Metsässä on aina jotain mielenkiintoista – anna lapsen nauttia luonnosta rennosti leikin varjolla

Luonto oli omassa lapsuudessani elintärkeässä roolissa. Se oli paras leikki- ja seikkailupaikka. Luonnossa leikittiin viidakkoleikkejä, rakenneltiin majoja puihin, tehtiin kaarnalaivoja ja kävyistä possuja sekä kerättiin monenlaisia luonnonantimia. Perheemme keräili villivihanneksia, marjoja, sieniä, kalasti ja metsästi. Lapsuudessa sain kipinän luontoon, joka roihuaa nyt aikuisena täydellä liekillä.

Parhaimmat muistot ja ihanimmat lapsuuden kokemukset liittyivät Rääkkylän Matin karhatsiin, perheemme mökkisaareen ja sen ympäristöön. Siellä omat lapsenikin pääsivät isoisänsä matkassa tutustumaan luonnonihmeisiin ja luontoelämän ihanuuteen. Saaressamme ja sitä ympäröivässä vesistössä oli hyvä olla.

Villiruuan keruuretket, kalastusretket, saunanlämmittämiset ja muut olivat jokapäiväistä elämää saaressamme. Koivunlehtiä, lepänkäpyjä ja muutakin villiä vihreää viskeltiin rantakalan joukkoon. Itserakennetulla grillipaikalla valmistettiin useimmiten tuoretta järvikalaa avotulella ja paistettiin nokkoslettuja.

Tarve luontoon

Nyt aikuisena rakkaus luontoon on syventynyt entisestään. Tarvitsen luontoa voidakseni hyvin nykyajan stressaavassa ympäristössä. Luonto on minulle paras jaksamisen tankkauspiste, rentoutuskeidas, virikepankki, ruoka-aitta ja maadoittamo. Siitä on tullut minulle myös voimauttava työpaikka.

Vaikka olen matkustellut paljon maailmalla ja nähnyt paljon, voin rehellisesti sanoa, että en ole ikinä missään muualla päässyt samanlaisiin tiloihin ja onnellisuuteen kuin suomalaisessa luonnossa. Luonto antaa ihanat puitteet tähän hetkeen pysähtymiselle. Luonto pakottaa lempeästi läsnäoloon.

Anna lapselle paras lahja

Elämä 2010-luvun loppumetreillä on kovaa. Valtaosa suomalaisistakin elää kaupungeissa, jotka jo miljöinä ovat stressaavia melu- ja valosaasteineen, liikennepäästöineen ja rakennelmineen. Lisäksi nykyihminen suorittaa elämäänsä, istuu paljon ja elää laitekeskeistä elämää. Tähän yhtälöön luonto on paras lääke. Se hoitaa ja elvyttää nopeasti jo luontokuvaa katselemalla.

Tänä päivänä jos koskaan luontoa tarvitaan entistä enemmän niin me aikuiset kuin erityisesti lapset. Ethän jätä tämän päivän lapsia vaille luontoyhteyttä. Se on elintärkeää lapsen aivojen kehitykselle, lapsen suoliston kehittymiselle ja motoriikalle. Lapsi tarvitsee konkreettista luonnon koskettamista, multaa ja maata kynsien alle. Lapsi tarvitsee luonnon hyviä pöpöjä.

Jos olet vanhempi, isovanhempi, täti, setä tai kummi, anna lapselle paras lahja ja opeta hänelle luonnon käyttöohjeet. Opeta hortoilun, marjastuksen, majanteon ja seikkailun taidot. Opeta kalastuksen, sienestyksen ja vesillä olon ilo.

Anna lapsen nauttia, älä opeta liikaa

Älä kuitenkaan ryhdy luonnossa itsesi äläkä lapsesi tähden ärsyttäväksi biologian opettajaksi! Jos olet hurahtanut sienestykseen, marjastukseen, samoiluun tai hortoiluun, älä oleta, että lapsi rentoutuu ja nauttii luonnosta samalla tavalla kuin sinä. Ei lapsi halua kuulla kaikkea mahdollista suppilovahveroiden, karpaloiden ja suo-ohdakkeiden ruokakäytöstä. Mieti miltä tuntuisi, jos sinun vieressäsi ja perässäsi kulkisi metsässä hurmioitunut opettaja, joka ei antaisi sinulle luonnon aisti-iloja ja syvää yhteyttä, vaan pälättäisi koko ajan kuin ruuneperi?

Muista siis toimia lapsen ehdoilla ja leikin varjolla. Anna pienelle hortoilijalle suodatinpussi, johon hän voi kerätä vauvasiankärsämöitä, anna desilitran mitta keruuastiaksi mustikkametsässä. Opeta kasvien tunnistamista pelien ja leikkien kautta. Ota huomioon pienen ihmisen jaksamisen rajat.

Metsässä on aina jotain mielenkiintoista: kiehtovia ääniä, värejä, pieniä hyönteisiä ja nisäkkäitä, joita on ilo ihmetellä. Lapsi jaksaa tuijottaa taukoamatta muurahaisia, lintujen pesintäpuuhia tai kauniita kukkasia. Kun väsymys iskee, voi sammalmättäälle köllähtää pilviä katselemaan.

Vie lapset luontoon mutta anna löysiä. Luontokokemukset voivat lapsen näkökulmasta olla hauskoja, rentouttavia ja mieleenpainuvia kun muistat jättää opettajahatun kotiin. Leppoisista läsnäolon ja ilon kokemuksista syntyy syvä yhteys luontoon, joka kantaa läpi elämän.