Märket, majakoiden aatelinen, osa II: lintuvieraita

Märketin majakkasaarella viettämälläni talkooviikolla 4.–11.5.2019 minulle jäi onneksi runsaasti vapaa-aikaa. Tämän ajan käytin mieluusti luonnon, lähinnä lintujen, tarkkailuun ja kuvaamiseen. Tässä kuvakavalkaadissa on osa kohtaamisistani siivekkäistä. Juttusarjan ensimmäisen osan löydät tästä.

Onko hän pajulintu, tiltaltti vai joku muu? Tuuli puhalteli etelän puolelta 5–15 m/s voimalla koko viikon, ja tällaisia yksinäisiä vieraita ilmestyi luodolle päivittäin. Liekö kyseessä reitiltään eksyneistä yksilöistä, jotka laskeutuivat hetkeksi levähtämään.

Koleassa ja tuulisessa säässä energian kulutus on runsasta. Joillakin ei vain voimat riitä kauemmas. Niin oli väsähtänyt tämäkin punarinta ja muuan pyrstötiainen. Ihmettelin, miten viimeksimainittu ylipäätään oli selvinnyt näinkin kauas aavalle merelle. Voiko kellään olla tietoa siitä, miten suuri joukko muuttajia uupuu meren ylitykseen?

Alli voi aina jäädä aalloille lepäämään, ja ruokaakin on meressä tarjolla.

Kala-, harmaa-, nauru-, selkä ja merilokki pärjäävät kyllä. Tosin ei niitäkään ollut kuin muutamia pareja tai yksilöitä kutakin.

Merilokki löysi ruuakseen aaltojen rantaan ajamia simppuja. Aika ahmatti on hän.

Varsinaiseksi asuinpaikakseen luodon lienee on valinnut vain lapintiirat. Näille lentotaitureille ei näyttänyt ruuanhankinta teettävän ongelmia.

Pesintä oli lähellä ja olikin hauska seurailla tiirojen parinmuodostustansseja.

Yhdessä tallattiin ympyrää ja annettiin kiihkon kasvaa.

Näin siinä sitten lopulta usein kävi.

Näillä vesillä asustaa runsaasti harmaahylkeitä eli halleja. Tällä reissulla en kuitenkaan nähnyt kuin tämän yhden uteliaan kaverin.

Lisääntyminen oli meriharakoillakin mielessä.

Olin meriharakoiden kohtaamisesta mielissäni. Huvittavaa oli, että heti palattuani Äänekoskelle, löysin meriharakan myös täkäläiseltä rannalta.

Kanadanhanhi kävi pikavierailulla.

Samoin turkinkyyhky. Jostain syystä tämä yksinäinen kaveri oli tiirojen mielestä erityisen vastenmielinen, ja niin oli hänen poistuttava luodolta runsaan tiirajoukon saattamana. Onnetonta räpyttelyä oli hänen lentonsa ja hiukan epäilyttää, selvisikö lintu niin pikaisesta jatkolennosta.

Riskilä on ulkoluotojen asukki. Kymmenen linnun parvi viihtyi paikalla kalastellen ja kallioilla huilaten koko viikon. Mahtavatko jäädä myös pesimään.

Kyhmyjoutsenperhe teki myös visiitin.

Merimetsot pesivät jossain lähempänä Ahvenanmaata, mutta kalassa niitä kävi aina Ruotsin puolella saakka.

Västäräkit olivat kovin kesyja ja laskivat luottavaisina lähelleen.

Tyllipari viihtyi koko viikon, samoin leppälintu-uros. Naarasta en havainnut.

Voisivatko leppälinnut pesiä näissä niukoissa oloissa? Millainen on luodon hyönteiskanta myöhemmin kesällä? Täällä ei ainakaan ole käestä uhkaa.

Eräänä päivänä ilmestyi joukko merisirrejä. Niillä on tapana tallustella vesirajassa kallion halkeamia tutkien. Nyt ollaan ruokalevolla.

Samantapaiset on tavat karikukollakin.

Merikotkapari teki ylilennon Ahvenanmaalta ulkokarille päivittäin. Siellä ne istuivat kalliolla pitkään tähystellen merelle, kalaa, lintuja vai kuutteja?

Toisinaan ne laskeutuivat Märketille ja pääsin jonkun kuvankin nappaamaan.

Kaikkiaan näin viikon aikana 24 lintulajia. Edellä esiteltyjen lisäksi luodolla poikesi ainakin ampuhaukka, sepelkyyhky ja haarapääsky.

Juttu julkaistu aiemmin Jussin matkassa -blogissa.

Lue myös:

Märket, majakoiden aatelinen, osa I

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.