Melojia Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Melontaretkellä kalasääsken vesillä Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Etelä-Konneveden kansallispuisto on ehtinyt lyhyessä ajassa tulla suosituksi melontakohteeksi – tämän kuulin ihan paikallisen asukkaan suusta. En ollut itse meloskellut kuin pienen kaistaleen verran tämän kansallispuiston alueen vesillä aiemmin, joten oli mahtavaa päästä testaamaan noin viiden tunnin opastettua melontaretkeä puhtaalla Konnevesi-järvellä, Metsähallituksen kutsumana.

Meitä retkeläisiä oli yhteensä kymmenkunta, joukossa sekä kokeneita melojia että muutamia, jotka kokeilivat kajakkimelontaa ensimmäisen kerran elämässään. Lähtöpaikkamme oli Hanhitaipaleen kalasatama Rautalammilla, missä Markku-oppaamme perehdytti meidät varusteisiin, kertoi edessä olevasta reitistä, turvaohjeista ja auttoi tekemään jokaiseen kajakkiin tarvittavat säädöt. On hyvä testata, että jalkatuet ovat oikealla etäisyydellä ja mahdollista peräsintä yltää hyvin käyttämään jo ennen kuin on vesillä.

Melojat kokeilevat kajakkeja

Kaksi parivaljakkoa valmistautui lähtemään järvelle kaksikolla, me muut saimme allemme kajakkiyksiköt. Kun istahdin kuivalla maalla kokeeksi omaan käyttööni tulevaan keltaiseen kajakkiin, sääti Markku jalkatuet lyhyille kintuilleni paremmin sopiviksi. Sitten olikin aika päästä vesille, melomaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Jokaisessa kajakissa oli mukana kartta, jonka avulla oli mahdollista seurata etenemistä kohti noin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaa taukopaikkaamme Majaniemeä.

Päätin pärjätä vesillä ohuen lyhyt- ja pitkähihaisen urheilupuseron ja shortsien yhdistelmällä sekä sandaaleilla; sadetakki oli kajakissa talon puolesta kaiken varalta, mutta taivas ei näyttänyt yhtään uhkaavalta.

Melojia vesillä

Alussa oli aikaa totutella kajakkiin Hanhitaipaleen sataman tuntumassa, ennen kuin lähdimme rauhallista tahtia Saukkosaaren ohitse melomaan Viitaniemenselälle. Siellä tuuli tuntui kovemmin, ja samalla ensikertalaiset sekä vähemmän meloneet saivat tuta, kuinka vastatuuleen melominen on tyystin toista kuin suojaisalla lahdella. Onneksi emme kuitenkaan saaneet viheliäistä sivutuulta osaksemme.

Melojat tauolla

Kun ”Juomatauko!”-huuto kajahti järvellä, suuntasi koko poppoomme jyrkän kallioseinämän tykö tauolle, harjoitellen samalla vierekkäin asettuvien kajakkien lauttaa, turvallista tapaa pysähtyä yhdessä vesillä. Aurinko paistoi niin että kylmä ei meloessa päässyt tulemaan, joten aika moni meistä otti hörpyt juomapullostaan. Olin iloinen siitä, että aurinkolasit olivat matkassa, sillä vesillä aurinko tuppaa helposti häikäisemään.

Vastatuuli ei äitynyt puskemaan aaltoja ihan vaahtopäiksi asti, mutta likimain kuitenkin. Kun Autere-risteilyalus tuli vastaan Kodanovisen saaren ohitettuamme, käänsimme keulat ottamaan aluksen peräaallot vastaan. Muita moottorin voimalla kulkevia paatteja emme sitten kohdanneetkaan, joten vesillä oli ihanan hiljaista. Mitä nyt pari armeijan hävittäjää teki nopeat jylinät taivaalle ohikiitäessään.

Maisemaa Majaniemestä

Etelä-Konneveden maisemat viehättävät meikäläisen silmää kauniine kallioineen. Metsäisten rantojen varrella näkee myös kesämökkejä, jotka istuvat ihan mukavasti maisemaan. En erityisesti rakasta isojen järvenselkien ylityksiä (kova tuuli kun voi yllättää milloin vain), joten saarten suojissa melominen on mannaa. Kansallispuistoon kuuluvista alueista osa on toki isojen selkien alueella, mutta Kalajan suunnalla meloessa voi selvitä kevyemmällä tuulella.

Konnevedeltä on lisäksi kapean salmen kautta vesiyhteys viereiseen Kalajanjärveen, jonka rannasta on mahdollista tehdä kävelyretki Vuori-Kalajan luontopolun komeisiin maisemiin Kalajanvuorelle.

Maisemaa Majaniemestä

Jos olisin ollut omatoimiretkellä, olisi Majasaaren viehko, kapea kallioniemi houkutellut tavattomasti melontatauolle. Rantauduimme kuitenkin Majaniemeen, Rautalammin seurakunnan omistamaan taukopaikkaan, joka on tällä hetkellä vuokrattu matkailuyrittäjien käyttöön. Majaniemeä voi heidän kauttaan vuokrata myös yksityiskäyttöön esimerkiksi yöksi tai viikonlopuksi kohtuuhintaan; yleinen taukopaikka se ei ole, joten Majaniemen polttopuutkin on varattu vain asiakkaiden eikä yleiseen käyttöön. Lähialueelle tulee kuitenkin valmistumaan myöhemmin taukopaikka yleiseen käyttöön.

Retkitulet Majaniemessä Konnevedellä

Pidimme ennen Majaniemeä pari lepotaukoa, mutta rantautumisen jälkeen huomasi, että kaikki ilahtuivat suuresti jaloittelusta ja pidemmästä tauosta kallioisella niemellä. Etenkin kun luvassa oli retkiherkkuja, alkupalana makkaraa! Ilahduimme kaikki kuullessamme, että retkiruuissa tuli esille paikallisuus: makkarat olivat paikallista kyytön lihaa, joissa totisesti ei ollut turhia jauholisukkeita, vaan saimme paistaa nuotiolla ihan kunnon makkaroita. Vegaaneita ei tällä kertaa ollut seurueessa.

Niin, olimme tosiaan hemmotteluretkellä: retkiruokapöytä katettiin ulkopöydälle valmiiksi ja kävimme täyttämässä lautasemme salaatilla, leivillä ja leikkeleillä. Savulohi totisesti maistui ruisleivän päällä. Samalla saattoi katsella maisemia vaikka kallioilta tai niemen kärkeen rakennetulta laiturilavalta, jos ei sitten tullut valinneeksi penkkiä nuotiotulen ääressä.

Retkijälkiruoka

Kunnon retkellä ei tietenkään unohdeta jälkiruokaa. Koska en ole kahvinjuoja, jätin nokipannukahvit väliin ja kumosin muutaman kupillisen teetä. Tyrni-keltavadelmahillo leipäjuuston kanssa oli taivaallisen hyvää!

Markku-oppaamme kertoi meille ruokailun ohessa Majaniemestä lisää. Niemessä on huussin lisäksi pari rakennusta: savusauna, jota käytetään nykyään tavallisena saunana (luonnollisesti puukiuas) sekä vaatimaton tupa, josta löytyy suojaisaa majoitustilaa kesäaikaan.

Majaniemen tupa

Rakennusten ovet ovat (huussia lukuun ottamatta) lukossa ja ovet aukenevat vain vuokraajille. Ulkohuussilla oli omat vahtinsa: ampiaisten sitkeästi harrastama perinnerakentaminen eli pesän tekeminen vessaan on ikävä kyllä täälläkin todellisuutta, joten visiitillä huussiin kannattaa aina pitää varansa. Ihan mukavalta tämä yöpymiskäyttöön tarkoitettu rakennus kuitenkin näytti. Rakennus on alun perin ollut Törmälän kappalaisen, Palmrothin kalamaja.

Kun retkilounas oli syöty, oli aika vetää kuivamassa olleet paidat sekä melontaliivit taas ylle ja sonnustautua vesille. On se kumma, että hihat tuppaavat aina kastumaan (jos ei sitten myös takamus) vaikka aukkopeitto onkin visusti paikoillaan. Parempi tietysti että hihat kastuvat kuin että ne palaisivat.

Kalasääskisaari

Palasimme Hanhitaipaleen kalasatamaan samaa reittiä kuin Majaniemeen mennessä. Osasimme näin ollen jo odottaa pientä saarta, jonka salaisuus on kalasääsken eli Etelä-Konneveden tunnuseläimen pesä. Kuten kuuluukin, ohitimme saaren kunnioittavan matkan päästä, jotta pesimisrauha ei häiriintyisi; poikasia vaikutti selvästi olevan pesällä männyn latvustossa.

Olin poikkeuksellisesti muistanut ottaa kiikarin matkaan, mutta kuten tavallista, unohtanut laittaa sen jaloissani olevaan kuivasäkkiin niin, että kiikari olisi ollut helposti saatavilla. Sen kerran kun kalasääsken pesä on noin hollilla ja olisin voinyt tähystää kajakista! Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että komeat linnut olisivat jääneet näkemättä: kalasääskipariskunta komeine siipineen ilahdutti retkikuntaamme sekä meno- että paluumatkalla, lentelemällä saaren ympärillä ja kalastamalla.  Kuinka monessa kansallispuistossa tulee oikeasti nähneeksi puiston tunnuseläimen? Käsi ylös, joka on nähnyt Patvinsuolla karhun…

Melojat palaamassa satamaan

Paluumatkalla meloimme myötätuulesta nauttien kohti lähtöpaikkaamme, tällä kertaa paremmin yhdessä ryhmässä pysyen. Ensikertalaiset melojat etenivät myös hyvää tasatahtia ja olivat totta kai napanneet paikan porukan keulilla! En yhtään ihmettelisi, vaikka melontakärpänen olisi heitä jo puraissut.

Kysyin vähemmän meloneilta tai ensi kertaa kajakkia meloneilta, mikä retkessä oli parasta. Tärkeimmiksi nousivat luontokokemus, hiljaisuus ja rauha; jopa vaihtelevaa keliä pidettiin hyvänä juttuna, sillä tuulisesta järvestä selviäminen kasvatti itseluottamusta. Toki olimme yhtä mieltä myös siitä, että erinomaiset eväät piristivät, mutta eräs meloja kiteytti kauniisti: meloessa ei mieti mitään ylimääräistä.

Melontaretkelle Etelä-Konneveden kansallispuistoon voi toki lähteä ominkin päin ja omin varustein, mutta jos haaveilet retkestä kansallispuiston vesillä, tarjoavat Metsähallituksen yhteistyökumppanit sekä varustevuokrausta että opastettuja retkiä. Lisätietoja kansallispuiston melontamahdollisuuksista löytyy Metsähallituksen sivuilta. Eikun vesille!

Lähtöpaikka eli Hanhitaipaleen kalasatama kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6936505, E 485800.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.