Miten motivoida lasta retkellä? Salla Honkavuoren blogi on todellinen löytö retkeileville lapsiperheille

Elettiin yöttömän yön aikaa Suomen Lapissa. Pallastunturin korkein huippu kylpi aamun valossa mahtavana, saaden ihmiset poluillaan näyttämään pikkuruisilta. Tällä kertaa suurtunturi oli saamassa aivan erityisen pieniä vieraita, kun 3- ja 5-vuotiaat sisarukset lähtivät matkaan kohti Taivaskeroa äitinsä Salla Honkavuoren kanssa.

Seurue oli aiemmin kiivennyt viereiselle Lommoltunturille, jonka huipulla 5-vuotiaalle oli syttynyt palava kipinä kiivetä myös Pallaksen korkeimmalle huipulle. Honkavuori otti Pallaksen reitistä selvää, ja vaikka se vaikutti haastavalta, hän päätti, että ainakin sitä kannattaa yrittää – lapsille itse matkanteko on seikkailua, vaikka korkeimmalle huipulle ei lopulta päästäisikään.

– Tiesin, että tällä reissulla joutuisin käyttämään kaikki mahdolliset keinoni lasten motivoimiseen. Matkalla katselimme koko ajan kaikkea mitä näimme ympärillämme, poroja ja muita retkeilijöitä, tutkimme kiviä ja keskityimme kaikkeen muuhun kuin siihen, paljonko matkaa olisi vielä jäljellä. Olin tehnyt lapsille energiaevästä pieniin pusseihin, kuivattua aprikooseja ja muuta, Honkavuori muistelee.

Taivaskeron reitti on kokonaisuudessaan 9 kilometriä pitkä. Kuin ihmeen kaupalla tunturin korkein huippu sai lopulta vieraakseen tanssivat ja laulavat pienet sisarukset, jotka olivat nousseet koko matkan omin voimin.

Pallaksen huipulla on hymy herkässä. Kuva: Salla Honkavuoren kotialbumi

– Vastaantulevat ihmiset pysähtyivät juttelemaan lasten kanssa ja ihmettelemään heidän reippauttaan. Lapset saivat siitäkin vielä lisää virtaa. Paluumatkalla viimeiset sata metriä hotellille piti nuorimmaista kantaa, mutta sitten hän pyysi vielä päästä alas jotta saisi juosta autolle, Honkavuori naurahtaa.

– Se oli aivan käsittämätöntä. Oli niin hienoa ja opettavaista nähdä, mihin lapset pystyvät, kun heitä motivoi.

Motivaatio onkin kantavana teemana paitsi Honkavuoren ja hänen lastensa retkillä, myös Curious toes – happy souls -retkiblogissa, jota perheenäiti kirjoittaa. Hän haluaa kannustaa kaikkia ihmisiä lähtemään luontoon ja jakaa retkijutuissaan monenlaisia vinkkejä siihen, kuinka lapsia voi motivoida lähtemään mukaan retkille ja kulkemaan luonnossa.

Honkavuori perusti bloginsa keväällä 2019.

– Olin jo pitkään halunnut kirjoittaa näistä asioista, ja blogi tuntui sopivalta kanavalta siihen. Perustin ensin Instagram-tilin jossa kerroin, että blogi avataan pian.

Sivustolle onkin kertynyt jo runsaat määrät retkijuttuja. Mukana on kohde-esittelyjen lisäksi myös yleisemmän tason kirjoituksia ja pohdintoja lasten kanssa retkeilystä sekä hauskoja vinkkejä, mitä luonnossa voi lasten kanssa tehdä. Ja koska Honkavuoren seurue liikkuu paljon myös Lapissa, löytyy blogista hyödyllistä luettavaa paitsi tunturiretkiä, myös pitkiä ajomatkoja ajatellen.

– Halusin, että jutuissa on mukana perusfaktat kohteista, jotta lukijoiden on helppo suunnitella omat retkensä. Mutta halusin juttuihin myös tunnelmaa. Kirjoitukset ovatkin aika pitkiä, mutta olen saanut niistä hyvää palautetta.

Lukusuosituksemme Sallan ja lasten seikkailuista:

Pippurikävelyä Taivaskerolle – Pallaksen päiväretki lasten kanssa

Näin motivoit lasta vaelluksella – seikkailuja omin pikku jaloin

Hauskaa ajanvietettä metsäretkelle – luontobingo

https://www.instagram.com/p/B7O6_QLhvDg/

Honkavuori kertoo aina pitäneensä valokuvauksesta, joten blogi alkoikin luontevasti täyttyä ihanista retkikuvista. Tönkön aseteltua tunnelmaa ei tästä sivustosta kuitenkaan löydy.

– Haluan, että jutuista välittyy aito retkifiilis. En halua asetella lapsia kuviin, siinä menisi vain kaikkien aika ja fiilikset hukkaan. Vanhempi lapsista on alkanut jo kiinnostua myös siitä, mitä blogiini retkistämme kirjoitan. Hän kyllä huomauttaa, jos jokin meni todellisuudessa hiukan eri lailla kuin olen kirjoittanut, Honkavuori naurahtaa.

Liikaa ei voi korostaa sitä, kuinka hyvää luonto ja luonnossa kulkeminen tekee lapsille. Voimakas luontosuhde on korvaamaton lahja pienelle ihmiselle. Tästä Honkavuori aikoo tulevaisuudessa myös kirjoittaa.

– Aion kirjoittaa ajatuksiani siitä, menettääkö lapsi jotakin, jos hänet viekin ohjattujen harrastusten sijasta luontoon… Vai voisiko siitä saada vaikka enemmän. Lapsi aistii, oppii, huomaa ja ymmärtää luonnossa valtavasti.

Miten Honkavuori sitten suunnittelee retkensä luonnossa – myös tuntureilla – pikkulasten kanssa?

– Paljon riippuu siitä, olenko lasten kanssa yksin vai onko mies mukana. Kaikki alkaa kuitenkin reitin suunnittelusta, eli otan selvää kohdereitin pituudesta ja haastavuudesta, jos paikka ei ole ennalta tuttu, hän aloittaa.

– Saan hyviä vinkkejä myös paljon retkeilleeltä ja paikkoja kartalta tutkineelta isoveljeltäni.

Aina tietoa ei ole saatavilla, ja silloin voi vain lähteä katsomaan, miltä reitti vaikuttaa.

– Tärkeää onkin olla asettamatta omia tavoitteitaan liian korkealle ja hyväksyä se, että hyvä retki voi olla sellainenkin, jossa käännytään kesken kaiken takaisin päin. Lapsillehan itse retki on se juttu, eikä esimerkiksi huipulle nouseminen ole välttämättä niin olennaista. Kannattaa itse asennoitua samoin.

Lasten innostamisessa ja motivoinnissa pistämättömän hyvä keino on ottaa lapset mukaan retken suunnitteluun.

– Käymme lasten kanssa yhdessä läpi minne olemme menossa, ja mietimme, mitä sinne kannattaa ottaa mukaan. Jos vaikka mennään lintutornille, niin tietenkin mukaan otetaan kiikarit. Mietimme etukäteen, mitä kaikkea retken aikana voisi olla mahdollista nähdä, Honkavuori luettelee.

Molemmilla lapsilla on omat hyvät pikku reput, joista löytyy yleensä taukopaidat, varahanskat ja vesipullo sekä pikkupurtavaa. Oma reppu tuo matkantekoon aitoa seikkailun tuntua. Viisivuotiaalla on myös digikello, joka tietää sijainnin ja jolla voi hätätilanteessa soittaa apua.

Kun retkihetki koittaa, keskitytään jäljellä olevan matkan sijasta kaikkeen mitä ympärillä näkyy.

En mä jaksa -mantran saa usein tsemppaamalla pois. Retkellä katsellaan ylös, alas ja sivuille ja keskitytään hetkeen. Kiirettä ei pidetä. Lisäksi vaatteiden määrää pitää pystyä tarpeen mukaan säätämään. Mikään ei tapa motivaatiota niin kuin se että on kiire, kylmä tai kuuma, Honkavuori sanoo.

Ja tietenkin yksi retken tärkeimmistä motivaattoreista on evästauko. Mitä olisikaan retki ilman eväitä!

– Meillä on retkellä yleensä mukana kunnon ruoka pelkän pikkuevään sijasta. Valmiiksi tehtyä ruokaa voi lämmittää nuotiolla.

Lintutornille otetaan tietenkin mukaan kiikarit – oli keskitalvi tai ei!

Aina ei voi onnistua – ja se on ihan ok

Aina ei tsemppaaminenkaan tietenkään onnistu, ja hyvistäkin suunnitelmista huolimatta retki voi mennä metsään – kuvainnollisesti. Tästä Honkavuori ja lapset saivat kokemusta viimeksi Kätkätunturilta.

– Sillä retkellä kaikki meni pieleen. Kuopus ei jaksanut kävellä, oli kylmä, ja kaupasta kiireessä mukaan ostamani eväs oli lapsille uutta eikä maistunut. Tätä jouduin itse työstämään itseni kanssa, kun mikään ei sujunut, Honkavuori miettii.

Hän on kuitenkin huomannut, että hieman huonomminkin sujuneista retkistä lapsilla on tapana muistaa niiden parhaat hetket – vaikkapa retken aikana nähty kaunis maisema.

– On ihana huomata, kuinka lapset ovat alkaneet huomata maisemien kauneuden. Tuntuu niin hyvältä kun lapsi saattaa kesken retken hihkaista: Katso äiti miten kaunis maisema!

Unelmalle oli annettava mahdollisuus – päivätyö sai jäädä

Tapasin Honkavuoren ja lapset Levillä, jossa he olivat nauttimassa juuri alkavasta kevättalvesta. Seurueen suunnitelmissa oli kokeilla muun muassa lumikenkäilyä – lapsille kerta olisi ensimmäinen. Perheellä on Levillä tukikohta ja he toivovat, että voisivat jatkossa viettää Lapissa aikaa enemmän kuin etelässä.

– Ideaalia olisi, että voisi asua täällä, ja olisi etelässä sellainen tukikohta, jossa voisi mennä välillä käymään. Lappi on aina ollut sielunmaisemaani ja on ollut ihana huomata, kuinka voimakkaasti lapsetkin ovat jo kiintyneet Lappiin.

Jotta unelma Lapista saisi mahdollisuuden toteutua, Honkavuori irtisanoi itsensä vakityöstään vuoden vaihteessa. Nyt hän etsii uusia keinoja ansaita elannon ja toivoo, että se löytyisi retkeilyn ja sisällöntuotannon parista. Honkavuori on hiljattain liittynyt myös Retkipaikan kirjoittajatiimiin, eli hänen retkitarinoistaan saadaan ajoittain nauttia myös meillä.

– Ties vaikka muuttaisimme lasten, miehen, koiran ja kissan kanssa matkailuautoon puoleksi vuodeksi vielä ennen kuin esikoinen menee kouluun. On niin ihanaa, kun kaikki ovet ovat auki, Honkavuori huokaa hymyillen.

Siirry tästä lukemaan Curious toes – happy souls -blogia ja ota myös blogin Instagram-tili seurantaan tästä.

Retkipaikka toivottaa mukavia lukuhetkiä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.