Lapin kahdeksan vuodenaikaa – millaisia ne ovat ja mitä niissä tapahtuu?

Lappia mainostetaan usein alueena, jossa neljän tutun vuodenajan sijaan vuodenaikoja on peräti kahdeksan. Etelästä käsin näitä vuodenaikoja saattaa olla hankala hahmottaa, mutta kun elää Lapissa yhdenkin vuodenkierron, ne kyllä erottaa toisistaan. Jokainen kahdeksasta vuodenajasta on oma persoonansa.

Mutta millaisia nämä vuodenajat sitten oikeastaan ovat? Esittelen ne tässä omien havaintojeni ja kokemusteni perusteella!

Pakkastalvi

Vuosi alkaa pakkastalvella. Kaamos on vielä tuoreessa muistissa, päivät ovat lyhyitä ja hämärää on paljon. Tähän vuodenaikaan koetaan usein kovimmat paukkupakkaset, eikä ole lainkaan harvinaista, että mittari humpsahtaa -30 asteeseen. Tähtitaivaat ovat kirkkaita, ja revontulia on hyvät mahdollisuudet nähdä. Pakkastalveen mennessä myös lunta on ehtinyt kertyä jo kunnolla. Voisikin sanoa, että pakkastalven alussa talvi kaikissa olomuodoissaan on syvimmillään.

Pakkastalven erottaa edeltäjästään joulukaamoksesta etenkin se, että vaikka vielä on kylmää ja pimeää, on kevään hiipiminen lähemmäs päivä päivältä helpompi aistia. Päivät nimittäin pitenevät Lapissa hurjaa vauhtia tammikuusta alkaen, ja edessä siintävät aurinkoiset kevättalven päivät lämmittävät jo ihmisten mielissä. Päivän pitenemisen huomaa ihmeen selkeästi jo viikossa.

Hankikantokevät

Lapin keväistä ensimmäinen on hankikantokevät. Päivät ovat pitkiä ja auringonvaloa riittää. Jo hankikantokevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä on niin luonnossa kuin kylilläkin helppo aistia, kuinka koko maailma tuntuu heränneen horroksesta. Hymy on ihmisillä herkässä.

Vaikka välillä pakkanen voi etenkin öisin kiristyä hiuksianostattaviin lukemiin, aletaan yhä useammin mennä myös plussan puolelle. Puut pudottavat lumi- ja jääpeitteensä niin, että ensin oksilla on lunta vain möntteinä, kunnes nuo möntitkin sitten putoavat pois. Tällöin luonto alkaa näyttää selvästi aiempaa keväisemmältä.

Nämä ovat aivan huimia ulkoiluaikoja etenkin heille, jotka nauttivat hiihtämisestä ja lumikenkäilystä. Pitkien päivien ansiosta hankikantokeväällä ehtii tehdä jo ihan kunnon retkiä ilman pelkoa hämärän laskeutumisesta kovin aikaisin. Ja liikkua mieli tekeekin, sillä tässä vaiheessa on oltu jo pitkään upottavan ja syvän lumihangen vankeina. Hankikantokevät on tosin siitä jännittävä vuodenaika, että joskus se saattaa saapua ilman hankikantoa. Itse muistan yhden tällaisen kevään neljän vuoden ajalta, kun hankikantoa ei kertakaikkiaan koskaan tullut, ennen kuin lumet jo sulivat kokonaan.

Jäidenlähtökevät

Veden suurena ystävänä on todettava, että kesän ohella jäidenlähtökevät on oma suosikkini. Se on voitonriemuisa tunne, kun huomaa, että nyt viimeistään on talvi nitistetty ihan kunnolla. Aurinkoa ja lämpöä on saatu jo siinä määrin, että vedet vapautuvat jäistä. Joet ja purot solisevat ja saattavat tulviakin, järvillä jäät sulavat hiljalleen paikkaansa. Lumipeite ohenee, ja pimeää aikaa on enää vähän. Kun oikein tarkkaan katsoo, voi huomata, että koivuissa silmut jo pullottavat. Maassa ensimmäiset kasvien versot nostavat päätään jo silloin, kun lumihanki vielä ympäröi niitä.

Jäidenlähtökevään vaikuttavimpana ilmiönä on se, kun suuret joet vapautuvat jäistä. Sitä suhinaa on vaikuttava kuunnella ja katsella. Muutamilla joilla, esimerkiksi Ounasjoella, tämä aika merkitsee yleensä melkoisia tulvia.

Jäidenlähtökeväälläkin voi hanki usein vielä kantaa, mutta hiljalleen lumi muuttuu jäähileeksi ja sohjoksi, kunnes sulaa pois kokonaan.

Yötön yö

Yötön yö ei paljon esittelyjä kaipaa. Aurinko paistaa kirkkaasti myös keskiyöllä, ja sitä kirkkaammin, mitä pohjoisempana ollaan. Utsjoen korkeuksilla keskiyön auringon valkoinen valo ei käytännössä juurikaan eroa keskipäivän auringosta. Lapin etelämmissä osissa yöttömän yön aurinko saa lämpimämpiä, lähinnä keltaisia sävyjä.

Yöttömän yön alussa luonto räjähtää elämään. Viimeistenkin hankien väistyttyä joka paikka lehahtaa vihreäksi, kasvit versovat melkein silmissä. Porot näyttävät ikäviltä karvaa vaihtaessaan, ja suloiset vasat ilmestyvät katukuvaan.

Katu- ja luontokuvaan ilmestyvät myös sääsket. Pahin sääskiaika alkaa yleensä juhannuksen tiimoilta ja loppuu elokuussa. Näin ollen jos haluaa kokea yöttömän yön ilman sääskiä, kannattaa olla liikkeellä toukokuun lopulla tai kesäkuun ensimmäisinä viikkoina. Tämä on myös siinä mielessä hyvää aikaa vierailla Lapissa, että silloin ei juurikaan ole turisteja liikkeellä.

Sadonkorjuu

Sadonkorjuuhommiin pääsee hillan ja mustikan osalta jo yöttömän yön aikaan. Sadonkorjuu on kuitenkin pääosin loppukesän vuodenaika ennen ruskaa. Yöttömän yön kirkkain puhti on jo ohi, ja luonto alkaa helliä eläimiä kesän antimillaan. Nyt on aika täyttää pakastin marjoilla ja sienillä.

Yöt alkavat hiljalleen hämärtyä aina vain enemmän. Puut ja muut kasvit ovat rehevimmillään, mutta tuulessa on jo selvä loppukesän tuoksu. Jossain vaiheessa koittaa se päivä, kun ensimmäinen keltainen koivunlehti ilmestyy näkyviin. Siitä alkaa uusi vuodenaika.

• 

• 

Ruska

Ruska-ajasta ei voi erehtyä. Luonto on yhä täynnä sieniä ja puolukkaa, mutta hehkuu nyt väreissä, joita ei ole ennen nähty. Lapissa jopa koivu voi ruska-aikaan tulla oranssiksi! Komeimman maaruskan muodostavat mustikat, juolukat ja riekonmarjat. Puista punaisimmaksi lehahtaa haapa. Ruska-aikaan voivat revontuletkin jo näyttäytyä, ja yöttömän yön jälkeen pelkän tähtitaivaankin näkeminen tuntuu jo sykähdyttävältä.

Puolukoiden kypsyessä alkaa samaan aikaan yleensä myös porojen rykimäaika. Tällöin ei ole lainkaan liioiteltua ihan aidosti välttää ja varoa porohirvaita, jotka kiimahuuruissaan voivat oikeasti käydä kaiken mahdollisen kimppuun.

Ruskan myötä ensimmäiset yöpakkaset nitistävät yleensä viimeiset sääsket. Vielä tämän jälkeenkin voivat kuitenkin polttiaiset olla ihmisen kiusana.

Ensilumi

Ruskaa seuraa ensilumen aika. Puut ovat jo pudottaneet lehtensä ja maakasvit alkavat kuolla, mutta paksu lumihanki on vasta haave vain. Aamu aamulta maa käy jäisemmäksi, kunnes koittaa päivä, jolloin ei mennä plussan puolelle enää ollenkaan. Yöt ovat tähän aikaan vuodesta ehkä normaalimmillaan, jos näin voi sanoa: pimeitä ja suositusten mukaisten yöunien pituisia. Päivällä kuitenkin aurinko paistaa edelleen kirkkaana, yö ja päivä ovat tasapainossa.

Vedet alkavat hiljalleen vetäytyä jäähän, ja jonain päivänä laskeutuu ensilumi. Maailma valaistuu kummasti, kun ensimmäinen kunnon lumikerros saadaan. Juuri valon vuoksi ensilunta usein kovasti odotetaan.

Joulukaamos

Vuosi päättyy joulukaamokseen. Kaikki eläväinen tuntuu vetäytyvän koloihinsa, ja energia pysähtyy. Vedet ovat jäässä, puut lumessa, kaikki pakkasen kangistamaa. On hiljaista, vain pakkanen paukuttaa puita metsissä. Talven kovimpia pakkasia ei kylläkään usein koeta vielä joulukaamoksen aikaan.

Pohjoisimmassa Lapissa virallinen kaamos kestää parisen kuukautta, Napapiirillä noin päivän. Pakkaset alkavat kiristyä, ja lumipeite paksunee hiljalleen. Hankikannosta ei vielä tähän aikaan vuodesta kannata edes unelmoida, vaan nyt on hyväksyttävä se, että lunta on paljon ja se upottaa maahan saakka.

Kaikista Lapin kahdeksasta vuodenajasta on joulukaamos vähiten suosikkini – minulle se on ajanjakso, josta pitää vain jotenkin selvitä. Ja ainahan siitä selviää, ja sen jälkeen ensimmäiset auringonsäteet tuntuvatkin paljon ihanammilta, kuin miltä ne ilman kaamosta voisivat koskaan tuntua.