Mikä ihmeen Ministerinmänty? Keski-Lapin metsissä kohoaa jättiläispuu, jonka kyljessä on plakaatti

Paikka kartalla

Keski-Lapin syvissä uumenissa, lähellä Rovaniemen ja Sodankylän rajaa, kohoaa kauniissa järvenrantametsässä hätkähdyttävän suuri mänty, jonka kyljessä on metallinen plakaatti. Metsähallituksen karttaan tämä muhkea puu on merkitty oikein hannunvaakunan kera, selitteenä Ministerinmänty. Ja koska uteliaisuus on pistämättömän väkevä voima, niin pakkohan minun oli lähteä katsomaan, että mikä kumma puu tässä oikein on kyseessä.

Ajelimme mieheni kanssa nelostietä etelään, ja aivan prikulleen Rovaniemen ja Sodankylän rajalta käänsimme pienelle hiekkatielle nimeltä Auvojärventie. Pian vastassa oli veräjä, kuten Lapin pienillä hiekkateillä usein on. Raahatessani veräjää auki, tunsin nenässäni porojen hajun leijuvan lempeässä kesäillan ilmassa. Eikä aikaakaan, kun metsästä kahahti yksi sarvipää esille.

Soratietä oli edessä kilometritolkulla. Eteneminen oli hidasta menopelimme olemattoman maavaran takia. Onneksi Lapissa ei ole kiirettä. Köröttelimme hiljalleen eteenpäin, muita autoilijoita kohtaamatta. Kuikkalammen kohdalla pyysin miestä parkkeeraamaan auton tienposkeen: emme olleet vielä Ministerinmännyllä, mutta halusin käydä katsomassa erämaan keskellä lainehtivaa lampea.

Suosittelen muitakin Ministerinmännyllä käyviä poikkeamaan myös Kuikkalammella. Lampi on viitoitettu soratieltä, ja sinne on pieni kävelymatka leveää polkua pitkin. Lammen rannalla on Metsähallituksen kota ja veneluiska.

Erämaatunnelma oli käsinkosketeltavissa, sillä olimme kaukana kaikista vähänkään isommista kylistä. Kuikkalammen rannalla puhalsi ajatukset päästä tyhjentävä Lapin tuuli.

Palasimme autolle ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Tie oli ja pysyi hyvänä kuin kiitorata, vaikka teoriassa sillä olisi ollut kaikki edellytykset muuttua olemattomaksi, heinää kasvavaksi pomppuväyläksi missä kohtaa tahansa.

Seurasin etenemistämme kartalta kännykästä, joten tiesin tarkasti, milloin olimme kohdalla. Mieheni bongasi ensimmäisenä metsästä pilkistävän männynrungon, johon oli kiinnitetty plakaatti.

Auton sai vaivatta parkkiin levennykselle, ja jalkauduimme kesäisessä vehreydessä hohtavaan, pehmeään ja tuoksuvaan varvikkoon. Ministerinmännyn takana velloi ihanan sinisenä Auvojärvi.

Mänty toi minulle elävästi mieleen kotikaupunkini Salon jättiläismäisen Rotomännyn. Lapissa näin valtava mänty tuntui vieläkin ihmeellisemmältä, sillä täällä on saanut tottua siihen, että suuretkin puut ovat aikamoisia miniversioita etelän serkkuihinsa verrattuna.

Ministerinmäntyä ympäröivät monet muutkin korkeat ja vanhat puut: metsä, jonka latvukset nähdäkseen sai ihan oikeasti taivuttaa niskaa. Ihailin jättiläismetsän kotoista tuntua. Ilmasta nuuhkin metsäjärven, erämaan ja poron hajuja. Sääsket loistivat poissaolollaan, joten hetki oli vähintäänkin täydellinen.

Mutta mitä kummaa plakaatissa oikein luki?

”Tämä mänty säästettiin hakkuilta muistoksi maaherra Martti Miettusen ja pääjohtaja Antero Pihan käynnistä Seipäjoen 21 vuotta kestäneen työmaan päättäjäisissä 15.6.1973.”
-Plakaatti Ministerinmännyssä

No jopas jotakin. Onneksi on suuri puu säästetty. Tuumin hiljaa mielessäni, että toivottavasti Ministerinmänty ei jonain päivänä joudu seisomaan yksinään keskellä päätehakkuita. Ympäröivä metsä oli erityisen kaunista, mutta matkalla olimme nähneet karuja hakkuuaukeita.

Pitihän komeaa puuta hieman halatakin. Ihan jo siksikin, että samalla tulisi vaivihkaa mitottua sen ympärysmittaa, mutta ennen kaikkea siksi, että tällaisissa jättiläispuissa on ihanan paljon erämaan rauhaa ja viisautta, ja tuosta rauhasta ja viisaudesta sitä toivoo osan siirtyvän myös itseensä, kun puuta halaa, kuulostelee ja aisteilla tunnustelee.

Tämän samaisen kolkan tienoilta jäi Ministerinmännyn nähtyämme vielä yksi arvoitus kaivelemaan, nimittäin jos tietä olisi ajellut eteenpäin vielä syvemmälle korpeen hyvän matkaa, olisi saapunut Kenraalinmännylle. Tällä erää emme jaksaneet sitä seikkailua tehdä, joten Kenraalinmänty koettakoon joskus toiste.

Ministerinmännylle huristelee Rovaniemeltä ja Sodankylästä noin tunnin. Paikka sopii kesä- ja syyskohteeksi randomeista luonnonkolkista nauttiville lappilaisille ja Lapin-kävijöille. Keväällä kannattaa varautua tien kelirikkoon, ja talvikunnossapito kannattaa selvittää etukäteen, jos aiot paikalle talvella.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.