Millaista on olla mutsin kanssa vapaaehtoisena majakkasaarella tai tunturissa?

Haluan reissata mahdollisimman halvalla. Mitä ainutlaatuisempi kohde, sen parempi. Ei haittaa, jos samalla tulee tehtyä jotain hyvää – kuten edistettyä itselle tärkeiden arvojen toteutumista. Kaiken tämän takia pidän vapaaehtoistöistä. 

Talkoolaisena pääsee mitä hienoimpiin paikkoihin pikkurahalla, sillä yleensä vapaaehtoisen tarvitsee maksaa vain matkakulut. 

Otan usein äidin mukaan. Hänellä on nyt aikaa tehdä vapaaehtoistöitä, koska hän on ollut jo useamman vuoden eläkkeellä. Olemme olleet äidin kanssa vapaaehtoistöissä muun muassa Kolumbiassa, Ahvenanmaalla ja Lapissa. Tässä artikkelissa kerron kokemuksistamme Märketillä ja Kiilopäällä.

Vapaaehtoistöissä Märketin majakalla

Märketin majakka oli käytössä vuosina 1885–1977. Majakka ehti olla kylmillään kolme vuosikymmentä, kunnes Suomen Majakkaseura vuokrasi Märketin valtiolta vuonna 2007. Siitä lähtien majakalla on tehty kunnostustöitä vapaaehtoisvoimin. Tuloja tätä toimintaa varten saadaan muun muassa Märketillä vierailevilta turisteilta. 

Majakkaseuran jäsenillä on mahdollisuus jokavuotiseen talkooviikkoon Märketillä. Talkoohaku käynnistyy aina jo alkuvuodesta. Märketin talkoomaksu on sadan euron luokkaa. Sitä vastaan saa kyydin Turun satamasta eteenpäin, täysylläpidon saarella ja vakuutuksen.

Vuosia aiemmin olin käynyt äidin kanssa Bengtskärin saarella. Mietin jo tuolloin, millaista olisi asua tovi majakkasaarella. Vuonna 2021 toive toteutui, kun pääsimme viettämään elokuista talkooviikkoa Märketille. 

Äiti työskenteli keittiössä, onhan hän kokki koulutukseltaan. Minä sanatyöläisenä ahkeroin talkoopäiväkirjan kanssa. Talkoopäiväkirjaa kuuluu päivittää päivittäin, sillä siten muut seuran jäsenet ja heidän omaisensa pysyvät kartalla saaren kuulumisista.

Märketillä eletään leiriolosuhteissa. Se tarkoittaa kantovettä, kuivakäymälää, kaasuhellaa ja merivedellä peseytymistä. Äidilleni tällainen elämä on tuttua lapsuudesta 1950-luvulla. Itsellenikään tällainen arki ei ollut vierasta, eihän minullakaan ole kotonani esimerkiksi vesivessaa. 

Meillä ei ollut kiinteää työaikaa, sillä pienen porukan kesken pystyi helposti sopimaan esimerkiksi ruokailuajankohdista. Ehdimme viettää paljon aikaa kallioilla merta ihaillen. Maisemat olivat erityisen kauniita auringonlaskun aikaan. Kerrankin oli aikaa juoda kahvia ihan ajan kanssa ja siihen tietoisesti keskittyen. Yleensä juon kahvin samalla kun teen työtä, joten en edes kiinnitä huomiota sen makuun.

Pääsimme myös veneilemään läheisille luodoille, joilla näimme hylkeitä. Iltaisin saunoimme ja lueskelimme. Talkooviikko tuntui siis ehdottomasti enemmän lomalta kuin työltä. 

Saarella olimme koko ajan luonnon armoilla. Saarelle ei päässyt veneellä, jos tuuli oli liian kova. Tuulisella säällä oli siis turha odottaa vierailijoita – tai kotiinlähtöä. Periaatteessa tällainen eristyksissä olevalla saarella vietetty aika voisi olla myös ahdistava kokemus. 

Onni suosi meitä, koska saimme jakaa talkooviikon erittäin ihanien ihmisten kanssa. 

Mikäli mutsin tai jonkun kanssa olisi tullut erimielisyyksiä, hänestä ei olisi päässyt kovin kauas, sillä majakkasaaren pinta-ala on vain kolmisen hehtaaria. 

Viikosta saarella jäi vain yksi ikävä muisto. Pitkään sairaana ollut anoppini kuoli viikon aikana. Kuulin hänen vointinsa huononemisesta edellisenä iltana, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä hänen luokseen. 

Uskon, että merta ja veneilyä rakastanut anoppini antoi tämän minulle anteeksi. 

Vapaaehtoistöissä Kiilopään tunturilla 

Äitini oli jo aiemmin ollut Suomen Ladun kahvilassa vapaaehtoisena olematta edes järjestön jäsen. Erästä artikkelia tehdessäni päädyin itsekin Suomen Ladun verkkosivujen vapaaehtoistyömahdollisuuksista kertovaan osioon. Kiinnostuin mahdollisuudesta työskennellä Kiilopään hotellin keittiössä. Kuuden tunnin työpäivää vastaan saisin täyden ylläpidon ja majoituksen aivan Urho Kekkosen kansallispuiston kainalossa. 

Kuuden tunnin työpäivä on minun mielestäni verrattavissa vapaapäivään, sillä tavanomaisesti teen työtä yli 9 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa.

Myös äidin mielestä tämä kuulosti hyvältä diililtä. Hän teki vielä 70 vuotta täytettyään tuplavuoroa keittiöillä, ja suunnittelee tekevänsä vielä comebackin työelämään.

No, liityimme Suomen Latuun ja laitoimme talkoohakemuksen vetämään melkein vuotta etukäteen, jotta varmasti pääsisimme vapaaehtoistöihin marras-joulukuun vaihteessa. Halusimme nimittäin vierailla samalla reissulla Lapin lukuisissa joulukohteissa, kuten pajakylässä, Santa Parkissa ja Tonttula Elämyskylässä.

Matkasimme Kiilopäälle Rovaniemeltä vuokratulta autolla. Sitä ei olisi välttämättä tarvittu, sillä Kiilopäälle on yllättävän hyvät bussiyhteydet Ivalosta ja Rovaniemeltä. Autosta oli kuitenkin iloa, sillä meillä oli odotettua enemmän vapaa-aikaa. Olimme sitoutuneet työskentelemään joka päivä, mutta työvuorolistan mukaan meillä oli kaksi kokonaista vapaapäivää.

Sen ensimmäisen vapaapäivän vietimme vapaaehtoisina vapaaehtoisina, eli tunkeuduimme keittiöön ylimääräisiksi apukäsiksi. Seuraavan vapaapäivän vietimme Inarissa. Vaelsimme Pielpajärven erämaakirkolle, minkä ohella vierailimme myös saamelaismuseo Siidassa.

Muina päivinä auto kiidätti meidät Kaunispään laelle ja Tankavaaran Kultakylään sekä Kultamuseoon. Kiilopään laelle taivalsimme ihan omin voimin (ja peräti kaksi kertaa). 

Emme tälläkään kertaa olleet äidin kanssa tukkanuottasilla, vaikka emme muuten näin pitkiä aikoja kahdestaan vietäkään. 

Meitä vapaaehtoisia ei kyllä töillä tapettu. Vapaaehtoisia saattoi olla vuorossa jopa viisi kerrallaan, vaikka ravintolan puolella syöjiä oli vajaa sata. Luku toki vaihteli, mutta tiskilinjasto ei todellakaan päässyt ruuhkautumaan. Kun kuivasin yhtä lautasta kerrallaan, muistelin aikaani Upinniemen varuskunnan tiskarina. Siellä syöjiä oli helposti 25 kertaa enemmän kuin tunturihotellin päivällisbuffetissa. 

Iltaisin Kiilopäällä lämpeni sauna. Pääsimme useamman kerran myös savusaunaan. Äitini pulikoi avannossakin, mutta itse en ole uskaltanut avantoon enää 19 vuotta täytettyäni. Ehkä jotain itsesuojeluvaistossani kehittyi vasta silloin. 

Kiilopäältä tulemme muistamaan pitkät kävelylenkit, kiirunat, riekot, puolitoistatuntisen metsämieli-harjoituksen ja tietenkin sen upean saunamaailman.

Loppujen lopuksi näimme aika vähän maisemia, koska päivä oli erittäin lyhyt, vaikka kaamoksen viralliseen alkuun oli vielä pari päivää. Päivät olivat kuitenkin hämäriä ja pilvisiä – samoin yöt, eli emme päässeet ihailemaan revontulia ennen kuin vasta Rovaniemen auditoriossa. 

Oli kuitenkin hyvin mystistä kohdata hämärän keskellä viisikymmenpäinen porolauma Kiilopään rinteellä. 

Erityisen mieltä lämmittävää oli huomata, miten paljon vapaaehtoisia arvostettiin ja kiiteltiin Kiilopäällä. 

Emme olleetkaan vain “hiihtopummeja” vaatimassa ilmaisia hotelli- ja ravintolapalveluita, vaan arvokkaita apukäsiä, joita ilman paikan pyörittäminen ei (ehkä) olisi mahdollista.

Yleistä pohdintaa vapaaehtoisuudesta

Minä ja äitini haluamme työskennellä luonnonläheisissä paikoissa ja etenkin eläinten kanssa. Vapaaehtoisia tarvitaan toki myös vanhainkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja esimerkiksi orpokodeissa – ympäri maailmaa. 

Syitä tehdä vapaaehtoistyötä on paljon.

Niitä voivat olla esimerkiksi:

  • Halu auttaa ja/tai muuttaa maailmaa
  • Tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi
  • Työn palkitsevuus
  • Auttamisesta saatava hyvä mieli 
  • Talkoissa usein vallitseva yhteishenki
  • Projektia kohtaan tunnettu mielenkiinto
  • Halu matkustaa pienellä budjetilla (eli saada ylläpito työtä vastaan)
  • Into kokea jotain uutta ja erilaista 
  • Tarve saada relevanttia työkokemusta ansioluetteloon 

Ihminen on usein onnellisimmillaan, kun saa tehdä sitä, mistä eniten pitää. Jos sitä ei saa tehdä työkseen, niin sitten vapaaehtoisesti! Onnea on myös saada viettää aikaa itselleen rakkaassa paikassa. 

Parhaassa tapauksessa kyseessä on todellinen win-win-tilanne. Vapaaehtoinen saa hyvän mielen ja mukavia muistoja, ja kohdepaikassa hyödytään vapaaehtoisen ilmaisesta työpanoksesta. Työntekijöiden palkkaaminen on kallista. Hotelli tai esimerkiksi koiratarha säästää paljon rahaa, jos sen ei tarvitse maksaa ainakaan kaikille työntekijöilleen. Montaa paikkaa tai tapahtumaa ei olisi olemassakaan, jos vapaaehtoisia ei olisi.  

Minun ja äitini on suhteellisen helppoa löytää vapaaehtoistyöpaikkoja, koska meillä molemmilla on hygieniapassi ja minulla on kokemusta viestinnästä. Vapaaehtoistyön tekeminen ei kuitenkaan läheskään aina vaadi erityistä koulutusta tai erityisosaamista. Riittää, että on valmis sitoutumaan joko tiettyyn projektiin tai jatkuvan sopimuksen mukaisiin tuntimääriin. 

Listasin vielä lopuksi asioita, joiden takia niin monet ovat valmiita talkootöihin: 

  • Vapaaehtoisena voi tehdä arvojensa mukaista työtä – palkkatöissä ei aina välttämättä voi toimia arvojensa mukaan 
  • Vapaaehtoisena saa vaihtelua elämään – esimerkiksi fyysinen kaivutyö on hyvää vastapainoa konttorille 
  • Talkoot voivat lisätä itsetuntemusta ja -luottamusta (uskoa siihen, että pärjään ja osaan; varmuutta siitä, että minusta pidetään ja että saan muilta positiivista palautetta jne.)
  • Yhteisöllisyys: vapaaehtoistöihin voi sitoutua vaikka vuosiksi, kun kokee olonsa mukavaksi vapaaehtoisporukassa 

Äitini kokee, että eläkkeelle jääminen lisäsi hänen kiinnostustaan vapaaehtoistöihin. Palkkatöiden, kodinhoidon ja vapaaehtoistöiden yhteensovittaminen voi olla joskus haasteellista.

On totta, että työelämästä pois jääminen lisää mahdollisuuksia osallistua talkoisiin. Äiti teki kuitenkin vapaaehtoistöitä myös työuransa aikana – päivän silloin, toisen tällöin.

Monet tahot ovat kiinnostuneita vapaaehtoisista, jotka voivat antaa aikaansa vain tunnin tai pari kuukaudessa. Joissain projekteissa riittää, että joku antaa aikaansa muutaman tunnin vuodessa.

Jokainen vapaaehtoistöistä kiinnostunut löytää varmasti oman paikkansa vapaaehtoistyökentällä. 

Kiinnostuitko luontoon liittyvistä vapaaehtoistöistä? Tässä pari vaihtoehtoa 

Vapaaehtoispaikkoja on yllin kyllin. 

(Tämäkin artikkeli on muuten kirjoitettu puhtaasti talkoohengessä.)

Päätin listata tänne alle muutaman vaihtoehdon sinulle, joka olet kiinnostunut luontoon liittyvistä vapaaehtoistöistä täällä Suomessa.

Esimerkkejä vapaaehtoistyömahdollisuuksista Suomessa:

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.