Luolan suuaukon edustalla juoksuhauta on leveä ja kivikkoinen. Vettä siinä ja luolan sisällä on niin paljon, että ilman kumisaappaita sinne ei ole menemistä. Kivet ovat liukkaita, ja liikkuessa pitää ottaa tukea kallioseinistä.

Kallioseinämät luolan suuaukon ympärillä nousevat monen metrin korkeuteen, ja juoksuhauta jatkuu rinnettä ylöspäin kapena rakona sammaloituneiden kallioseinien välissä. Rotkon täytyy olla ainakin osittain luonnon muovaama, vaikka juoksuhaudat ovatkin ihmisen aikaansaannoksia.

Jatkamme rotkoa pitkin, ja kulman takaa tulee esiin toinenkin luola. Kallion päällä metsä muuttuu rehevästä lehdosta kuivemmaksi mäntymetsäksi katajineen ja kanervineen. Metsässä kulkee myös mukulakivin päällystetty tykkitie.

Kallion korkeimmalta kohdalla tulee vastaan taas äkkipudotus. Alhaalla näkyy louhittu luola tai tunneli, jossa on kaksi suuaukkoa. Tunnelin pohja on kuiva, ja täällä onkin selvästi oleskeltu.

Mustavuoren kalliot linnoitusrakennelmineen ovat erikoinen yhdistelmä ihmisen kädenjälkeä ja luonnontilaista metsää. Juoksuhautojen ja luolien louhimisesta on niin kauan aikaa, että puut, sammalet ja muut kasvit ovat ehtineet sulauttaa ne osaksi metsää.

Kohde on mielenkiintoinen ja varsinkin rotko on upea. Tänne kannattaa suunnata taskulampun ja pitkävartisten saappaiden kanssa. Juoksuhautojen reunat ovat äkkijyrkät, ja niissä on pakoitellen paljonkin pudotusta, pitää siis liikkua varoen liukkailla kivillä.

Mustavuoren lehtoalue on suojeltu yhdessä Porvarinlahden ja Östersundomin ruovikkoalueiden kanssa. Lintujen pesimäaikana liikkuminen on sallittua vain polkureiteillä. Lumitilanteen ollessa suotuisa, Mustavuoressa pääsee hiihtämään hoidetulla ladulla.

Kartta Mustavuoren rotko ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N= 6679319, E= 396942