Miksi en ole käynyt täällä ennen? Porkkalan saariston makupaloja melojille
Yhteistyössä Visit Kirkkonummi
Heinäkuu kääntyy elokuun puoleen, mutta ennätyksellisillä helteillä ei näytä olevan mikään kiire poistua maasta. Päivän teema on avaintenetsintä, ja pääsen molskauttamaan kajakin mereen Porkala Marinin rannassa vasta piirun ennen puolta yötä.
Aikataulu harmittaa vielä tavaroita siirrellessä, mutta kun aukkopeitte lompsahtaa kiinni, olen onnellinen. Käsittämätön trooppinen yö lumoaa. Tumma vesi loiskuu lämpimänä, sirkat sirittävät ja tumma, oranssi kuu kujeilee sinisen pilvenriekaleen välistä. Temmon yllättävän navakassa aallokossa eteenpäin luullen saapuneeni valitsemani retkisaaren rantaan, mutta puussa onkin kyltti: yksityisalue. Kaivan kuivapussista jotain paperikarttaa väkevämpää. Myös mobiiliversio vakuuttaa minun meloneen Utterböten rantaan. Ahkera surfaus opettaa saaren eteläreunan kuuluvan yksityiselle venekerholle, muu saari on vapaassa retkikäytössä. Rantakaislikosta kuuluu syvä, väsynyt, helpotuksen huokaus.
Keskiosan kalliot houkuttelevat, mutta etsin silti saaren itäreunalta riippumatolleni sopivan puukaksikon, olenhan toki auringonnousujen ihailun erikoisnainen.
Päiväretki Porkkalan saaristossa
Aurinko kiittää jälleen ihailijaansa. Show on viedä järjen. Väliajalla kahvia ja ruisleipää. Kiitän, kumarran ja lähden tutkimaan saarta. Utterböten kapoisimman kohdan hiekkaranta, tasainen telttapaikka ja hauskat maisemat innostavat. Tännehän täytyy tuoda kaveritkin kylään! Lintutorni on tukevan hämähäkin seitistön peittämä. Olenko kesän ainut vierailija, vai onko saarella poikkeuksellisen ahkeria kutojia?
Siloisen suloinen Östra Styrskär
Utterböteltä käännän keulan kohti Östra Styrskärin rantoja. Oliko aamukahvini terästettyä, vai voivatko nämä saaret olla toinen toistaan hienompia? Miksi en ole käynyt täällä ennen? Ketä voisin tästä moittia?
Saarella yksittäinen telttailija on päättänyt hyödyntää Lähteelän ulkoilualueen tarjoamaa erikoisuutta, pitkäaikaistelttailua. Koko kesän maksu on varsin kohtuullinen, 300 €. Tällä hinnalla ei pääse mökkiin näin hienolle paikalle edes vuorokaudeksi. Olen hieman ärsyyntynyt. Miksi tuollainen teltta on täällä? Ja heti perään ärsyynnyn itselleni. Miten voin ajatella näin? Minunhan pitäisi olla iloinen, kun joku tajuaa hyödyntää näin upean mahdollisuuden! Miksi en tee itse samoin ja käännä postiani Ö:lle?
Söderskär – perhosten paratiisi
Söderskär on edellistäkin upeampi. Perhoset tanssivat villeinä, ja kukkia on enemmän kuin näin karussa saaristossa voisi olettaa olevan. Aallot tyrskyävät kuvauksellisina, ja silokalliotasanne kutsuu tanssahtelemaan. Mahtoiko taiteilija, kuvanveistäjä Robert Stigell 1890-luvulla täällä ollessaan pyörähdellä tällä Porkkalan parketilla?
Saariston kätköissä -kirjasta opin, että saaren kallioon on maalattu kompassi. En löydä. Päätän palata erikseen kompassinetsintäretkelle. Kuka osaisi antaa tarkemmat koordinaatit?
Tuttu meloja vahvistaa tiedon retkeni jälkeen. Saaren kallioilla todellakin on kompassi, joten uusi retki saarelle useamman silmäparin voimin on nyt suunnitelmissa.
Paluumatkalla ihailen vielä Rönnskärin vanhan majakan kajakista käsin (maihinnousuun vaaditaan lupa) ja käyn seikkailulla Stora Träskön luontopolulla. Onnekseni arki on hiljentänyt veneväylän, ja pääsen vilkkaimmastakin kohdasta rauhallisesti yli.
Porkkala on tunnetusti tiivistä hylkyaluetta. Kuinka monen yli olen tänään tietämättäni melonut? Ainakin Utterböten lähellä taisin sivuta muutaman tykin makuupaikkaa.
Kapoista kanavaa Porkala Marinaan
Kääntelen karttaa ja suurentelen mobiiliversiota pohtien, mahtuisiko mantereen ja Mjölandetin välistä kajakin kanssa läpi. Ja mahtuihan sieltä! Reitti oikaisee mukavasti takaisin lähtöpaikkaani ja on erittäin hauska lisä jo muutenkin päättömän monipuoliselle retkireitilleni.
Mukana yhden yön retkelläni kulki Calazon Tyvek-materiaalista tehty, vanha Helsingin saaristo -kartta, josta on ilmestynyt juuri uusi versio. Kartta ylettyy Porvoosta aina Kopparnäsiin asti. Uuteen karttaan on lisätty laivaväylät, syvyysmerkinnät ja merimerkit. Värikontrastia on parannettu ja tiedot taukopaikoista on päivitetty.
Odotan innolla saavani uuden version hypisteltäväksi. Tiiviisti mökitetyn maamme kartoista on välillä melkoisen työlästä tihrustaa mökittömiä saaria ja arvailla muuten yksityiseen käyttöön varattuja plänttejä.
Uuden kartan voi tilata täältä.
Porkkala Runt, lenkki Linlon rantaan vai suoraan Södergrundille?
? Nurmijärven ulkoilualueen tulipaikka
Yksi retki poikii aina kymmenen uutta ideaa. Kirkkonummen saaret koukuttivat kunnolla, mutta minkä saaren ja reitin valitsisin seuraavaksi?
Monien tuntema melontareitti seudulla on Porkkala Runt. Lyhin kierros on 10 kilometriä, ja kajakin raahaamistakin riittävästi. Ideana on hyödyntää vanhaa Vetokannasta kajakkien siirtämiseen Porkkalan niemen kapeimman kohdan yli. Näin saa melottavaksi hauskan rengasreitin.
Viime kesän swimrun&riippumatto-retkeltä Linlon saari jäi mieluisana mieleen. Sen mutkittelevat rannat olisi hauska tutkia kajakista käsin. Toisaalta Lähteelän retkisaariin kuuluva Södergrund on aivan meren reunassa. Sieltä olisi hienoa herätä horisonttia tuijottelemaan.
Oma yhden yön retkireittini lähti Porkala Marinin vierasvene satamasta, jonka kupeesta kajakin saa helposti veteen. Toinen hyvä lähtöpaikka on Nurmijärven hallinnoiman tulipaikan läheltä, josta kajakin saa myös kätevästi veteen ja auton lähelle parkkiin.
Sanon heipat hetkeksi Kirkkonummen meriparatiisille. Kotimatkalla pohdin, millainen syksy on luvassa. Olenko tällä lokakuussa luistimilla vai kajakin kanssa?
Hienot kelit sattui sulle kohdalle. Porkkalan saaristo on ainutlaatuinen ympäristö, joka tarjoaa luonnonystävälle uutta joka käynnillä. Siksi mun teltta on siellä Ö-saaressa.
Hiukan kateudesta vihertäen luin tämän ihanan kuvauksen. Styrskärit jäivät ikuisesti mieliimme melontaretkellä joskus ehkä vuonna 2004-2005. Tarkoitus oli meloa Linlon tietämiltä Espooseen, mutta sen kesän hirmusateet pysäyttivät meidät jonnekin Hirsalan edustalle ja lopulta oli pakko tilata noutajat mantereelle. Ne sateet kun nimittäin kestivät yötä päivää useita päiviä ja lopulta teltta muistutti enemmän uima-allasta kuin telttaa…
Viime kesän retkelleni osui kyllä uskomaton sää. Reissusta palattuani näytin kuin pidemmältäkin etelänlomalta saapuvalta. Noh, etelässähän minä olinkin!
Kun teltta muutuu uimahalliksi, ei siinä hetkessä oikein mikään naurata. Rankkasateiset muistot tuntuvat kuitenkin muuttuvan hauskoiksi tarinoiksi Mistä muistukin mieleeni tarina pojasta, joka Kainuun kesästä palatessaan hihkui riemusta kotimatkalla, kun huomasi sukkien kuivuneen ensimmäisen kerran viikkoon. Ja kerran teltassa kattilat olivat aamulla täynnä vettä…
Melonta tuolta Kirkkonummen kulmalta oman seuran vajalle Espooseen on minulla vielä tekemättä. On kyllä jo haavelistalla odottamassa vuoroaan.