Mukurakuusi – yksi metsäkuusemme oikuista
Tuossa yheskyt luvun puolvälissä pääsin eka kertaa lentämään. Oli se ihmetys kun Suomen yltä hävisivät pilvet ja kattelin sitä valtaisaa ruudukkoa. Alaspäin tullessa tajusin että eihän ne ookkaa peltoja – tai olihan ne – puupeltoja. Lähestyttäessä Rissalaa silmiin pisti keskellä Kuopiota yhtenäinen laaja tummanvihreä alue – ei mikään ruudukko. Se oli Puijon luonnonsuojelualue. Onneksi ees tuollainen läntti on suojeltu.
Kävin tänään kurkkasemassa länttiä – tosin paljon paljon pienempää – Mukurakuusikkoa (kartta). Olin joskus aiemmin huomannut kartalla tämän oudon lämpäreen ja nyt sinne oli ilmestynyt geokätkö, joten kaksi kärppästä…
Ajeltuani mettäautoteittä parikymmentä km – joo… vähän muistin tiet väärin – saavuin metikön reunaan – tai mukurakuusikko tirkisteli nuoren talouskuusikon takaa.
Vaikuttava paikka. Paksulle rehevälle sammaleelle ois voinut kapsahtaa selälleen ja ihailla vanhan metsän tunnelmaa. Kaiken ikästä puuta – paljon kaatoja pitkin ja poikin mettän pohjaa – sammaleella ja ilman.
Kelojakin löytyi ja niissä oli pöllön mentäviä koloja. Täällä on keväällä varmaan pirujen karkelot.
Mukurakuusi on yksi metsäkuusemme erikoismuodoista, joita Retkipaikassakin on esitelty. Nimi on enemmän kuin kuvaava. Mukurakuusen rungossa on mukuroita. Toisilla harvassa siellä täällä ja toisilla aiven vieretysten.
Niiden koko ja sijainti saattaa vaihdella tyvestä koko rungon mitalle. Vallan harvinaisia ne eivät ole, ja jos oikein lykästää, voi niitä tavata muutaman puun ryhminä, kuten täällä mukurakuusten metsässä.
Julkaistu Leppävirtaa-blogissa.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!