Miten retkeillä vuorelle? Poimi tästä vinkit päiväretkelle Norjan jylhissä maisemissa

Haaveiletko ensimmäisestä vuoren huiputuksesta vai oletko jo käynyt useammalla huipulla? Voin sanoa, että tunne huipulle päästessä on hieno ja säilyy muistoissa pitkään. Muutama asia kannattaa kuitenkin huomioida ennen retkeä, ja tässä jutussa kerron hieman muutakin mitä on kiva tietää Norjassa retkeiltäessä ja miksei muuallakin. 

Reittimerkinnöistä

Norjassa useimmat valmiit reitit on merkitty maastoon pääasiassa punaisilla maalimerkinnöillä kiviin, kallioihin ja puihin tilanteesta riippuen. Avonaisilla kallio-osuuksilla löytää myös säännöllisin välimatkoin isompia kivikasoja, jotka näkyvät sumun seasta, vaikka polkua olisi muutoin vaikea havaita. Tämän vuoksi itsepystytettyjä kivikasoja ei tulisi tehdä, jotta ne eivät johda huonoissa olosuhteissa kulkijoita harhaan. Suosituimmissa lähtöpisteissä on opastaulut, joissa on lyhyt kuvaus reitistä, sisältäen tiedot matkan pituudesta ja nousukorkeudesta sekä vaativuustasosta. 

Opastaulusta löytyvät hyvät perustiedot retkeä varten.
  • Matkan kesto on ilmoitettu tunteina ja se on laskettu normaalikuntoisen ihmisen mukaan hyvällä kelillä ilman taukoja. Tauoille kannattaa varata aikaa, jotta maisemista (ja eväistä) ehtii nauttia. Kiireettä kulkiessa on usein myös turvallisempaa sekä mukavampaa. 
  • Pituus on kilometreinä suuntaa antavana. Yleensä Norjassa tahtoo olla ylä- ja alamäkiä, joten todellista kävelymatkaa kertyy helposti enemmän kuin miltä kartalla näyttää. 
  • Nousukorkeus on usein tärkeä tieto aikaa ja retken vaativuutta arvioitaessa. Karkeasti 300 metrin nousu korkeussuunnassa vastaa noin tuntia lisää matka-aikaan, kuin mitä tasaisella kuljettaessa menisi.
Reitin nimi, pituus ja vaikeustaso.

Opastauluissa ja -viitoissa olevassa retkeilijän kuvassa on eri värisiä taustoja, jotka osoittavat reitin vaativuustason. Vaativuustasoja on neljä, ja ne eroavat Suomen vastaavista, vaikka nimet ovatkin samantyyliset. Joten tässä hieman lisätietoa:

  • Valkoisella pohjalla olevia ei ole tarkemmin määritelty.  
  • Helpoimmat reitit on merkitty vihreällä pohjalla, eli ne sopivat kaikille vauvasta vaariin. Tai ainakin norjalaisten mielestä. Pääasiassa siis helppoja päiväreittejä helppokulkuisilla poluilla, joilla pärjää ilman erityisiä varusteita tai kuntoa. Ei suuria esteitä tai puroja, reitit kovapohjaisia. Suomen kansallispuistoissa jokin haastavaksi mainittu reitti saattaa silti olla samantasoinen, eli kannattaa katsoa tarkkaan paljonko nousua reitti sisältää. Reitit ovat alle 5 km pitkiä ja nousua tulee alle 300 m. Kolin huipulta Pielisen pintaan on vertailun vuoksi 253 m!
  • Seuraavaksi tulevat sinisellä pohjalla merkityt keskitasoiset reitit, jotka edellyttävät normaalia fyysistä kuntoa. Näillä voi olla hieman vaativampia osuuksia, kuten kivikkoa tai jyrkempiä nousuja. Pituutta on yleensä alle 10 km ja nousua alle 600 m.
  • Punainen on haastavan reitin tunnusväri. Ne edellyttävät jo hyvää kuntoa ja jonkinlaista kokemusta, kunnollisia kenkiä ja niille on hyvä varustautua hieman muutenkin. Lyhytkin reitti voi olla merkitty punaisella, jos siihen sisältyy paljon nousua tai se on muuten haastava. Matkalla voi todennäköisesti olla irtokiviä ja/tai soista maastoa. Joissain tapauksissa kartta ja kompassi sekä niiden käyttötaidot voivat myös olla tarpeen. Pituutta on yleensä alle 20 km ja nousua alle 1000 m. Korkean paikan kammoisille voi olla hankalia osuuksia, mutta maisemat ovat todennäköisesti mahtavia.
  • Musta on kaikkein vaativin, ja niillä saatetaan tarvita edellisten lisäksi usein karttaa ja kompassia, koska merkinnät ja polku eivät välttämättä erotu joka kohdassa selkeästi. Siellä voi olla isompia vesistön ylityksiä, kivirakkaa tai hyvin jyrkkiä osuuksia, joissa kokemus on tarpeen hyvän fyysisen kunnon kanssa. Mustat reitit ovat edellisiä haastavampia ja usein pidempiä, useamman päivän pituisia reittejä tai sisältävät muuten haastavia tai jopa vaarallisia osuuksia.
Pitkospuita voi olla helpoilla sekä vaikeilla reiteillä. Kuvassa nousu Store Blåmannenille, joka on merkitty mustalla jyrkän loppuosuuden vuoksi. Lue juttu Retkipaikasta.

Matkan vaativuuteen vaikuttavat siis mm. korkeusmetrien määrä (nousu) ja matkan pituus. Vaikka matka olisi tasaisessa maastossa, se voidaan merkitä punaisella, jos se on riittävän pitkä. Samoin päinvastoin, lyhyt matka voidaan merkitä mustalla, jos se kulkee hyvin jyrkässä ja/tai vaativassa maastossa. 

Tästä nousee punaisella merkitty Romsdallseggen -reitti lähellä Åndalnesia. Lue juttu Retkipaikasta.

Itselle sopivia reittejä voi katsella ennakkoon esimerkiksi osoitteesta https://ut.no/.

Pohjoisessa tuntureilla kulkee myös poron polkuja, jotka eivät välttämättä erityisesti johda minnekään, mutta ovat usein helppokulkuisempia kuin ns. ”omat reitit”. Muutaman kerran olen yrittänyt hieman oikaista jotain reittiä, mutta vain todetakseni, että olipas jyrkänne/koski, tästä ei pääse ylös/alas ja palannut sitten samaa reittiä takaisin polulle… Suosittelen kulkemaan merkittyjä reittejä jo pelkästään tämän vuoksi. 

Korkeammissa paikoissa etenkin alkukesästä on hyvä varautua myös lumeen, jota saattaa vielä heinä–elokuun taitteessa löytyä pohjoisrinteiltä ja muualtakin. Joskus lumella on muuta maastoa helpompaa kulkea, kunhan sitä ei ole kovin jyrkässä kohdassa. Lumialueen reunoja kannattaa varoa, sillä toisinaan aurinko yhdessä sulamisvesien kanssa saattaa sulattaa lumikinosta altapäin siten, että reuna voi olla parikin metriä tyhjän päällä. Tämä on helposti nähtävissä lumelle astuttaessa, mutta ei niin helposti lumialueelta poistuessa.  

Kuinka kaukana taustalla oleva koski on?

Etäisyyksien hahmottaminen voi olla haastavaa, mutta mielenkiintoista. Oletko vuorta katsellessa joskus miettinyt kuinka korkea tai kuinka kaukana huippu mahtaa olla? Niin minäkin. Hahmotuskykyään voi harjoittaa, mutta silti se on ihmiselle aina jossain määrin haastavaa, kun mittasuhteet kasvavat. Kartan avulla voi opetella etäisyyksiä esimerkiksi katsomalla kuinka kaukana olevasta metsästä vielä erottaa puunrungot. Vaalea koivunrunko näkyy hieman kauemmaksi, mutta itse en erota niitä parin kilometrin päästä. Ihmisen erottaa pienenä pisteenä noin puolen kilometrin päästä, liikkuvan ihmisen kauempaakin. Kannattaa myös opetella arvioimaan kulkemaansa matkaa ajan suhteen erilaisessa maastossa. 

Kartan avulla voi opetella etäisyyksiä esimerkiksi katsomalla kuinka kaukana olevasta metsästä vielä erottaa puunrungot.

Kerran siskon kanssa ajeltiin laaksossa, jonne laskeutui vuorelta komea koski ja vesiputous. Itse arvioin matkaa olevan useamman kilometrin, koska vihreän värin perusteella sen alaosassa kasvoi koivikkoa, mutta puiden runkoja ei erottanut. Jyrkkä rinne olisi niiden näkemisen todennäköisesti muutoin mahdollistanut. Etäisyydestä kieli myös se, että virtaavan veden liikettä ei erottanut millään tavalla. Kohta oikeaan suuntaan kääntyi risteys ja saamelaisnähtävyyden parkkipaikalle saatiin auto parkkiin. Varmistin vielä, että siskolle oli ok vähintään tunnin matka suuntaansa, ja lähdimme sitä kohti olevaa polkua sitten kävelemään. Pikku hiljaa tämä polku kuitenkin kävi pienemmäksi ja pienemmäksi, joten ehdotin takaisin kääntymistä. Niin oli moni muukin selvästi tehnyt, kun olimme kulkeneet jo puoli tuntia ja putous näytti olevan edelleen kaukana. Polku kävi koko ajan kosteammaksi, mutta suomalaisella sisulla matkaa jatkettiin, kunnes tarvoimme vedessä ja mudassa puoleen nilkkaan asti. Siinä vaiheessa, kun sisko tajusi seuranneensa jo hetken aikaa poron jälkeä, päätimme mekin kääntyä takaisin. Koskaan emme tätä selvästi ennakkovaikutelmaa suurempaa vesiputousta siis saavuttaneet. Matkaa yllä olevan kuvan saamelaistalolta kyseiselle putoukselle on muuten noin 1,5 km. 

Joskus matka alkuun ja loppuun on merkitty, kuvassa Romsdallseggen-reittiä. Lue juttu Retkipaikasta.

Norjassa on paljon tupia, joista osaan voi lunastaa itselleen yleisavaimen liittymällä johonkin ulkoilujärjestöön. Avaimella pääsee sisälle ja kirjaamalla siellä olevaan kirjaan yhteystietonsa lunastaa itselleen yöpymisoikeuden. Tietysti maksua vastaan, mutta se on suuruusluokkaa 120–200 kr yö. Täältä lisää tietoa tuvista ja paljon muustakin.

Varusteista

Itse otan aina repun selkään ja sinne riittävästi juotavaa, jos ei ole tiedossa, että matkalta saa vettä lisää. Norjassa suurimmassa osassa vuoripuroista on erittäin hyvää vettä, mutta asutuksen, soiden ja lampaiden laidunmaan läheisyydessä kannattaa hieman käyttää harkintaa. Muovisella taittokuksalla, joka mahtuu taskuun, on kätevä siemaista hieman vettä vuoripurosta sellaisen osuessa kohdalle. Lisäksi pakkaan aina vähän jotain suolaista ja makeaa syötävää, kuivan paidan, laastaria sekä tietysti kameran. 

Kerrospukeutumista kannattaa suosia siten, että päällimmäiseksi on saatavilla vettä pitävää, mutta kuitenkin hengittävää materiaalia. Taukoja varten kannattaa olla villapaita tai muu vastaava, ettei tule vilu. Itse tykkään fleecestä, mutta villa on siitä parempaa, koska se on lämmin, vaikka olisikin kostea. Kunnolliset nilkkaa tukevat vaelluskengät ovat erinomainen varuste, vaikka tervejalkainen monessa paikkaa pärjää lenkkareillakin. Märkiä paikkoja tai puron ylityksiä varten voi ottaa crocsit mukaan, niin ei tarvitse kastella kenkiään. Itsellä on suuri kynnys astua paljoin jaloin puroihin, koska liuskekivistä murtuneet kappaleet voivat olla hyvinkin teräviä. Kokemusta kantapään leikkaantumisesta on…

Avattavat nippusiteet olen havainnut erittäin käteviksi ja monipuolisiksi, niinpä niitä on nykyään aina repussa muutama. Niillä voi korjata niin katkenneen kengännauhan kuin repunremmin, sulkea eväspusseja, kiristää vaatteita pienempään tilaan tai kiinnittää kostuneen paidan kuivumaan repun/rinkan päälle. Niitä voi liittää peräkkäin, jolloin käyttötarkoituksia löytyy lisää. Ja ovat muuten nopeita kiinnittää esimerkiksi teltan ulkokangas, eikä tarvitse tehdä yhtään solmua mihinkään. 

Taukopaikalta matkaa jatkaessa on hyvä tarkastaa, että kaikki on mukana mitä ennen pysähdystäkin oli. Pikasilmäys taukopaikan maastoon ei välttämättä riitä, jos on vaikka ripustanut jotain puun oksaan tai kannonnenään vain ”hetkeksi”… 

Jos reppu/rinkka ei ole vedenpitävä, kannattaa sinne pakata ensimmäisenä jätesäkki ”sisäosaksi”. Näin sade, märkä heinikko tai tahaton pulahdus vuoripuroon eivät heti kastele sisältöä. Säilyy eväät ja mahdolliset vaihtovaatteet kuivina, eikä lisäpainoa tule juuri mitään. 

Vastapaistettua suklaakakkua vuonon rannalla. Uuni rakentui kivistä ja retkikeittimestä. Tästä sain kiittää rakasta vaimoani!

Eväät ovat mielestäni olennainen osa retkeilyä. Suklaa, eväsleivät, kuivahedelmät, keittoateria, jäätelö ja suklaa – omaperäinen lista, mutta olen aika perso suklaalle… Hikoillessa suolainen maistuu hyvältä, ja eväsleivät ovat kevyitä kantaa lyhyillä retkillä ja helppoja syödä. Pidemmillä matkoilla lämmintä ruokaa alkaa kaivata, ja on olemassa sekä helppoja että vähän työläämpiä ratkaisuja. Hyviä vinkkejä retkiruuiksi löydät esimerkiksi Retkipaikan Retkiruoka-sivulta. Haarukka on usein vain turhaa painoa, sillä lusikalla voi syödä lähes kaikkea ja yksinään syödessä keittoastia korvaa myös lautasen. Jäätelöä saa mukaansa laittamalla sitä evästermokseen. Jos on mahdollista pitää termos yön pakkasessa ja sen laittaa esim. fleece-takin hihaan, säilyvät tikkujäätelötkin (sitä paremmin mitä täydempänä termos on) siellä noin 3 h +25°C lämpötilassa. Hyvä kikka yllättää retkikumppani! 

Älypuhelin on melko tarpeeton retkeillessä. Tai ainakin se kannattaa laittaa lentokonetilaan, jos sitä käyttää kamerana. Näin ei tule turhia viestejä mietittyä ja voi keskittyä maisemiin, luonnonrauhaan ja lomailuun. Älypuhelin saattaa myös lakata kuulumasta vuorten välissä paljon aiemmin kuin vanhan ajan kännykkä. Sellaista pidän itse mukana muovipussiin pakattuna repussa, jos tulisikin tarve soittaa apua itselle tai jollekin toiselle. Muutoin hyvä kamera ja paperikartta korvaavat kaikki tarvittavat älylaitteen ominaisuudet. Ensimmäisessä riittää akku todennäköisesti kauemmin ja jälkimmäisestä se ei voi loppua lainkaan. 

  • Helpoille reiteille riittää lenkkarit ja vesipullo sekä keliin sopiva vaatetus. 
  • Keskivaikeille suosittelen lisäksi vähän evästä ja kunnolliset kengät. 
  • Haastaville reiteille on lisäksi viisautta varautua kastumiseen (hiestä tai sateesta) ja jo ennakkoon ymmärtää, että tarvittaessa voi kääntyä takaisin.

Hyvä video katsoa ennen lähtöä:

Säästä

Kun maisemaan kuuluvat meri ja vuoret, niin valitettavasti myös säävaihtelut. Muutos voi olla hyvinkin nopea, suuntaan ja toiseen. Retkeilijän kannalta erilaiset sateet ja sumu ovat hankalimpia, mutta toisinaan myös tuuli saattaa aiheuttaa omat mausteensa matkan kulkuun. Norjassa päteekin sanonta, ”Ei se huono keli, vaan huonot varusteet.” Kun päällä tai repussa on sadetta pitävät housut ja takki, ei pieni sadekuuro haittaa. 

Reinen sateenkaari.

Säävaihtelut muokkaavat maisemaa ja voivat luoda hyvinkin kuvauksellisia hetkiä. Itse olen kerran saanut valokuvan sateenkaaresta ylhäältä päin ja vaikka kohta olikin ”kiire” alas lähestyvän sadealueen vuoksi, retkestä jäi erittäin positiivinen muisto. 

Sumupilviä Mannen vuorella Lofooteilla.

Mereltä tuleva sakea sumu on yksi kaikkein inhottavimmista ilmiöistä, se kun saattaa tunnissa muuttaa aurinkoisen päivän niin harmaaksi, että näkyvyys putoaa 50 metriin. Tämä on tullut kerran koettua Melfjordissa, joka on mutkan tekevä vuono. Aamu oli laaksossa aurinkoinen ja reppu pakattu retkeä varten. Yhtäkkiä vuonolle ilmestyi hitaasti liikkuva harmaa seinä, joka kohta vei näkyvyyden. Patikointipäivästä tuli kalastuspäivä ja seuraavana aamuna oli taas kirkasta. Tällainen merisumu tosin saattaa olla hyvinkin olla niin matalalla, että jo parinsadan metrin nousu vuorelle jättää sen kokonaan alapuolelle. Sääennusteisiin ei voi aina luottaa, mutta kun valmistautuu ennakkoon, ikäviä yllätyksiä ei pääse tulemaan niin helposti. Joskus viereisellä vuonolla paistaa aurinko, kun toinen on täynnä sumua. 

Mahdollinen sade kannattaa huomioida aikaa arvioidessa. Märkä kallio ja kivet voivat nimittäin olla poikkeuksellisen liukkaita ja hidastavat siten matkantekoa. Kerran isä putosi pieneen koskeen aurinkoisena päivänä ja menin tarjoamaan auttavaa kättä, koska sileään kallioon kovertuneesta vesiuomasta ei meinannut päästä itse ylös. Kuiva kallio piti hyvin lenkkareiden alla, joten menin lähes vesirajaan asti. Sitten astuin hieman tummemmalle kalliolle ja yhtäkkiä oltiinkin molemmat vilvoittelemassa. Kahlattiin sitten alavirtaan loivempaan paikkaan ylös päästäksemme. Kivet voivat siis olla joskus kuin saippuoituja, samoin kuin merenrannan levät. 

Telttaa pystyttäessä kannattaa jättää etäisyyttä vesirajaan, jos ei tunne seutua. Vuorilla vedenpinnan korkeus voi vaihdella vesivoiman ja sateiden vaikutuksesta kohtuullisen nopeastikin. Vuorilta voi tulla runsaasti vettä sateen jälkeen ja/tai voimalan tehontarve muuttaa poistuvan veden määrää. 

Mereltä saattaa tuulla, tai siis tuulee aika usein. Se on hyvä, koska silloin ei ole itikoita, kärpäsiä tai muita vastaavia ja kastuneet varusteet kuivuvat nopeasti. Tuuli ei yleensä vaikuta retkeilyyn, mutta kevyimpien tavaroiden kanssa kannattaa olla tarkkana, jos sattuu enemmän tuulemaan. Esimerkiksi teltta saattaa lähteä karkuun, jos sen sisään ei ole laittanut jotain painavampaa siksi aikaa, että ehtii sitomaan narut kunnolla kiinni. 

Aurinkoinen maisema Sommarøyn huipulta.

Toisaalta usein on viikkokin pelkkää aurinkoista säätä ja itse pyrin pitämään matkan ajankohdan liukuvana sen suhteen. Kun ennuste näyttää sadealueen loppumista, on hyvä hetki suunnata auton keula kohti kaunista naapurivaltiotamme ja saada nauttia sitten kirkkaista maisemista jopa koko matkan ajan. Varsinkin jos tarkemman määränpään voi vielä valita vasta matkan aikana.

On uskomatonta, miten kauas Norjassa voi selkeällä kelillä nähdä vuoren päältä. Kauimmaiset saaret/vuoret voivat hyvin olla yli 50 kilometrin päässä! Valkeat hiekkarannat suorastaan kutsuvat uimaan kuumana kesäpäivänä ja se virkistää taatusti. Jos ei pidä kylmästä vedestä, niin karttaa tutkimalla saattaa löytää kivan vuorilammen, jossa voi hellejakson jälkeen olla ihan oikeasti lämmintä vettä myös pohjoisessa. Kartasta kannattaa tällöin katsoa tarkasti, että lampeen ei tule suuria puroja, saati koskia eikä se ole kovin syvä, sillä muutoin vesi saattaa olla etelämmässäkin hyvin raikasta.

Norjan sääennusteet: https://yr.no/

Liikkuminen Norjan luonnossa

Norjassa on samankaltaiset jokamiehen oikeudet kuin Suomessa, mutta joitain erojakin on. 

  • Lakkaa tai hillaa saat kerätä suuhusi, mutta muuten sen kerääminen ei ole ulkomaalaisille sallittua. Muita marjoja sekä sieniä saa kerätä vapaasti. 
  • Teltan saa pystyttää vähintään 150 metrin päähän lähimmästä talosta tai mökistä. Kaksi yötä saat yöpyä samassa paikassa, mutta jos olet paikallasi kauemmin, tarvitset maanomistajan luvan leiriytymiseen. 
  • Merestä saa kalastaa vapaasti perinteisillä menetelmillä, mutta kaikkialle muualle tarvitaan kalastuslupa ja joissain tapauksissa kyseiselle vesialueelle, kuten joelle, vielä omansa. Nykyään merestä nostettua saalista ei saa viedä maasta lainkaan. Rekisteröityjen kalastusmatkailuyritysten asiakkaatkin saavat 2021 alusta alkaen viedä maasta vain 18 kiloa merikalaa mukanaan ulkomaille. Jokikalastajan tulee huomioida paikalliset määräykset, joilla pyritään estämään kalaloisten leviäminen paikasta toiseen.
Pohjolan herkkuja.

Muuta huomioitavaa

Pohjoisessa riittää kesällä valoisaa aikaa ja se antaa kivasti lisämahdollisuuksia retkeilyyn. Jos päivällä sataa, voi retkelle lähteä sitten yöllä sään salliessa. Reippaan vuoriretken jälkeen uni usein tulee jossain vaiheessa, vaikka aurinko paistaisi. Vuorokausirytmi voi mennä sekaisin, mutta onko se lomalla niin tarkkaa? Sen verran kannattaa huomioida, että Norjassa kaupat eivät ole yhtä pitkään auki kuin mihin Suomessa on totuttu, ja sunnuntaisin pienemmät kaupat usein kiinni kokonaan. 

Norjassa kaikki on kalliimpaa? Joissain tilanteissa kyllä, joissain ei. Norjassa on useita maksullisia teitä, joista tulee lasku kotiin jälkikäteen rekisterinumeron perusteella. Polttoaine on usein isommissa satamakaupungeissa halvempaa, joten niissä kannattaa tankata, vaikka varmuuden vuoksi. Niissä myös suurempien ruokakauppojen hintataso saattaa olla lähellä suomalaista tasoa, varsinkin jos ostaa perusruoka-aineksia ja kokkailee itse. Valmis ruoka on usein kallista, mutta se ei taida edes kuulua retkeilyyn? Norjassa on muuten erikseen ”retkisuklaata”. Kääreen sisäpuolella on reittikuvauksia, joita voi käyttää seuraavan kesän suunnittelun apuna, jos ei osaa päättää mihin päin suunnistaisi. 

Hyvä retkeilijä jättää itsestään vain jalanjälkiä ja ottaa vain valokuvia. 

Lue myös

Kirjoittajan vuorireissukertomukset eri kohteista

Onko Norjassa jokamiehenoikeuksia? TOP-5 vinkit Norjassa vaeltamiseen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.