Mitä ihminen tekee, kun luonto alkaa kadota ympäriltä? Valokuvaaja Marko Rantanen herättelee pohtimaan suhdettamme luontoon

“Koira on hyvä esimerkki meille. On hauska katsoa, miten vaikka joku käpy voi olla niin kiinnostava ja miten hyvät leikit koira voi saada kävyn kanssa. Samalla miettii, miksi ihmeessä itse ei osaa iloita yhtä paljon pelkästä kävystä.”

Valokuvaaja Marko Rantanen käsittelee ihmisen suhdetta luontoon oivaltavassa Human – nature -valokuvanäyttelyssään. Teoksissa ihminen ei enää säilö luontoa pelkkiin Instagram-kuviin – kuten usein nykypäivänä – vaan koska luonto on alkanut oikeasti kadota, on hän koittanut säilöä ja omia sitä muun muassa pakastamalla sen palasia.

Kuvien taustalla piilee kehotus jokaiselle tutkailla ja uudelleenmiettiä oman kulutuskulttuuriaan ja luontosuhdettaan.

– Itsekin olen tiiviisti somessa ja usein tuntuu, että ihmiset menevät luontoon vain some-kuvien takia, eivät niinkään nauttimaan luonnosta, Marko sanoo.

Hän kokee ihmisen hukanneen suhdettaan luontoon ja kertoo havaitsevansa tätä etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa moni viettää luonnossa vain vähän aikaa. Kun luontoon sitten mennään, sieltä ollaan monesti vain hakemassa jotakin – usein sisältöä someen. Ei osata vain pysähtyä ja iloita hetkestä.

– Koira on hyvä esimerkki meille. Koiran kanssa ulkoillessa tulee väkisinkin pysähdeltyä. On hauska katsoa, miten vaikkapa joku käpy voi olla niin kiinnostava ja miten hyvät leikit koira voi saada kävyn kanssa. Samalla miettii, miksi itse ei osaa iloita yhtä paljon pelkästä kävystä, Marko pohtii.

Teos Marko Rantasen Human – nature -valokuvanäyttelystä. Säilöökö tulevaisuuden ihminen kiihtyvästi
katoavaa luontoa Insta-kuvien sijaan jäähän ja lasipurkkeihin?

Kun luonto alkaa kadota ympäriltä…

Human – nature -valokuvanäyttelyn kuvaama ihminen ei ole enää pelkkä Instagram-kuvien keräilijä, vaan kun luonto alkaa hävitä ympäriltä, pyrkii hän omimaan luonnon rippeitä mustasukkaisena itselleen ja yrittää epätoivoisesti tallettaa luontoa jäähän tai purkkeihin.

– Tässä minulla oli leikillinenkin lähestymiskulma, sillä itselleni ainakaan ei saarnaaminen toimi. Idean sain esimerkiksi siitä, kun joissakin maailman kolkissa ihmiset syväjäädyttävät jo lemmikkejään ja jopa kuolleita läheisiään sillä ajatuksella, että jonain päivänä tulevaisuuden tiede voi herättää heidät taas henkiin, Marko kertoo.

Osa näyttelyssä esillä olevista kuvista on 25 milliä paksun, jääkerrosta kuvaavan akryylilevyn takana. Senkin on tarkoitus herätellä.

– Se on kannanotto. Akryyli on todella paha ongelmajäte, ja kun teetämme kuvistamme tauluja, syntyy lisää ongelmajätettä.

Omaa kulutuskulttuuria voi jokainen muuttaa parempaan suuntaan loppujen lopuksi aika pienilläkin valinnoilla.

– Itse kiinnitän paljon huomiota siihen, että ostan ruokaa vain sen verran, ettei tulisi hävikkiä. Lisäksi esimerkiksi vaatteita ostan vain tarpeeseen.

Kuvan voi jättää myös ottamatta

Marko kuvaa toisinaan vanhalla filmikameralla esimerkiksi maisemia. Yhden kuvan ottaminen kestää minuutteja, jolloin kuvaajan tulee väkisinkin pysähdyttyä hetkeksi aikaa toimettomaksi. Koska kuvan ottaminen on vaivalloisempaa kuin digikameralla, tuo se myös erilaisen aspektin koko valokuvaamiseen.

– Filmikameralla tulee paljon tarkemmin mietittyä, mitä ylipäänsä kuvaa. Usein jätän kuvan sittenkin ottamatta, kun totean, että kuvasta ei tulisi riittävän hyvä.

Luontokuvausreissujen lisäksi Marko lähtee luontoon usein vaimonsa ja koiriensa kanssa niin, että pyrkii pitämään puhelimenkin tiukasti vain taskussa.

– Koirien ansiosta luontoon tulee aina lähdettyä, ja niiden kanssa tulee myös pysähdeltyä, kun ne ihmettelevät ja tutkivat luontoa niin tarkkaan. Samalla muistan itse vetää keuhkot kunnolla täyteen raikasta ilmaa ja keskittyä pelkästään luonnossa olemiseen, Marko sanoo.

Onko sinulla #Firstworldproblems?

Näyttelyn toinen osio tuo silmiemme eteen surkuhupaisan kattauksen niinsanottuja ensimmäisen maailman ongelmia – turhia valituksia, joiden on niin ikään tarkoitus herätellä jokaista meistä. Teokset ovat meemejä, joissa sinänsä kauniita ja tunnelmallisia valokuvia rinnustavat tyhjänpäiväiset valitukset. Yhdessä kuvassa esimerkiksi lentokoneen taivaalle jättämä viiru on “pilannut täydellisen auringonlaskukuvan”.

Idean #Firstworldproblems-kuvasarjaan Marko sai muutettuaan muutama vuosi sitten väliaikaisesti Tanskaan.

– En ymmärtänyt kieltä ja minusta tuntui, että Tanskassa kukaan ei valita. Kun sitten avasin internetin ja somen, huomasin, että siellä ainakin ihmiset valittavat aivan kaikesta, Marko kertoo.

Some-kansan valitusvirret alkoivat tuntua absurdeilta.

– Olen nähnyt esimerkiksi Jugoslavian joukkohautoja sekä sellin, jossa Nelson Mandela vietti 18 vuotta. Tällaisiin asioihin verrattuna tuntuu hullulta, kun joku valittaa, että latte on kylmää tai että aamupalapöydän hedelmät on pilkottu väärin.

Marko Rantanen Galleriarissa. Kuva: Anna-Katri Hänninen/Galleriari.

Näyttely esillä nyt Mikkelissä

Human – nature sekä #Firstworldproblems -näyttelyt ovat maaliskuun ajan esillä Mikkelissä, Galleriarissa (Kasarminkatu 3).

– Kesällä näyttely on esillä Lappeenrannassa, ja mahdollisesti tässä välissä myös pääkaupunkiseudulla. Ilmoittelen tulevista näyttelyistä esimerkiksi Facebook-sivuillani, Marko vinkkaa.

Katso myös:

Marko Rantanen Instagram
Marko.fi