Upeita auringonnousuja ja lyhyitä yöunia – kertomus siitä, mitä on yhdistää melontaharrastus lintulaskentoihin

Minä ja puolisoni teimme Saaristomerellä kesäkuun 2015 alussa kolmena aikaisena aamuna lintulaskentoja. Kyseessä oli Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoiman pesimälinnuston seurannan vakiolinjat; kuuden kilometrin kävelylenkki, jotka kuljetaan vuosittain kesän alussa havainnoiden lintuja reitillä. Näin saadaan tietoa lintukantojen muutoksista. Koska vesillekin teki mieli, päätimme kokeilla, miten laskentojen ja melonnan yhdistäminen onnistuisi. Tulossa oli mielenkiintoinen, kolme vuorokautta kestävä kokeilu superaikaisine aamuherätyksineen.

Hernerokkasumussa Keistiön saarelle

Iniön kirkonkylän rannassa, kesäkuun alun viileydessä, pakkasimme kajakkeihin neljän vuorokauden vedet sekä ruokaa. Kajakkien uumeniin sujahti myös vaihtovaatteita, leiriytymisvälineet ja kaikki muu tarpeellinen tavara, mitä viikon melontaretkellä ja lintulaskennoissa tarvitsee. Seuraavat kolme vuorokautta menisivät lintulaskennoissa sekä siirtymätaipaleiden taittamisessa. Laskentojen jälkeen oli tarkoitus jatkaa melontaretkeä vielä omaehtoiseen tahtiin.

Ensimmäinen laskentasaari sijaitsi lähellä, alle viiden kilometrin päässä lähtöpaikasta, Keistiön saarella. Heti lähdön jälkeen näkyvyys tipahti olemattomiin äkillisen sumun vuoksi, joten oli suunnistettava kompassisuunnalla väylän ylitse. Rauhallinen telttapaikka löytyi pienestä somerikkolahdesta. Iltapalan ja kymmenasteiseen mereen pulahtamisen jälkeen telttaan kömmittiin hyvissä ajoin jo yhdeksän maissa, kun lehtokurppa aloitteli iltalentoaan. Innostuksen tuoma viretila piti kuitenkin unen loitolla pitkään.

Ensimmäisen aamu, Keistiö

Herätyskello soi kello hieman kolmen jälkeen aamuyöstä. Unta oli levottoman yön jälkeen takana ehkä neljä tuntia. Pipolle ja hanskoille oli tarvetta, kun keitin aamukahvit retkikeittimellä hengityksen huurutessa. Pikaisen aamupalan jälkeen siirryttiinkin jo kallioita ja metsiä pitkin lintulaskentalinjan alkuun.

Puoliso keskittyi lintuihin, minä nauttimaan auringonnoususta ja täysin tyynen kesäaamun raikkaudesta. Linjalla edetään hitaasti, joten maisemista ehtii nauttia. Aurinkokin alkoi pikku hiljaa kurkistelemaan maailman laidan takaa.

Niittyjen pohjilla lainehti kultaista utua, joka tiivistyi kasteeksi heinänkorsiin. Laskentalinjalla oli ilahduttavasti jäljellä niittyalueiden linnustoa, kuten kottaraisia, kiuruja ja haarapääskyjä. Ensimmäinen aamu oli suoritettu kunnialla!

7500 ylimääräistä melanvetoa

Linjalla kuljetaan hitaasti, joten palasimme leiripaikkaan vasta kymmeneltä syömään lounasta ja pakkaamaan kajakkeja. Aikaa ei olisi päiväunille, vaikka seuraavalle linjalle Nåtön saarelle oli suorinta reittiä ainoastaan 10 kilometriä. Se ei olisi matka eikä mitkään hyvällä säällä, mutta tuuli oli noussut lyhyessä ajassa reippaasti, ja lähiajan ennuste lupaili jopa 12 metrin vastatuulta. Reitille osuvat avoimet selät laittoivat reittisuunnitelman uusiksi. Valitsimme suojaisemman reitin saarten sokkeloissa, vaikka melontamatka tuplaantuisi. Lähdimme puskemaan tuulessa ja aallokossa eteenpäin. Ylsimme vaivoin neljän kilometrin tuntivauhtiin.

Aikainen aamuherätys alkoi tuntua puolessa välissä matkaa. Väsyneenä ja nälkäisenä tekee helposti virhearvioita, ja ne ovat ehdottomasti myös pahimmat riitoja aiheuttavat asiat retkillä. Koska väsymyksen määrää ei voinut pienentää, oli pidettävä huolta, että kroppa sai riittävästi edes energiaa. Päivän toinen ateria nautittiin muutaman tunnin puskemisen jälkeen, ja sitten jatkettiin taas tunti puskemista. Toisella tauolla otettiin jo kovemmat doping-aineet käyttöön: kahvia ja suklaata! Melanveto toisensa perään kuljetti meitä lähemmäs päämäärää, ja vasta aivan viimeisillä kilometreillä alkoi väsymys tuntua myös lihaksissa. Vielä enemmän mielessä, sillä hihittelin kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle väsymyksestä. Endorfiineistä ei ollut kropassa puutetta!

Saavuimme Nåtön tietämille, mutta sopivaa leiripaikkaa ei meinannut löytyä. Joko ranta oli liian vaikea tai sopivaa tasaista telttapaikkaa ei ollut. Lopulta meloimme tuona päivänä yhteensä 25 vastatuulikilometriä ja 7500 melanvetoa aiottua enemmän ennen leiripaikan löytymistä. Vastatuuli ja tankkaustauot olivat hidastaneet merkittävästi matkantekoa, ja pääsimme kaivautumaan makuupussien uumeniin vasta yhdeksän aikaan illalla. Uni ei väsymyksestä huolimatta taaskaan meinannut tulla, sillä elimistö kävi ylikierroksilla.

Toinen aamu

Aamuherätys oli eiliseen tapaan heti kolmen jälkeen. Saimme ihastella purppuraa auringonnousua.

Nåtön idyllinen saaristolaiskylä uinui vielä. Kylän läpi kulkevaa kärrypolkua reunustivat viehättävät puutalot ja syreenien tuoksu huumasi.

Nouseva aurinko sai puunrungotkin punastumaan. Aamuruskon jälkeen taivas enteili hetken sadetta, mutta sade jäi vain muutamaan pisaraan, eikä lintulaskentaa jouduttu lopettamaan kesken.

Nåtön linjalla kuljettiin monipuolisissa elinympäristöissä ja havaittu lintulajisto oli myös ilahduttavan rikas – lajeja kertyi yhteensä 53. Törmäsimme laskennan aikana myös hirviemoon vasoineen.

Hyvällä tuulella Houtskariin

Leiripaikka purettiin taas kymmenen jälkeen, ja seuraavaksi oli siirtyminen Houtskarin Medelbyhyn. Tuuli oli tällä kertaa noin 4 m/s sivumyötäistä, ja 26 kilometrin päivämatka taittui huomattavasti vähemmin ponnistuksin kuin edellispäivänä. Saarten välisissä tuulitunneleissa kajakki lipui kuin itsekseen eteenpäin. Matkalla totesimme haahkakannan ahdingon: ainoastaan muutama poikue näkyi matkan aikana.

Leiripaikkaa oli taas vaikea löytää, sillä emme halunneet olla liian lähellä mökkejä, emmekä liian kaukana laskentalinjan alusta. Lopulta leiriydyimme hiekkarannalle, joka näytti kylän yhteiseltä. Edellisillan tapaan pääsimme nukkumaan yhdeksän aikaan. Mihin se aika oikein katosi?! Teltan ulkopuolella kuuluvista askelista päätellen joku oli tullut ihmettelemään outoja vieraita, mutta en enää jaksanut nousta makuupussin uumenista tervehtimään tai selittämään tilannetta.

Kolmas aamu rutiinilla

Viimeinen aamuherätys ja kuuden kilometrin linja meni jo rutiinilla. Reitti kulki vaihtelevassa ympäristössä: kylämiljöötä rikkaine tienvarsiniittyineen, metsää ja pieni suo, välillä kavuttiin korkean kallion päälle, ja lisäksi reitille osui sekä meri- että järvilinnustoa. Me teimme sen!

Yritimme nukkua linjan jälkeen hyvin ansaitut päiväunet, mutta kroppa oli sen verran sekaisin, että emme pystyneet nukkumaan. Kaipasimme hyisessä meressä peseytymisen jälkeen lämmintä suihkua, joten lounaan jälkeen meloimme Kittuisten leirintäalueelle. Emme halunneet jäädä sinne yöksi, vaan pelkästään käydä suihkussa ja ottaa vesitäydennyksiä tuleville päiville. Olimme toki valmiit maksamaan lämpimän veden ihanuudesta, mutta pelkkä suihkun käyttö vaati hieman neuvottelutaitoja: sellaista palvelua kun kukaan ei tainnut olla ennen kysynyt!

Puhtaina ja vesipullot täynnä jatkoimme läheiselle saarelle, jonne pystytimme leirin. Puoliso otti kertaheitolla kolmen tunnin nokkaunet, ja minä haahuilin puoliunessa pitkin saaren rantoja. Päätimme jäädä yöksi sille paikalle. Kömmin makuupussin uumeniin iltakuuden aikaan, ja tällä kertaa uni maittoi. Heräsin seuraavana aamuna nukuttuani yli kaksitoista tuntia putkeen. Nukkuminen teki todellakin hyvää! Oli aika jatkaa matkaa kohti uusia saaria – tällä kertaa omaehtoisten kirjokerttukartoitusten merkeissä ja kunnon yöunilla!

Mitä retki opetti?

Totesin viimeisen laskenta-aamun jälkeen, ettei tämän kaltaista jaksaisi kovin monena perättäisenä päivänä. 4–6 tuntiin kuihtuvat yöunet ovat liian lyhyitä palautumiseen päivän fyysisistä rasituksista. Mikäli sääolot olisivat olleet yhtään huonommat, olisi tarvittu välipäiviä laskentapäiville, ja se olisi toisaalta helpottanut palautumista. Aikaista aamurytmiä kannattaisi harjoitella jo etukäteen.

Lopputulos oli kuitenkin se, että melonnan ja lintulaskentojen yhdistäminen onnistuu. Omia rajoja kannattaa joskus koetella – siitä saa palkinnoksi mielihyvää, ja kokemuksena retki oli ikimuistoinen.

**

Artikkelin pohjana on käytetty Tiira-lehdessä 2016 julkaistua lyhyempää artikkeliani ”Meloen vakiolintulaskentoihin”

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.