Melojan unelmasta tuli totta: rimakanootti valmistui käsityönä autotallissa

Alussa oli mies, muotit ja unelma. Unelma omasta rimakanootista oli elänyt mielessä jo useita vuosia. Olin katsellut toisten kauniita kanootteja ja unelmoinut joskus melovani samanlaisella.

Epävarmuus omasta taidosta noin vaativaan projektiin hillitsi kuitenkin enintä intoa aloittaa rakentamista. Kun kaverini osti valmiin muotin Prospector-malliselle kanootille ja teki sellaisen itselleen, näin, ettei se kuitenkaan ihan rakettitieteen tasoa ollut. Olihan minulla kuitenkin kokemusta puun ja metallin työstämisestä.

Ostin kaveriltani piirrustukset ja sahasin vanerista muotit. Sen jälkeen oli vuorossa pukin teko ja muottien kiinnittäminen siihen. Tarkasti linjalangalla katsottuna muotti oli lopulta suorassa… Tai ainakin niin luulin. Myöhemmin ilmeni, että toisen pään pitkittäin oleva kaari oli 3mm vinossa, ja se aiheutti tiettyjä hankaluuksia pohjan teossa. Tarkemmin muotin teosta voit lukea täältä.

Vannaspuut tein liimaamalla 6mm rimoja päällekkäin ja taivuttamalla ne liimausvaiheessa muotoon. Ensin tein vannaspuista hieman matalat, ja mittailujen jälkeen lisäsin niihin vielä lisää paksuutta paremman työstövaran vuoksi. Tarkemmin vannaspuiden teosta voit lukea täältä.

Seuraavana alkoi rimojen teko. Ostin naapuriltani paksua haapalautaa, höyläsin sen sopivaan paksuuteen ja ajoin sirkkelillä 6mm viipaleiksi. Samoin tein apeltani saamille mahonkilaudoille. Kun riittävä määrä rimoja oli valmiina, jyrsin jokaisen riman toiseen reunaan urospontin ja toiseen reunaan naaraspontin.

Yhteensä rimoja tuli tehtyä satoja metrejä, ja aikaa kului aika monta tuntia. Sinä aikana tuli poltettua yksi jyrsinkin rikki, ja homma oli hetken aikaa tauolla ennen uuden jyrsimen hankintaa. Tarkemmin rimojen teosta ja vaikeuksista voit lukea täältä.

Kun tiimaan oli kertynyt 12,5h töitä, pääsin laittamaan ensimmäiset rimat muotin päälle. Vasta nyt tuntui, että teen oikeasti kanoottia. Tähän mennessä kaikki oli ollut valmistelua tähän työhön.

Muutaman rimakerroksen jälkeen oli vuorossa kylkikoristeiden teko ja niiden kiinnittäminen. Tein koristeet liimaamalla mahongista kylkiin pitkittäin tummia rimoja, ja keskelle kanoottia vinoneliön. Se piti tehdä liimaamalla pieniä riman pätkiä sopivaan muotoon ja koittamalla saada koko koreus kestämään suorassa. Vaikka tarkan laskemisen jälkeen olin varma vinoneliön kateetin ja hypotenuusan oikeasta pituudesta, jännitti silti liimata seuraavat rimat. Entä jos kuvion yläreuna ei kohtaakaan rimojen saumaa oikeassa kohdassa?

Lopputulos oli kuitenkin onnistunut, ja kuviosta tuli nätti. Lisää rimojen liimaamistekniikasta voi lukea täältä ja täältä, koristeiden teosta täältä.

Kun kylkien rimoitus oli valmis, alkoi muoto kääntyä kohti pohjaa. Tässä olikin haastetta aivan riittämiin: pitkät rimat, jotka piti taivuttaa kolmeen suuntaan ja samalla koittaa saada kiinni tiukasti. Välillä tuli mieleeni, että kaikkeen sitä pitää ihmisen ryhtyä!

Muutaman kerran sain lapsilta apua, kun he olivat autotallissa katsomassa puuhailuani. Jokainen rima tuli lopulta laitettua kiinni tavalla tai toisella. Kun olin päässyt kyljistä selvästi pohjan puolelle, tuli esille jo aiemmin mainitsemani 3mm kierous muotissa. Ihmettelin, kun viistosti tehtävät liitokset rimojen päissä alkoivat hammastaa, vaikka kuinka yritin saada ne tarkalleen kohdalleen.

Viimeisten lyhyiden, pohjan sulkevan rimojen leveydessä oikean ja vasemman puoliskon välillä oli eroa noin 5mm. Valmiissa kanootissa sitä ei huomaa, mutta tehdessä se vähän harmitti. Kun yrittää tehdä viimeisen päälle huollella, ja silti lopputulos on vain keskinkertainen.

Lopulta muotin tarkka mittaaminen linjalangan kanssa paljasti pienen virheen. Seuraavaa kanoottia tehdessä tiedän olla vielä tarkempi. Tarkemmin pohjan teon vaikeuksista voit lukea täältä.

Ulompien vannaspuiden teko osoittautui vaikeammaksi kuin olin ajatellut. Suunnitelmana oli pistää nippu 4mm paksuja mahonkirimoja yläpäästä yhdellä ruuvilla kiinni ja taivuttaa liiman kanssa paikoilleen nylon-hihnaa apuna käyttäen. Näin rimoihin ei olisi tullut yhtään reikää.

Tavoitteena oli tehdä koko kanootti ilman yhtään kitattua ruuvin reikää. Viidentoista minuutin äheltämisen jälkeen totesin homman mahdottomaksi ainakin kahdella kädellä tehtynä. Lopulta oli pakko ruuvata rimanippu kymmenen sentin välein kiinni oikeaan muotoon. Liiman kuivuttua poistin ruuvit ja höyläsin ja hioin vannaspuut oikeaan muotoon. Lopuksi tein epoksista ja hiontapölystä tahnan ja kittasin reiät piiloon. Tummassa puussa ne eivät juurikaan näy, jos ei oikein tarkkaan katso. Tarkemmin vannaspuiden teosta voit lukea täältä.

Kun kanootin muoto oli valmis, alkoi tunteja kestänyt hionta. Ensin karkea hionta nauhahiomakoneella kahdella eri karkeudella, sitten loppuhionta epäkeskolla. Vasta nyt kanootti alkoi näyttää hyvältä. Tähän mennessä rimojen väleistä pursunut liima ja kaarevilla osilla rimojen hammastus näytti rumalta. Epäilin jo, onko lopputulos kaiken vaivan väärti.

Hiomisen jälkein leikkasin vielä reunan muotoon ja istuin sitten autotallin nurkassa olevaan nojatuoliin ihailemaan Prospectorin kauneutta. Kanootin pyöreät muodot ja kyljen onnistunut koriste näyttivät vain niin kauniilta! Tarkemmin hionnan vaiheista voit lukea täältä.

Jotta 3–4mm paksuksi hiottu puurakenne kestäisi käyttöä, se pitää kuiduttaa molemmin puolin ohuella lasikuitukankaalla ja epoksihartsilla. Ensin puupintaan telataan yksi kerros hartsia ja annetaan kuivua. Tämän jälkeen päälle levitetään ohut lasikuitukangas, joka silitetään käsin rypyttömäksi. Itse käytin 200g/m2 painavaa kangasta, joka on se tavallisin käytetty. Kangas ”liotetaan” kiinni lastaamalla jäykällä muovilastalla runsaasti epoksia kankaan kuituihin. Samalla pitää varmistua, ettei kangas pääse irtoamaan kuiduttamisen aikana. Mikäli kankaan alle jää ilmakuplia, työ on epoksin kuivumisen jälkeen pilalla. Tarkemmin kuiduttamisen tekniikasta voit lukea täältä.

Kun ulkopuoli oli valmis, kanootin pystyi irroittamaan turvallisesti muotista. Alkoi ehkä koko kanootin teon fyysisesti raskain työvaihe, sisäpuolen hionta. Koverasta muodosta johtuen vain karkean hionnan pystyi tekemään koneella, ja senkin vain kanootin keskiosaan. Hioin sisäpuolta yli 15h, josta 9h käsin. Tämän homman jälkeen olkapäät olivat melkoisen kipeät.

Hiomisen jälkeen oli vuorossa sisäpuolen kuiduttaminen. Jos hionta oli fyysisesti raskasta, oli kankaan sileäksi saaminen varmasti hermoille yhtä raskasta. Kun yhden kohdan sai sileäksi, meni toinen kohta ryttyyn. Lopulta oli pakko alkaa levittämään epoksia pohjalle ja samalla koittaa kiristää ryppyistä kangasta. Alku meni hyvin, kunnes kangas irtosi yhdestä kohdasta toista kohtaa kiristäessä. Märän lasikuitukankaan suoraksi saaminen olikin jo sitten toinen juttu. Kämmenen ala kerrallaan sain kuitenkin kankaan vähitellen tarttumaan kiinni, ja sitä mukaa homma helpottui. Lisää sisäpuolen hionnasta ja kuiduttamista voit lukea täältä.

Kyllä minä huokaisin, kun sisäpuoli oli kuidutettu ja epoksin kovettumisen jälkeenkin kangas oli vielä kiinni. Yksi rakentamisen alusta saakka vaikeimpana työvaiheena kummitellut homma oli tehty ja vielä onnistuneesti. Loppu olikin pelkkää näpertelyä.

Aloin sirkkelöidä tammirimaa ohuemmaksi. Vaikka kyselin ja etsin monesta paikkaa, en löytänyt mistään kanootin pituista rimaa. Siispä ne piti jatkaa kahdesta rimasta. Syyrakenne huomioiden sahasin rimat viistoon poikki ja liimasin epoksilla yhteen. Rimaan liimasin vielä pieniä palikoita, ja vasta sitten partaan saattoi kiinnittää paikalleen. Apukäsien ja parikymmenen puristimen avulla sisäpuolen parras oli lopulta paikallaan.

Tämän jälkeen tein ja kiinnitin kanootin rakenteen jäykistävät pienet päätykannet. Kun ne oli liimattu ja ruuvattu paikalleen, oli aika kiinnittää ulkopuolen partaat. Liimauksen lisäksi ne kiinnitetään ruuveilla, ja lopuksi reiät tulpataan tammitulpilla. Siistin jäljen saadakseen kannattaa etsiä ylimääräisistä riman pätkistä mahdollisimman saman näköinen syyrakenne, ja porata siitä tulppaporalla tappeja. Lisää partaiden ja päätykansien teosta voit lukea täältä.

Ilman lakkausta epoksilla on ominaisuus samentua UV-säteilyn vaikutuksesta. Tästä syystä valitsin extra UV-suojatun Epifanes-kirkaslakan. Tämän puuseppien ja erityisesti veneenrakentajien suosiossa olevan hollantilaisen lakan erinomainen kiiltävyys ja levitettävyys on ehkä parasta mitä rahalla saa. Kiillon salaisuutena on lakan raaka-aineena käytetty kiinanpuuöljy. Vaikka lakka on kirkas, se ei tarkoita samaa kuin väritön. Öljy värjää pinnan hieman kellertäväksi. Toisaalta valkoisen haavan pinnassa tämä vähän häiritsi, mutta toisaalta se antoi kanootille sävyä ja arvokkuutta. Pelkkä valkoinen puu on hieman luonteeton. Lisää lakkaamisesta ja lakasta voit lukea täältä.

Lopulta alkoi häämöttää loppusuora. Liki kymmenen kuukauden rakennusprojektin viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, työvaiheena oli penkkien tekeminen. Rungot tein haavasta ja lakkasin ne kolmeen kertaan ennen rottinkiverkon punomista. Käytin siihen 4mm halkaistua rottinkinauhaa. Aluksi piti useampaan kertaan katsoa Youtubesta mallia, kuinka nauhat kulkevat toisensa yli ja ali. Kun logiikan hoksasi, loppu olikin helppoa ja mukavaa näperteyä. Kuuden ristikkäisen kerroksen ja noin 20h työn jälkeen penkit olivat valmiit.

Oli enää länkipuun tekeminen. Siinä ei sinänsä ollut mitään erikoista. Piirtelin haapalautaan haluamani muodon, sahasin sen vannesahalla, tein taltalla ja hionnalla hienosäädön muotoiluun ja lakkasin lopuksi senkin kolmeen kertaan. Oli enää penkkien ja länkipuun kiinnittäminen haponkestävällä kierretangolla ja rosterimuttereilla.

Ilmassa oli kihelmöivää jännitystä. Tämä ”iisakin kirkko” valmistuukin joskus. Penkkien punomisesta ja länkipuun teosta voit lukea tarkemmin täältä.

Lisää vain vesi! Tätä hetkeä olin odottanut vuosia ja viimeisen kymmenen kuukauden ajan unelmoinut siitä päivin ja öin. Nyt se oli totta!

Nostin kanootin varovasti veteen. Katselin sen kauniisti kiiltelevää kylkeä ja veteen heijastuvaa kuviota. Lopulta nousin varovasti kyytiin ja otin ensimmäiset melanvedot. Oli vaikea pitää naamaa vakavana, tuntui niin hyvältä! Pyörittelin aikani kanootilla rantavedessä vaimoni kuvatessa rannalta. Totesin työni onnistuneeksi. Kanootista tuli kaunis ja se kulki suoraan ja kevyesti. Toki ensimmäinen kanootti on aina harjoituskappale, ja siinä on pieniä yksityiskohtia, jotka teen seuraavissa kanooteissa toisin. Silti ensimmäinen on aina ensimmäinen, ja jokainen tehty kanootti on uniikkia käsityötä. Kanootin kasteesta ja ensimmäisestä vesillelaskusta voit lukea tarkemmin täältä.

Kokonaisuudessaan kanootin tekemiseen meni 10 kuukautta, 166 tuntia. Aikaan laskin vain teholliset työtunnit. Toisen mokoman voi laskea ajatustyölle ja suunnittelulle. Monta työvaihetta piti miettiä ja suunnitella, kun niitä ei ollut tullut ikinä tehtyä. Seuraavaa kanoottia tehdessä tiedän jo paremmin miten mikäkin työvaihe kannattaisi tehdä, ja samalla turha yrityksen ja erehdyksen kokeilu jää pois. Onneksi ulkopuolen vannaspuiden liimaamista lukuun ottamatta tämmöisiä epäonnistuneita yrityksiä ei tullut. Toki jälkikäteen mietittynä monta työvaihetta olisi voinut tehdä toisin ja ehkä jopa helpommin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.