Miten retkeillä talvella mukavasti ja turvallisesti? Nämä asiat tulee osata huomioida!

Lunta humahti Suomeen melkoinen kerros, ja mieli halajaa ulos luontoon! Mutta mitä kaikkea talviretkeilyssä pitää osata ottaa huomioon, ettei reissu mene plörinäksi? Yleisön pyynnöstä tiimiläisemme Maarit ja Harri Jääskeläinen järjestävät aloittelijoille ja ensikertalaisille sopivan talviretkeilykurssin Nuuksiossa 19. helmikuuta. Halukkaat voivat myös yöpyä maastossa ohjatusti ja päästä siten kokeilemaan, millaista tunnelmaa pakkaseen ja pimeyteen kääriytynyt Nuuksio tarjoaa. Tässä jutussa Maarit ja Harri jakavat muistilistansa onnistuneen talviretken toteutukseen. Poimi vinkit itsellesi ja varaa paikkasi kurssilta!

Talviretkeilykurssi Nuuksiossa 19.–20.2. antaa eväät talviretkeilyharrastuksen aloittamiseen

Maaritin ja Harrin vetämä talviretkeilykurssi on suunniteltu tutustuttamaan ensikertalainen talviretkeilyn maailmaan niin, että hän saa hyvän käsityksen turvallisen talviretkeilyn eri aspekteista.

– Kyseessä ei ole mikään survival-reissu. Tämä on talviretkeilyn peruskurssi, jossa osallistujat saavat kokeilla muun muassa yöpymistä ja saavat valmiudet alkaa itse harjoitella talviretkeilyä turvallisessa ympäristössä. Tavoitteemme on, että kurssilaisilla syntyy innostus talviretkeilyä kohtaan sekä käsitys siitä, että mitä taitoja itse kunkin kannattaa harjoitella, Harri sanoo.

Kurssilaiset saavat ennen retkeä pakkauslistan sekä infokirjeen. Osallistujien kanssa patikoidaan – tarvittaessa lumikenkäillään – Nuuksion talvisen luonnon halki tuli- ja leiripaikalle, ja tärkeitä asioita opitaan niin lähtiessä, matkalla kuin perillä telttapaikallakin.

– Suunnittelemamme reitti on tosi kiva ja vaihteleva, sen varrella näemme hyvin kaunista vanhaa metsää ja kallioita. Reitti on mäkinen, mikä tuo siihen sopivasti haastavuutta. Leiripaikalla on sitten tulipaikka ja hyvin tilaa majoittujille, se on rauhallista aluetta jossa ei varmasti ole ruuhkaa. Keskitymme koko kurssin ajan turvalliseen oppimiseen, ketään ei kävelytetä väsyksiin jotta jokainen jaksaa hyvin oppia ja kokeilla esimerkiksi erilaisia varusteita, Maarit summaa.

– Haluamme luoda kurssilaisille hyvän ja avoimen ilmapiirin, jossa kaikki uskaltavat rohkeasti kysyä mitä mieleen tulee. Meillä itsellämmekin on vielä hyvässä muistissa se miltä tuntui olla aloittelija, joten olemme suunnitelleet kurssin jo valmiiksikin niin, että niitä kysymyksiä ja pohdintoja käydään lävitse, hän lisää.

– Kuulemalla meidän sekä muiden kurssilaisten kokemuksia ei välttämättä tarvitse myöskään tehdä kaikkia munauksia itse, kun voi oppia muilta!

Talviretkelle lähteminen – Maaritin ja Harrin vinkit

Tutustu kohteen tilanteeseen etukäteen

Ottamalla kohteestasi etukäteen selvää pystyt helpommin arvioimaan mitä kaikkea tarvitset mukaan. Onko kohteessa olemassa valmiita reittejä? Onko hiljattain tuiskunnut lunta, joka olisi saattanut peitellä reitit? Entä onko matkan varrella huollettuja tulipaikkoja? Googlaamalla löytyy monista kohteista yleistietoa esimerkiksi Retkipaikasta ja Luontoon.fi:stä. Jos alueella toimii luontokeskus, kannattaa ilman muuta olla yhteydessä sinne ja kysellä maaston, reittien ja tulipaikkojen ajankohtaisesta tilanteesta.

Jos vaikuttaa siltä, että esimerkiksi lumikengät olisivat välttämättömät, ne kannattaa vuokrata sen sijaan että syöksyy suoraan ostoksille.

– Lumitilanteen mukaan toteutamme tulevan kurssin tarvittaessa lumikengillä. Otamme mukaan myös parin liukulumikenkiä, ne eivät vaadi monoja, joten niitä on jokaisen halukkaan helppo testata vaikkapa illalla tai seuraavana aamuna leirissä. Otamme mukaan myös tunturisukset, jotta voimme kertoa hieman niidenkin ominaisuuksista, Harri sanoo.

Suunnittele tasoosi nähden helppo retki

Kauniillakin säällä talviolosuhteet tekevät retkeilystä haastavampaa ja raskaampaa kuin kesällä, sillä lumihanki antaa pontevan vastuksen monenlaisella kelillä. Lisäksi sää ja olosuhteet voivat muuttua nopeasti.

– Omaan tasoon nähden talviretkistä kannattaa aluksi suunnitella helppoja. Kulje vaikkapa tutulle, suhteellisen helposti saavutettavalle tulipaikalle ja pidä sitä tukikohtana, josta käsin voit tehdä maisemalenkin maastossa jos virtaa vielä riittää, Maarit vinkkaa.

– On huomioitava, että talvikengät ja varusteet ovat myös kesäkamppeita raskaammat, mikä tekee sitten matkanteostakin osaltaan raskaampaa, Harri lisää.

Tekemällä ja kokeilemalla oppii joka kerta lisää niin talviretkeilystä kuin itsestään ja omista kyvyistään ja rajoistaan. Kun tietää mitä haluaa harjoitella, voi haastaa itseään turvallisesti. Omista lähiretkikohteista aloittaminen on turvallisin vaihtoehto, ja kun kokemusta on kertynyt, voi hiljalleen alkaa tehdä pidempiä retkiä ja siirtyä kauemmas kotoa. Hyvä valinta on suosia kohteita, joista on lyhyt matka autolle tai muutoin ihmisten ilmoille.

Valitse nilkkoja tukevat kengät

Talvikelillä varpaita saattaa alkaa palella etenkin tauolle pysähdyttäessä. Nilkkaa tukeva kenkä, johon mahtuu ainakin kaksi paria sukkia lämpöä tuomaan sekä hiertymiä ehkäisemään, on hyvä jalkinevalinta.

– Kun vartta on reilusti nilkan yli, tarpeeksi sukkia ja siihen kaiken päälle vielä nastapohjalliset, niin pääsee jo todella pitkälle. Tarvittaessa voi mukaan ottaa vielä sauvat tukea tuomaan. Leiriolosuhteissa, kun ei enää taiteta matkaa, ovat kevyet huopavuorikumisaappaat kätevä ja lämmin vaihtoehto, Harri sanoo.

Maarit kertoo hänen jalkojensa palelevan herkästi. Hän on löytänyt avukseen overbootsit. Ne vedetään leirissä monojen tai talvikenkien päälle lämmittämään.

– On hirveän yksilöllistä, että miten kukakin palelee tai ei palele talviolosuhteissa retkellä ja leirissä. Kokeilemalla omat vaatetustarpeet selviävät. Näistä asioista tulemme kurssilla ihmisten kanssa juttelemaan ja kertomaan omia kokemuksiamme ja vinkkejämme, Maarit kertoo.

Älä ryntää kauppaan rahatukkoa heilutellen

Kauppaan ei tarvitse kantaa satoja euroja.

– Käytä mitä löytyy, totea mitä tarvitsee, uusi yksitellen sitä tahtia kun tarvitsee. Yleensä pärjää sillä mitä on, ja reissun voi myös suunnitella oman varustetason mukaan, neuvoo Harri.

Kerrospukeutuminen on kaiken A ja O. Lyhyehköillä talviretkillä pärjaa tavallisilla talvivaatteilla, ja esimerkiksi tekninen kerrasto on oivallinen valinta alle. Kun lisäksi on sopivan tilava takki tai vaikka pilkkihaalari, sinne alle voi lisätä kerroksia sitä mukaa kuin olosuhteet niin vaativat. Kurssilla Harri ja Maarit aikovat jakaa myös vinkkejä kuinka aloitteleva talviretkeilijä voi säästää suuria summia rahaa, kun käyttää harkintaa retkivarustehankinnoissa.

– Jos johonkin haluaa panostaa, niin sitten kannattaa panostaa merinokerrastoon, sanoo Harri.

Maarit kertoo tehneensä hyviä talviretkeilyyn sopivia vaatelöytöjä myös kirpputoreilta.

– Olen löytänyt monia käytännöllisiä villavaatteita. Villa ja merino ovat hyviä materiaaleja talviretkeilyssä, koska ne lämmittävät hyvin kosteinakin, toisin kuin puuvilla, joka alkaa kosteana tuntua kylmältä ja epämiellyttävältä. Untuvavaatteita olen onnistunut kirpputoreilta harvemmin löytämään, mutta jos niitä osuu kohdalle sopivaa kokoa, niin ehdottomasti kannattaa hyödyntää ja tarvittaessa tuunata.

Syvässä hangessa on mukavaa, jos lumi ei pääse nilkoista sisälle. Ellei talvihousujen lahkeissa ole lumilukkoja, niin säärystimet ovat oiva apu lumen pitämiseen poissa.

Sananen taukovaatteista

Pilkkihaalari tai esimerkiksi väljä untuvatakki ja toppahame ovat käteviä taukovaatteita, jotta kylmä ei pääse iskemään. Taukovaatteita miettiessä kannattaa huomioida parikin asiaa: ne eivät saa olla liian ahtaita, jotta mahtuvat kaiken muun päälle, ja niiden pitää myös pärjätä leirielämässä.

– Esimerkiksi nuotion kipinät voivat tehdä reikiä taukovaatteisiin. Kannattaa valita sellaisia vaateita, joita ei ihan kamalasti tarvitse sääliä, sanoo Harri.

Hän itse vannoo tässäkin pilkkihaalarin nimeen!

Kurssilla oppaat ja osallistujat voivat verrata millaisia vaatteita ja kokemuksia ryhmästä löytyy, ja poimia toisiltaan vinkkejä ja ideoita. Maaritilla on mukanaan esimerkiksi toppahame, joka monien ennakkoluuloista huolimatta on viime vuosina noussut suorastaan jättimäiseen suosioon.

Osaa välttää eksyminen

Ennakkosuunnittelu on avainasia myös eksymisen välttämisessä. Aloittelijalle merkityt reitit Nuuksion kaltaisessa suositussa kansallispuistossa ovat oiva valinta, sillä ne ovat usein myös sen verran tallattuja, että niitä on helppo kulkea ja seurata.

– Kartan ja kompassin käyttö on perustaito, joka jokaisella retkeilijällä kannattaisi olla hallussa etenkin jos lähtee pidemmälle, Maarit sanoo.

Pariskunta huomauttaa, että talvisessa maisemassa suunnistaminen on vaativampaa kuin sulan maan aikaan. Lumituiskussa näkyvyys voi olla 10–20 metriä.

– Talvella gps:n käyttö on hyvä osata, oli se sitten kännykän sovellus tai erillinen laite. Huonossa kelissä voi edetä kompassisuunnalla, ja tauolla voi sitten tarkastaa gps:stä olevansa oikealla sijainnilla, ellei sitten etene koko ajan sen kanssa, Harri kertoo.

Kurssilla opetellaan peruskartan suuntaamista, suunnan ottoa sekä maastonlukutaitoa. Lisäksi pariskunta esittelee kurssilaisille InReach-hätälähetintä sekä ilmaisia kännykkäkarttasovelluksia, joilla pärjää monenlaisilla lyhyemmillä retkillä hyvin. Sovelluksista voi ladata karttapohjia käytettäväksi ilman nettiä, ja tallentaa esimerkiksi autonsa kartan kiintopisteeksi. Se on hyvä varotoimenpide vaikka silloinkin, jos aikomus on pysyä merkityllä reitillä.

”On palkitsevaa päästä siihen pisteeseen, että osaa ja tuntee varusteensa ja voi luottaa taitoihinsa. Silloin voi vain mennä ja nauttia niin kauan kuin ruokaa riittää.”

Harri Jääskeläinen

Muista miettiä vesiasiat ja juoda tarpeeksi

Janon tunne ei talviolosuhteissa tule samalla lailla kuin kesällä, mikä voi vaiheuttaa ongelmia, jos ei muista juoda. Nesteytykseen liittyy talviretkillä paljon muutakin.

– Pakkasesta riippuen vesipullo menee myös nopsasti jäähän, ellei sitä ole huomannut suojata. Meillä on kylmälaukku toimii talvisin lämpölaukkuna, Maarit vinkkaa.

Lumi on hyvä vesilähde, jos vain mukana on retkikeitin tai käytössä huollettu tulipaikka polttopuineen sekä sopivat sulatusastiat. Keittäminen ottaa kuitenkin yllättävän paljon aikaa, mikä lumitilanteen salliessa päästään kokemaan myös kurssilla suoraan käytännössä. Samalla kurssilaiset pääsevät kokemaan millaiset keittimet ja kattilat ovat tässä puuhassa tehokkaimpia.

– Lumesta tehty vesi on käytännössä sama kuin tislattua vettä. Siitä voi runsaammin juotuna aiheutua haittaa ja elimistö voi esimerkiksi kuivua. Veteen lisättävät urheilujuomatabletit ovat yksi hyvä apu, ne eivät mene jäähän ja niistä saa tarvittavat suolot nesteytykseen, Harri ja Maarit kertovat.

Harkitse ruokapuoli – tarvitsetko retkikeitintä?

Retkikeittimen avulla ruokaa kaipaava reissaaja vapautuu hoidettujen tulipaikkojen tarpeesta. Retkikeittimissä on myös paljon eroja.

– Kaikilla keittimillä pärjää talvellakin. Spriikeitinkin syttyy pienellä esilämmityksellä, on ehkä vähän hitaampi, mutta toimii kyllä. Bensakeitin taas on nopein, mutta voi vaatia huoltohommia ja jos varaosia ei ole mukana, niin voi olla ettei sitä pysty edes käyttämään, Harri kertoo keitinten ominaisuuksista.

Pariskunnan mukaan kaikissa retkikeittimissä on hyvät ja huonot puolensa, ja ne käydään kurssilla myös läpi. Alkuun pääsee sillä keittimellä, joka itseltä jo löytyy.

– Kurssin puolesta tulee lounas siirtymän ajaksi sekä retkiruoka leiripaikalle, aamulla aamupala ja päivän lounas. Iltapala valmistetaan avotulella, siihen voi halutessaan ottaa omat eväät. Ideana on, että osallistujat saavat testata vähän erilaisia ruokia, eri tyyppisiä ruokaratkaisuja, ja samalla pääsevät testaamaan keittimiä, Harri kertoo.

Myös ruokatermos on loistava apu talviretkeilyyn. Siihen voi lapata valmista, lämmintä ruokaa, jonka voi sitten aterioida oikeastaan missä tahansa. Kurssilla harjoitellaan tavanomaista talvivaelluksen tapaa valmistaa lounas jo aamupalalla, jolloin sen voi laittaa ruokatermokseen ja se on valmis syötäväksi lounasaikana.

– Yksi talviretkeilyn parhaita puolia on, että evääksi voi ottaa jäätelöä. Varsinkin lämpimässä tuvassa retkipäivän päätteeksi nautittuna se voi olla elämän parasta jätskiä. Muutenkin ruualla pystyy talvella eri tavalla leikittelemään, kun se säilyy kylmässä, ja etenkään ahkiossa painokaan ei niin haittaa, Harri hehkuttaa.

Aiotko yöpyä?

Yöpyminen talviretkellä vaatii hieman enemmän kuin kesällä. Omatoimisesti opettelevan kannattaa harjoitella leirielämää kesän mittaan ja venyttää sitä syksyyn sekä alkutalveen, jolloin näkee, kuinka kylmenevissä öissä alkaa pärjätä ja mitä itse tarvitsee, jotta ei palele. Talvista ulkona yöpymistä on turvallisinta harjoitella omalla pihalla tai sellaisella telttailupaikalla, josta on vain lyhyt matka autolle. Jos kylmä silloin yllättää, ei tule aitoa hätää.

– Itselleni talvitelttailu oli aluksi vieras ajatus, mutta kun siinä harjaantuu, niin lopulta se on aika mukavaa. Jos haluaa hyvät yöunet, niin omasta mielestäni teltta on jopa autiotupaa parempi, koska siellä lämpötila on tasainen ja lisäksi siellä on oma rauha, Harri sanoo.

– Tuvassa toki on muuten mukavampaa, kun on tilaa olla selkä suorana ja lämmitellä. Vaelluksilla voi tehdä niinkin, että käy tuvassa vaikkapa laittamassa ruokaa, lämmittelemässä ja kuivattelemassa varusteita, mutta yöpyy pihalla teltassaan.

Maarit ja Harri kertovat kuin yhdestä suusta, ettei aloittelevan tai satunnaisen talviretkeilijän kannata suorilta käsin ostaa todella kalliita telttoja ja talvimakuupusseja, vaan pienellä kikkailulla voi jo omistamiensa varusteiden kanssa pärjätä aivan hyvin varsin pitkälle.

– Näitä asioita käymme läpi kurssilaisten kanssa ja autamme säästämään rahaa välttymällä kalliilta, mutta monille täysin tarpeettomilta hankinnoilta.

Kurssilla käydään läpi myös talvileiriytyjän hygienia-asioita – kas kun lämmintä vettä harvemmin on suuremmin saatavilla. Puhdistuspyyhkeet ovat tärkeä apu hiertymien ehkäisyyn, mutta niiden kanssa on yksi seikka tärkeä muistaa: ne pitää kantaa mukanaan pois maastosta.

Tunne omat rajasi

Myös omien rajojen tunteminen ja olosuhteiden kunnioittaminen on tärkeä turvallisuustaito talviretkeilijälle.

– Whiteout, jossa tuisku kadottaa näkyvyyden, on muutenkin rankka keli. Silloin ei kellään ole aikaa eikä mielenkiintoa minkäänlaiseen säätämiseen, vaan haluaa vain suojaan leiriytymään. Ei ole häpeä vaan viisautta ennakoida ja ottaa gps rinnalle, jotta pysyy kartalla ja pääsee leiripaikalle mahdollisimman nopeasti, painottaa Harri.

Joskus viisainta on muuttaa suunnitelmia ja leiriytyä aikomaansa aiemmin tai jopa kääntyä takaisin, jos se on paras vaihtoehto.

– Pitää olla malttia majoittua tarpeen tullen kesken reitin, jotta jaksaa rakentaa majoitteet. Oman jaksamisen tunteminen ja olosuhteiden kunnioitus on todella tärkeää. Talvella olosuhteet voivat myös muuttua tosi nopeasti, etenkin jos lumi alkaa vaikkapa tarttua suksiin tai tulee sohjoa, pehmeää lunta. Silloin ei etene ollenkaan sitä tahtia kuin ehkä ajatteli, pariskunta kertoo.

He muistuttavat, että pahimmassa tapauksessa kylmyys lamaannuttaa, aiheuttaa paleltumia ja voi lopulta viedä hengen. Talviolosuhteiden kanssa ei ole Suomessa leikkimistä, minkä vuoksi harjoittelu turvallisissa olosuhteissa ja ongelmatilanteisiin varautuminen on elintärkeää. Pitää osata ennakoida vaaranpaikat ja miettiä miten toimii.

Koska kyseessä on talviretkeilykurssi, käydään siellä ensisijaisesti läpi kylmyyteen ja paleltumiseen liittyviä riskejä ja turvallisuustekijöitä.

– Meillä itsellämme on ensiapukurssit käytynä, joten kurssilaiset ovat turvallisissa käsissä, Maarit sanoo.

Millainen Nuuksio on talviretkikohteena?

Kun lunta on, on sitä Nuuksiossa yleensä paljon, koska alue on ylänköä.

– Nuuksio on talviretkeilykohteena mukava. Kävijöitä on sen verran että reitit pysyvät tallautuneina, eli siellä ei välttämättä tarvitse lumikenkiä. Reittiverkostoa ja taukopaikkoja on kattavasti niin, että kulkuaan pystyy hyvin suunnittelemaan sitä tahtia kun kävelee ja jaksamista riittää, Maarit sanoo.

– Voi leiriytyä ja tehdä lisäkävelylenkin jos virtaa on, lisää Harri.

Pari luonnehtii Nuuksiota loistavaksi kohteeksi treenata talviretkeilyä lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudulta. Siellä voi harjoitella ja hioa taitojaan ja sitten lähteä kauemmas, ajan myötä vaikka Lappiin.

Teksti: Jonna Saari

Kuvat: Maaritin ja Harrin kotialbumi