Korkea Saarionvaara ja mukavaa maalaismaisemaa – Mikonpolku Tohmajärvellä

Tohmajärvellä sijaitseva Saario on vireä maatalouskylä, jonka maisemaa hallitsevat Jänisjoki sekä korkealle kohoava Saarionvaara. Parin kilometrin mittainen Mikonpolku kulkee Saarionvaaran monipuolisissa maisemissa. Polku kulkee mm. Mikkilän tilan mailla – ja sieltä se on saanut nimensäkin, Haarasen suvun yleisimmin käytetyn etunimen mukaan.

Mikonpolku Tohmajärvellä
Päivämäärä: 27.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 356
Reitin pituus: 4 km (lähtö Pitkälammintieltä). Reitti lyhyempi lähdettäessä maamiesseurantalon pihalta.
Kohokohdat: Jylhät Saarionvaaran maisemat
Parkkipaikka: Saarion maamiesseuran talon piha, Kangaskoskentie. Mahdollista pysäköidä myös Pitkälammentien laitaan, jossa reitin luoteiskulman lähtöpaikka. Tämä paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Osa opastauluista kuluneita.
Varusteet/jalkineet: Elokuussa reitillä ei ollut kosteutta, eikä myöskään kivikkoa, joten ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Tarkoitus oli viettää elokuun viimeinen viikonloppu Satakunnassa, Porin seudulla. Näytti kuitenkin siltä, että Länsi-Suomessa olisi melko epävakaista koko viikonlopun ajan ja niin tein viime tingan muutoksen suunnitelmiin. Päätin viettää noin 24 tunnin luontopolkuloman Tohmajärvellä. Olin tutustunut kunnan luontopolkutarjontaan ja pitänyt sitä aika mielenkiintoisena. Retkikaverikin totesi tykkäävänsä pohjoiskarjalaisista maisemista, joten ajelimme porukalla Tohmajärvelle lauantai-iltapäivänä ja otimme lauantain ohjelmaan kaksi polkua, ensimmäisenä Mikonpolku Saarion kylässä.

Saario sijaitsee kymmenkunta kilometriä Tohmajärven keskustasta koilliseen. Olin printannut reittikartan Saarion kylän nettisivuilta ja sen perusteella suunnittelin kävelyn niin, että aloittaisimme kävelyn reitistön koilliskulmasta, Pitkälammentieltä. (Nettisivujen mukaan kävelyn voisi aloittaa maamiesseurantalon pihalta tai Pitkälammentieltä.) Lähtöpaikka löytyi helposti, mutta emme uskaltaneet ajaa autoa lähtöpaikan levikkeelle, näytti että tieltä olisi melko korkea kynnys. Laitoimme siis auton hieman pidemmälle Pitkälammentien varteen. Lähtöpaikalle oli kuitenkin korkeintaan sata metriä. Kävelimme takaisin Mikonpolku-kyltille.

Pitkälammentien lähtöpaikalla on reittikartta, jonka voi halutessaan kuvata kävelyn avuksi. Olimme siis kartan vasemmassa yläkulmassa. Kulkisimme karttaan merkityn taukopaikan, lähteen ja luolan kautta varsinaiselle ympyräreitille, jonka varrella olisi vielä pari kohdetta – kota ja vanha mänty.

Reitti kulkee hetken tasaisessa maisemassa, purolaaksossa ja kurvaa sitten kohti ensimmäisiä nousuja.

Reitti on merkitty sinisillä maalimerkeillä (kuten polun oikealla puolella olevassa koivussa tässä). Vaikka maalimerkit olivat paikoitellen haalistuneita, niitä oli riittävästi – eikä täällä ollut myöskään liikaa risteyksiä, joissa olisi voinut lähteä väärään suuntaan. Alun nousu sai heti pulssin hieman kohoamaan.

Päästiin ensimmäisen mäen laelle. Karttaan merkitty taukopaikka oli melko pelkistetty. Kartan mukaan tämä mäki on nimeltään Savikko – vielä ei olla Saarionvaaran laella. Taustalla näkyvä kyltti oli melko kulunut. Se kertoo Saarion kylästä, jossa on ollut tiettävästi asutusta jo 1500-luvulta lähtien. Valitettavasti teksti oli paikoin mahdotonta lukea, mutta ilmeisesti Saarionvaara nousee yli 80 metriä korkeammalle kuin läheisten lampien pinnat.

Reitti tekee jyrkän käännöksen vasemmalle (pohjoiseen) ja lähtee laskeutumaan rinnettä alas. Metsätyyppi on mukavaa valoisaa koivikkoa.

Mäen alla voi piipahtaa polun vieressä olevalle lähteelle. Täällä oli selvästi uudempi opastaulu, joka oli hyvässä kunnossa.

Matka jatkuu hieman synkemmässä kuusikossa. Oikealla näkyy jo Saarionvaaran jyrkät rinteet, vasemmalla Vaaranalussuo (tämä maisema blogin pääkuvassa). Lähistöltä kuului koneen ääni. Hieman ennen jyrkkää Saarionvaaran nousua vilkaisin idässä näkyvälle pellolle, kas farmari se leikkuupuimurilla ajaa pellollaan.

Hieman yli kilometri matkaa takana. Nyt alkoi sitten reitin tiukin nousu. Jyrkimpään kohtaan oli rakennettu erinomaisessa kunnossa olevat portaat kaiteineen.

Portaiden reunassa on pieni luola. Opastaulu kertoo mielenkiintoisen tarinan Suomen sodan aikaisesta taistelusta, jonka seurauksena venäläisen kasakan ampunut saariolainen joutui piiloutumaan tähän luolaan. Venäläiset kasakat eivät koskaan löytäneet ampujaa eikä tätä piiloa.

Hikeä nostattavan nousun jälkeen päästään sitten mäen laelle. Tässä alkaa varsinainen ympyräreitti, joka on noin kilometrin mittainen. Kiertosuuntaa ei ole määritelty, mutta kartassa nuolet näyttivät kierroksen vastapäivään. Reitillä oli mukava määrä penkkejä, joihin voi istahtaa tauolle, tässä risteyksessäkin oli yksi sellainen. Ja vielä: punainen reittimerkintä liittynee kartassa mainittuun Jänispolkuun. Löysin netistä vain muutaman tiedon Jänispolusta. Se lienee muutaman kilometrin mittainen reitti, jota on kunnostettu ainakin syksyllä 2020. Yritän kysellä lisätietoa reitistä.

Saarionvaaran huipun luonto on monimuotoista. Vanhoja ja nuoria puita, kaatuneita puita, keloja. Viehättävä metsä, jossa on mukava kävellä.

Korkealta mäeltä laskeudutaan etelärinteelle. Kota on ympyräreitin eteläisimmässä pisteessä. Kota on rakennettu tilalle, joka on ollut Haarasen suvun hallussa 1700-1800-luvuilla. Kuuluisin suvun jäsen on valtiopäivämies Pekka Haaranen.

Kodan vieressä oli penkkejä, joihin istahdimme tauolle. Tauolla voi ihailla sympaattista maalaismaisemaa navettoineen, laitumineen ja sähköaitoineen.

Ympyräreitti jatkuu satakunta metriä itään. Saavutaan risteykseen, jonka lähistöllä näkyy myös karttaan merkitty vanha mänty. Kurvasimme taas pohjoiseen ja nousimme vielä kerran Saarionvaaran huipulle. Nyt on ympyräosuus kävelty.

Paluu luonnollisesti samaa reittiä. Saarionvaaralta alas, lähteen ohi Savikko-nimiselle kalliolle ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen. Kävelyä noin neljä kilometriä, siihen kului tänään puolitoista tuntia. Tapasimme reitillä yhden aikuisen, yhden lapsen ja yhden koiran. Mainittakoon vielä hirvikärpästen määrä – poimin niitä iholtani noin 60 kappaletta. En valehtele, yritin pysyä laskuissa ja niin monta niitä todellakin oli.

Reitti oli keskivaativa. Polku on onneksi hyvässä kunnossa, mutta varsinkin Saarionvaaran nousu on kyllä melko jyrkkä ja vaativa. Korkeuseroa lienee melkeinpä 80 metriä.

Mikonpolku tarjosi mukavan määrän vaihtelevaa ja monimuotoista luontoa sekä pari kivaa tutustumiskohdetta matkan varrella. Mukava tunnin tai parin kävely hienolla seudulla.

Sijainti: N=6907786.805, E=679981.928 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.258378, GEO:lon=30.467045

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Siirinpolku
Kemien luontopolku
Aconitum-kierros
Pitkälammen harjulenkki, Kitee

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.