Markkinan vanha uhrimänty, Enontekiö

Tämä olikin niitä Ei talvikunnossapitoa -kohteita. Kyyti jätti minut Markkinan bussipysäkille ja tuijotin rinnettä ylös nousevia portaita. Tai siis kaidetta, josta päätellen siellä jossain lumen alla, jommalla kummalla puolella, oli portaat. Ne johtivat kohti lumen, jään ja pakkasen koristelemaa matalaa koivikkoa.

Astuin hankeen salaa toivoen, että siellä olisi jalkaa vastassa jonkinlainen hankikanto. Olihan siellä, joskin heikko. Lyllersin portaat ylös rohkaistuneena siitä, että kartan mukaan kohteeseen oli matkaa muutama askel.

Elettiin tammikuun loppupuolta ja lunta oli tosiaan paljon. Välillä hankikanto petti, ja upposin melkein napaa myöten pehmeään lumivaippaan. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntui, että kiipeilin lumihangessa. Koivut karistelivat niskaani höttöistä lunta. Minusta se kaikki oli aika hauskaa, joten pipon ja hupun kätköissä oli leveä hymy.

Matala aita tuli vastaan. Varmasti siinä oli jossain porttikin, en tiedä, koska aita oli lähes kokonaan lumen alla. Hankikanto auttoi minut siitä yli. Alueella on historiallinen kirkonpaikka ja ikivanha hautausmaa, mutta näin vain paksun lumipeitteen, josta kohosi lumisia koivuja. Suuren, kartiomaisen lumikeon alla taisi olla vanhan kirkon muistomerkki, johon tieviittakin oli opastanut.

Siristelin silmiäni valkoisessa maailmassa ja huomasin kauempana pilkottavan männyn latvan koivikon seassa. Mänty minun oli tarkoitus löytää, joten otin suunnan sitä kohti. Heti nähdessäni puun lähempää tiesin, että olin löytänyt etsimäni.

markkinanmanty-18

Aihki kasvoi tukevana aitauksen kulmassa. Lonkeroinen lumipuu näytti valkoisessa maailmassa taianomaiselta. Oikeastaan juuri siksi olinkin halunnut kroolata lumihangen läpi sitä katsomaan: vaikka tänne on kesäisin helpompi tulla, tekee lumihanki tunnelmasta aivan toisenlaisen. Puut ovat mielestäni lumessa kauneimmillaan.

Talven hiljaisuudessa tuntui siltä, kuin maailmassa ei muita olisikaan: vain minä ja mänty paksussa lumihangessa, talvesta harmaassa iltapäivässä.

Oli kunnia saada tavata tämä puu.

Markkina on vuosisatoja sitten ollut Länsi-Lapin merkittävä kirkollinen keskus. Siitäkin huolimatta ihmiset saattoivat uhrata vanhalle seitapuulle siltä varalta, että Kristukseen uskominen ei olisikaan tehokasta.

Tuntui hienolta olla puun seurassa. Se on nähnyt ja kokenut monenlaista ihmisten eloa ja oloa historian tuiskeissa. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, mistäköhän saakka tämä aihki on kasvanut siellä? Samuli Paulaharjun ottamassa, melkein 100 vuotta vanhassa valokuvassa puu näyttää olleen jo varsin komea. Kuva löytyy kirjasta ”Seitoja ja seidan palvontaa”, josta kirjoitin aiemmin esittelyn.

markkinanmanty-16

Etelän mäntyihin verrattuna puu ei ole korkea. Mutta vanha se on, sen paksut oksat levittäytyivät joka suuntaan. Osa niistä on kuollut, mutta pääasiassa puu näytti ainakin lumen koristelemana olevan hyvissä voimissa.

Kiersin puuta ja kosketin sen runkoa. Erikoisen muotoinen aihki, paksut aaltoilevat oksat toivat mieleeni suuren tursaan.

Paulaharju kuvaa puuta seuraavasti:

”Aihkin juuressa on iso kolo, joka ulottuu aina maan allekin, toinen kolo on ylempänä. Aihkin koloihin on ennen pantu uhrirahoja, milloin minkin asian takia. Sanotaan lappalaisten vieläkin aihkille uhraavan.”
Seitoja ja seidan palvontaa, 1932

markkinanmanty-10

Löysin ainakin yhden kolon, mutta en alkanut sitä sörkkiä, jotta puun rungon kaunis lumipeitto ei olisi kärsinyt. Rungon lumen keskellä tosiaan ammotti pieni synkkä aukko.

Puun kyljessä oli myöa patteja. Olin nähnyt rungosta kesäaikaan otetun kuvan, jossa pahkat erottuvat melko korkealla. Nyt ne olivat vain hieman hangen yläpuolella, piti oikein kyykistyä tutkiakseni niitä.

Vasta silloin tajusin, kuinka paljon lunta tosiaan oli.

markkinanmanty-14

Jätin puulle kolikoita ja seurasin omia jälkiäni takaisin tielle. Pilvipeite, joka vielä hieman aiemmin oli repeillyt ja päästänyt läpi sineä ja auringon kajoa, oli nyt koonnut itsensä paksuksi ja peittäväksi. Alijäähtyneen veden alkaessa tihuttaa oli mukava päästä auton suojiin.

Tänne pitää poiketa myös kesällä.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7604584, E 307717.

Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista löytyy lisätietoja alueen historiasta.

3 replies
  1. Jore
    Jore says:

    Vanhat puut ovat hienoja. Niiden alla on ihmisen hyvä istua ja antaa ajatusten lentää vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen päähän. Mitä puut ovat kokeneet ja nähneet pitkän elämänsä aikana? Miten maailma niiden ympärillä on muuttunut? En ihmettele, että muinaiset kansat ovat pitäneet puita jumalten sananviejinä.

    Vastaa
  2. Toni
    Toni says:

    Sattumalta satuin paikalle, siis tähän tekstiin. Upeasti kirjoitettu. Pystyin kuvittelemaan itseni paikalle tapahtumahetkellä, sekä kirjoituksesi myötä haaveilemaan puun kokemaa historianhavinaa. Hienoja mielikuvia, kiitos!

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei Toni ja kiitos paljon kommentistasi, ihana kuulla että pidit kertomuksesta. Vanhan puun kohtaaminen on aina voimakas kokemus kun siihen keskittyy. Hienoa kuulla, että tunnelma välittyi. Parasta on, jos tilanteessa saa olla yksin, tai oikeastaan kahdestaan, puun kanssa, jotta hetkeen keskittyminen ei herpaannu.
      -Jonna

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.