Melomassa majavan mailla: Kuuttijoen kosket sopivat hauskanpitoon

Kuuttijoki on yksi kolmesta Jänisjoen latvahaarasta. Numeroiden valossa Kuuttijoki on jyrkin, laskien runsaan 10 kilometrin matkalla 22 metriä.

Alunperin suunnitelmana oli lähteä liikkeelle Kinnasjärven Porttilahdesta (kartta). Järvi oli kuitenkin vielä täysin jäässä, joten lähdimme liikkeelle ylimmän kosken niskalta (kartta). Rannassa mietimme, että olimmekohan jonkun mökin rannassa. Koskenniskan yli menevä silta ja siitä jatkuva polku näytti kuitenkin paljon käytetyltä, joten ajattelimme sen olevan lähiseudun asukkaiden kulkuväylä. Suosittelen silti aloittamaan melonnan Porttilahdesta, jotta melojat eivät häiritse turhaan mökkiläisiä.

Kuuttijoki on huomattavasti kapeampi kuin Kotajoki. Kuuttijoessa on runsaasti pieniä koskia, joten kosket ovat pääosin loivempia kuin esimerkiksi Kotajoen viimeiset kosket. Kuuttijoella näimme runsaasti majavanpesiä, joten ennen koskeen menoa kannattaa olla varma, ettei siellä ole vastassa kaatuneita puita.

Vaikka järvet olivat vielä pääosin jäässä, lumet olivat sulaneet muutamia varjopaikkoja lukuunottamatta.

Myös Kuuttijoella on Myllykoski. Sen niskalla on pieni aalto, jossa surffasimme. Aallon yläpuolella oli melko pinnassa kivi, johon kanootin keula osui eikä aaltoon saanut riittävästi pitoa. Kevyellä melomisella kanootti pysyi kuitenkin paikallaan.

Reitin hankalimmassa kohdassa pieni saari jakaa uoman kahtia. Vasemmassa uomassa on kaatunut puu, joten parempi laskulinja on kaartaa kuvan oikeassa reunassa näkyvän kiven jälkeen jyrkästi ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Kova virta aiheutti kuitenkin arviointivirheen, ja menimme saarta päin kylki edellä. Siitäkin selvittiin ilman sen kummempaa ongelmaa, ja matka jatkui. Jälkiviisaana voin sanoa, että perälossauksella tämäkin koski olisi ollut helpommin selvitettävissä. Videolla tapahtuma näkyy paremmin.

Hauskaa vaikka hampaat irvessä. No, oli meillä oikeastikin hauskaa.

Rekikoskessa on pieni köngäs. Vesi ahtautuu puisten silta-arkkujen välistä ja putoaa metrin verran alaspäin. Ilman aukkopeitettäkin olisi selvinnyt hyvin. Ehkä vähän äyskäröintihommia olisi silti tullut. Kuuttijoella ei ollut yhtään koskea, jossa aukkopeitteestä olisi ollut suurta hyötyä.

Lopetimme melomisen Tuupovaaran kylän läheisyyteen sillankorvaan (kartta). Jälkikäteen arvioituna parempi vaihtoehto olisi ollut meloa kilometri eteenpäin ja lopettaa vasta Kaatiojärven uimarannalle.

Kuuttijoessa oli alussa ja lopussa pari hyvää koskea. Matkalla oli mielenkiintoinen vain Myllykoski, joka oli vauhdikas ja haasteellinen. Muuten kosket olivat lyhyitä ja helppoja. Tulevaisuudessa jos haluaa käydä keväällä ottamassa talven jälkeen tuntumaa, hyvä vaihtoehto voisi olla meloa muutama viimeinen koski molemmista joista. Näin myös logistiikka olisi helppoa kun kävelymatkat takaisin autolle jäisivät lyhyiksi. Tällä kertaa olimme liikkeellä kahdella autolla.

Kuuttijoki kartalla.  N=6935904.484, E=689719.000 (ETRS-TM35FIN)

Juttu on julkaistu alunperin Tervastulia-blogissa.
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.