Melontaa ja maastopyöräilyä Ilomantsin rajaseudulla

Aiemmin olen tehnyt syksyn viimeisen melontareissun lokakuussa vähän ennen jäiden tuloa. Tänä vuonna lämpötilat näyttivät siltä, että vielä marraskuun alussa olisi mahdollista meloa. Päätin lähteä heti metsäkanalintujahdin päättymisen jälkeen Koitajoelle toivoen autiotupien olevan tyhjiä.

Suunnittelin reissun alkavaksi Koidanvaarasta, jolloin melottavaa tulisi yhteensä reilut 28 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä suunnittelin melovani 27 kilometrin matkan Hanhikosken autiotuvalle yöksi. Marraskuun alussa aurinko laskee Ilomantsissa noin 15.40, joten varasuunnitelmana oli jäädä 4 kilometriä aiemmalle Niemipuron autiotuvalle, jos pimeä yllättäisi.

Koska matkaa kotoa lähtöpaikalle Koidanvaaraan tulee 130 kilometriä, starttasin Joensuusta jo kello 6.30. Paikoin jäinen tie ja edelleen alla olevat kesärenkaat hidastivat matkaa huomattavasti. Jälkiviisaana voisi sanoa, että sääennustuksiin ei ole luottamista. Nytkin ennusteet näyttivät tasaista 5–7 asteen lämpötilaa, mutta auton mittari näytti nollaa jo ennen Hattuvaaran kylää. Onneksi minulla ei ollut kiire ja ajelin rauhallisesti 50–60 km/h. Koidanvaarassa olin vähän ennen yhdeksää.

Tavaroiden purkamisen ja kanoottiin lastaamisen jälkeen kello näytti 9.30 ja oli aika alkaa lasketella alavirtaan. Koidanvaarassa joki on kapea, ja virta auttoi mukavasti matkan etenemistä. GPS:n mukaan kevyellä melomisella matka eteni 6–7 km/h.

Joki kulkee yläjuoksulla Koivusuon luonnonpuiston reunaa. Polvikosken jälkeen luonnonpuisto jää taakse, mutta koko matkan joki kulkee soidensuojelualueen halki.

Pirhunkosken jälkeen joki levenee ja syvenee. Virta hidastuu ja melominen on hitaampaa. GPS kertoi keskinopeudeksi 5 km/h.
Koitajoki 22Polvikoski oli matkan ainut oikea koski. Ainakin 15 m3/s virtaamalla vesi riitti hyvin laskemiseen. Suurin haaste oli kivisessä koskessa lukea riittävän syvä uoma ja väistellä kiviä. Unohdin ottaa kuvan menomatkalla, joten kävin ottamassa kuvan takaisin Koidanvaaraan pyöräillessä.

Kosken jälkeen joki kapenee jälleen ja virta nopeutuu. Lukuisat jyrkemmät virtapaikat lisäävät vauhtia mukavasti ja matka etenee joutuisasti.
Koitajoki 5Kapeasta uomasta johtuen rannalta kaatuneet puut ulottuvat usein kokonaan joen yli. Osa puista on jäänyt reilusti vedenpinnan yläpuolelle ja ali pääsee helposti melomalla. Lyhyemmät puut kaatuvat veteen ja yleensä niiden yli pääsee latvan kohdalta melomalla.

Muutaman kerran jouduin kiskomaan kanootin maata pitkin ohi, kun puu oli vähän vedenpinnan yläpuolella tai runsas oksisto esti yli melomisen. Polvikosken jälkeen joen yli kaatuneita puita oli todella runsaasti.

Niemipuron autiotuvan kohdalla kello näytti 15.30. Tiesin, että matkaa oli vielä runsaat 4 kilometriä ja pimeä tulisi pilvisestä säästä johtuen ennen neljää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja meloa loppumatkan reippaammin.

Eniten jännitti kämpän näkyminen pimeästä metsästä. Luinkin karttaa erityisen tarkasti, etten olisi melonut ohi. Lopulta katon ääriviivat piirtyivät hämärää metsää vasten. Kello oli tässä vaiheessa 16.10. Aurinko oli laskenut jo puoli tuntia aiemmin.

Pistin kamiinan lämpiämään ja vaihdoin kuivaa päälle. Puolen tunnin kuluttua kämppä oli lämmin ja lattialla pystyi kävelemään sukkasillaan.

Retkellä hyvä ruoka on tärkeää. Olin varannut mukaan valmiin jauhoseoksen ja tein siitä pitsataikinan. Pienellä paistinpannulla pannupitsa valmistui kaminan päällä helposti. Jälkiruoaksi tein omenapaistosta kattilassa. Melko yksinkertaisilla välineilläkin saa tehtyä herkullisia ruokia.

Illalla yksi pariskunta tuli pimeätä polkua pitkin otsalamppujen kanssa kämpälle suunnitelmana jäädä siihen yöpymään. Huomattuaan kämpän jo asutuksi he jatkoivat matkaa 4 kilometriä Niemipurolle.

Koitajoki 9

Aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Kävin suolla ottamassa muutaman kuvan ja palasin kämpälle aamupalalle ja kahvin keittoon. Pilkoin vähän puita halkolaatikkoon, pakkasin tavarat ja siivosin kämpän.

Matka jatkui meloen vielä 1,7 kilometriä Lakonkankaan laavulle. Joelta kiskoin kanootin ja tavarat 700 metrin päähän lähimmälle tielle. Aluksi koitin kantaa tynnyriä selässä ja vetää kanoottia perässä liinalla. Se osoittautui turhan rankaksi, ja heti ensimmäinen jyrkkä ylämäki sai reiden hapottamaan.

Vaihdoin tekniikkaa ja kannoin ensin tynnyrin 100 metriä ja palasin sitten hakemaan kanootin. Tällä tavalla pääsin paljon helpommalla, vaikka kävelyä tuli kolminkertainen matka. Viime talvena tynnyrille tekemäni kantolaite osoittautui erinomaiseksi apuvälineeksi.

Koitajoki 17Jätin kanootin Lakonkankaan tien varteen ja lähdin kevyen repun kanssa ajamaan maastopyörällä kohti Hanhikoskea. Alkumatka polusta oli tasaista mäntykangasta, jolla pystyi pitämään hyvää matkavauhtia.

Hanhikosken ja Niemipuron väli oli melko haasteellista polkua. Paljon jyrkkiä nyppylöitä ja mutkainen polku. Kosteimpiin paikkoihin rakennetut pitkokset olivat erittäin liukkaita ja totesin viisaimmaksi taluttaa niiden ohi. Olisi ollut hölmöä särkeä itsensä tai pyörä, kun matkaa oli vielä jäljellä 25 kilometriä.

Koitajoki 18Niemipuron ja Alajoen väli oli helppoa polkua ja loppumatka Polvikoskelle hiekkatietä. Polvikoskelta eteenpäin reitti jatkuu vielä muutaman sata metriä kapeana hiekkatienä kunnes reitti kääntyy polkuna kohti Koivusuon luonnonpuistoa.

Koitajoki 20Koitajoella on runsaasti majavia.

Koitajoki 28Pirhunsuon halki kulkee hyväkuntoiset pitkokset, jotka ovat kuivana nautinnollista ajettavaa. Paljon ei ajaessa ehdi katsella maisemia, mutta välillä pysähtelemällä voi ihailla Koivusuon luonnonpuiston upeata maisemaa.

Suon jälkeen polku nousee vanhaan aarniometsään. Vähitellen noustaan kohti Pirhunvaaraa ja maisema muuttuu koivikoksi. Puolimatkassa ihmettelin, kun vauhti tuntui hitaalta ja jalkaa alkoi painaa. Sitten muistin, että nousua suon pinnasta Pirhuun on useita kymmeniä metrejä.

Pirhunvaarasta jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin. Polkujen jälkeen oli mukava saada vähän lisää vauhtia ja vajaa 10 kilometrin loppumatka Koidanvaaraan taittui nopeasti. Olin autolla kello 15.40 ja aurinko laski samaan aikaan. Kaikkine lyhyine valokuvaus- ja välipalataukoineen 28 kilometrin matkaan meni 3 tuntia 40 minuuttia.

Lopuksi oli jäljellä kanootin hakeminen Lakonkankaasta. Onneksi olin kiskonut kanootin lähelle tietä jo ennen pyöräilemään lähtöä. Nyt pimeässä oli helppo nostaa kanootti katolle ja lähteä kohti Joensuuta.

Vaikka alueella on todella runsas karhukanta, jäi tälläkin kertaa karhu näkemättä. Karhun ja suden jälkiä kyllä näkyi. Lisäksi näin 6 metsoa, 4 teertä ja 3 pyytä. Lisäksi lukuisat pyyt viheltelivät metsässä, vaikka en niitä nähnytkään. Majavan syönnöksiä oli runsaasti mutta itse elukkaa en nähnyt.

Kahden päivän aikana kertyi lihasvoimin kuljettua matkaa 58 kilometriä. Kymmeniä puita oli kaatunut joen yli ja välillä nekin saivat hien virtaamaan.

Maisemat olivat upeat ja kulkijoita todella vähän. Riippuen liikkumistavasta, voi Koitajoen ja Koivusuon maisemissa viettää retkeillen helposti viikon. Alueella on neljä autiotupaa ja runsaasti laavuja, joissa voi majoittua.

Lakonkankaasta Hoikantielle kulkee 20 kilometriä pitkä merkitty vaellusreitti Tapion taival. Lisäksi Koivusuon alueella on Pirhunkierto, jonka voi yhdistää Tapion taival -reittiin ja kiertää näin rengasreitin takaisin Polvikoskelle.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Tervastulia-blogissani.

Koitajoki kartalla ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N6987416 E725235

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.