Mykistävän kaunis, erilainen kuin muut: millainen on Selkämeren sylissä kohoava Revelin harjusaari?

? Lähtöpaikka kartalla

? Revelin saari

? Venematkoineen 6–8h

Olin useampaan otteeseen vuosien mittaan matkannut Ouraluodolle. Länsirannikolla, Merikarvian kunnan alueella sijaitseva Ouran saaristohan on tunnettu sen lukuisista kareista, kivikoista ja kallioista. Saarilla karuissa meriolosuhteissa kasvaa vain muutamia puita ja tyrnipensaita.

Olin nähnyt valokuvia myös Merikarvian saariston eteläosassa sijaitsevasta saaresta, joka on aivan erilainen kuin muut lähialueen saaret. Revelin saaren soraiset rannat ja keskellä oleva hiekkaharju olivat kuvissa mykistävän kauniita. Salttöön laavu, jossa olimme lasten kanssa vierailleetkin jo aiemmin, sijaitsee mantereen puolella Revelin saaren tasalla. Mutta nyt lähtisimme merelle!

Kun kelit lupailivat elokuun alussa poutaista ja suhteellisen tyyntä päivää viikonlopulle, pakkasimme pieneen veneeseemme päiväretkivarusteet ja lähdimme kohti meriseikkailua. Veneily ja retkeily merellä ei ole perheellemme kovinkaan tuttua, koska omaa venettä ei ole. Lähdemme aina innolla uusiin retkiseikkailuihin ja välillä suunnittelemme liiankin kunnianhimoisia kilometrimääriä ja haasteellisia maastoja perheretkillemme. Varsinkin merellä olosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja varustetarpeet on syytä miettiä hyvin retkelle lähdettäessä. Saaristolaivurikurssin opeistakaan ei juuri ole hyötyä, jos niitä ei ole päässyt hyödyntämään käytännössä. Tästä huolimatta, olimme valmiita meriretkelle!

Retkikohteemme Revelin saari ei kuulu varsinaisesti Selkämeren kansallispuistoon, mutta sijaitsee aivan kansallispuiston syleilyssä. Köörtilän kylän edustalla oleva saari on muodoltaan pitkä ja kapea ja siksi se erottuu kartalla helposti lähialueen muista saarista. Revelin saari kuuluu Ahlaisissa olevan Santeen niemen kumpuilevaan harjujaksoon ja on osa luonnonsuojelualuetta. Saaren ainutlaatuisuutta korostavat siellä kasvavat harvinaiset kasvilajit ja suuri määrä eri lintulajeja. Monet linnut pesivät aivan rannassa, joten vierailua saarella kannattaa välttää lintujen pesimäaikoina.

Lähdimme liikkeelle Krookan satamasta, josta voi valita reitin kahdesta eri laivaväylästä. Menomatkamme reitti oli hieman haasteellinen, sillä valitsimme ulkomeren kautta merkityn laivaväylän ja kuljimme sitä pitkin lähelle Revelin saarta. Laivaväylä kulkee avomerellä, joten tuulisella kelillä tämä reittivalinta ei ole turvallisin pienveneille. Loppumatkan etenimme hitaasti mieheni toimiessa kipparina ja minun keikkuessa keulassa tähystämässä vedenalaisia karikkoja. Vaikka merenkäynti ei ollut erityisen kova, ulkosaaristossa tuuli ehtii kasvattaa aaltoja jo melko suuriksi.

Moreenista muodostunut harjusaari on matalarantainen, joten hyvää rantautumiskohtaa sai jonkin aikaa etsiä. Lopulta hyppäsin vedenpitävine retkeilykenkineni rantaveteen ja kiristimme veneen ankkurin kanssa niin, ettei se kolisisi kivikossa. Myöhemmin kuulin, että rantautuminen onnistuu parhaiten saaren itäpuolelta.

Päästyämme rantaan lapsilla oli kova kiire riisua pelastusliivejä päältään ja päästä jo tutkimaan saarta lähemmin. Monesti saaristo on hyvin kivikkoista ja lohkareista ja siksi lasten kanssa vaikeakulkuista. Revelissä tästä ei ollut huolta, vaan saarella olisi päässyt liikkumaan vaikka lastenvaunuilla, jos olisi ollut tarpeen.

Lapset kirmasivat nopeasti saaren itäpäässä olevalle kalliolle tähystelemään ja kiikaroimaan rantaheinikossa ruokailevia lintuja. Itse ihastelin saaren kukkaloistoa ja makoilin kalliolla kuvailemassa erilaisia kasveja. Päivä alkoi olla jo sen verran pitkällä, että kaivoimme repusta retkikeittimen esille ja valmistimme retkilounaaksi riistakäristystä mummonmuusilla. Suola, voinokare ja puolukkahillo olisivat kruunanneet annoksen, mutta luonnossa ruoka maistui ilman näitäkin. Tulenteko saarella on kielletty, joten eväät kannattaa suunnitella sen mukaisesti.

Ruoan jälkeen lähdimme tutustumaan saaren kapeimpaan osaan ja kävelimme kohti kaakossa sijaitsevaa kärkeä. Saaren keskelle on muodostunut hiekkaan polunomainen reitti, jota seuraten tulimme vanhalle tuvalle. Voisin kuvitella sen toimineen aikoinaan kalastajien tukikohtana. Vanha rakennus ei enää kestäisi käyttöä, joten se oli lukittu. Lähellä rakennusta on myös vanha kaivo, mutta suosittelen kuitenkin tuomaan veden maista mukana, koska kaivon vettä ei ole tutkittu varmastikaan vähään aikaan.

Paikallinen metsästysseura on tehnyt saarella ennallistamistöitä, jotta saaren pusikoitumista ja metsittymistä saataisiin hillittyä. Ennallistamistyötä osaltaan olivat kesällä hoitamassa myös lampaat, joille oli aidattu saaresta oma alueensa. Meidät nähdessään lampaat tuijottivat herkeämättä hetken vierailijoita ja lähtivät sitten palan matkan päähän rantakivikoille paistattelemaan päivää.

Saaren etelänpuoleisella pitkällä rannalla kasvoi vihreänä mattona merinätkelmää, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja aallot löivät kivikkoiseen rantaan. Olisin voinut istua pidempäänkin rannassa vain katselemassa merta, mutta havahduin takaani kuuluvaan iloiseen kiljahteluun. Lapset olivat valloittaneet ison kiven ja halusivat esittää lauluesityksiä yleisölleen.

Esityksien jälkeen lähdimme takaisin veneelle päin ja näimme vielä pohjoisrannalla valkoposkihanhia rantavedessä. Saaren monet lintulajit, värikkäät kukat, kalliot, kivikot, hiekkainen maaperä, männyt, katajat ja pihlajat tuovat esille, miten monimuotoinen yksi saari voi itsessään olla. On erityisen tärkeää, että vieraillessamme näin hienoissa luontokohteissa muistamme kunnioittaa luontoa, sen eläimiä ja kasveja. Kaiken, mitä luontoon viemme, tuomme myös pois sieltä. Revelin saarella ei ole käymälää eikä jätehuoltoa.

Paluumatka sujui leppoisasti saarten suojassa veneillen, sillä tulimme takaisin mantereen puoleista veneväylää, joka kulkee saarten välissä. Saaresta lähtiessä oli jälleen oltava tarkkana kivien suhteen, sillä väylää ei ole reimattu saarelle asti. Jos mennessä suuri aallokko hieman hirvitti, niin takaisin tullessa jännitys oli jo tipotiessään. Nuorempi neiti nukahti veneen kyytiin, eikä häntä haitannut, vaikka vesi lensi avoveneessä reunan yli suoraan naamalle. Kipparikin suoriutui tehtävästään mallikkaasti, joten meistähän tuli kertaheitolla merikelpoisia retkeilijöitä!

N=6860503.272, E=205414.026