Mustarinnan pyhintä etsimässä: Mäkrän polku ja Tarhapuro – Kolin kansallispuisto

HUOM! ”Tarhapuron putouksen maasto Kolin kansallispuistossa on pahoin kulunut, joten retkeilijöitä kehotetaan välttämään putouksen alueella liikkumista toistaiseksi. Tavoitteena on, että kasvillisuus elpyisi.”

Lähde ja lisätietoa: Luontoon.fi/21.6.2023

Miltei jokainen on varmasti nähnyt valokuvan tai maalauksen Kolin huipulta, sen onkin sanottu olevan yksi suomalaisimmista maisemista. Joidenkin mukaan Kolin huippu tukee taivaan kantta, mutta tämä lienee liioiteltua ottaen huomioon sen tosiasian, että maassa ovat taivahan saranat, eikä niitä ole Kolilta löydetty.

koli-1

Päätimme taivaltaa Kolin alueen vaativimpiin kuuluvan runsaan seitsemän kilometrin pituisen Mäkrän polun läpi Tarhapuron kautta. Matkaan kannattaa napata sopiva kartta. Esimerkiksi Karttakeskuksen Koli-Ruunaa -kartta on enemmän kuin passeli apu.

koli-2

Heti aluksi on syytä mainita, että runsaat nousut ja vuodenajasta riippuen polkujen kunto voi olla erittäinkin haastava, jos valitsee reitin vielä kulkemaan Tarhapuron putouksen kautta. Laskeuduttua alas Kolin huipuilta saavutaan ensin Mäkränaholle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ahon laidassa on vanha heinälato, jonka seiniin retkeilijät ovat ajan saatossa kaivertaneen viestejä ja puumerkkejään, vanhimmat löytämäni olivat 1800-luvulta. Sopivaan vuodenaikaan paikalle saavuttaessa, voi nähdä miten heinää on nostettu kuivumaan ”orrelle” ahon laitaan, eikä yleisempään tapaan seipäille.

Mäkränahon perällä reitti jakautuu kolmeen haaraan, näistä vasen vie Tarhapurolle joka on haastavin. Keskimmäinen vie suoraan Purolanaholle ja kolmas Ikolanaholle, jota kautta nousu Mäkrälle on helpointa. Oma reittivalintamme jatkui vasempaan Tarhapurolle. Olisikohan Tarhapuron aluella nähtävissä jotain tuosta kadonneesta hiisimetsästä?

Pienen matkan taivallettua polku muuttuu haastavammaksi. Ajoittain polun katkaisee kaatunut kelottunut puu, jonka joutuu kiertämään.

koli-6

Itse havaitsimme reitin varrella maassa auki kaivetun ampiaspesän. Olisikohan ollut karhun tekosia, koska niitäkin alueella liikkuu?

Tarhapuroa lähestyttäessä polku miltei häviää maastoon ja askeleensa saa valita tarkoin kostean kivikon seasta.

koli-7

Putouksen pauhu kuuluu jossain kaukana ja antaa aihetta olettaa, että saavutaan jonkin valtaisan kurimuksen luo. Tarhapuron näkeminen on hiljentävä kokemus. Siinä on jotain sanoinkuvaamattoman kaunista, vaikka vesimäärältään se ei ole mikään Jyrävän kaltaine. Putouksen ääni on lähes yhtä vaikuttava. Kaiuttaakohan kallio sen äänen?

koli-10

Putouksen vesi saapuu läheiseltä Paimenenvaaran laakson vedenjakajalta ja Kolinuuron suolta.

Putouksen viereen mentäessä huomaa saavansa niskaansa helposti kylmän kylvyn, sillä vesi roiskuu ja pärskyy komeassa kaaressa alhaalla olevaan kivikkoon, vapaata pudotusta on vain muutama metri, putoukselle on laksettu kokonaispituutta viidentoista metrin verran.

koli-11

Kevät on putouksen näkemiseen parasta aikaa, jolloin vesimäärät ovat suurimmillaan. Alueella liikuttaessa tulee olla erittäin varovainen, sillä maanalle katoava putous on syövyttänyt kivien lomaan petollisia ansojaan, joihin retkeilijän jalka helposti uppoaa (nimim. kokemusta on).

koli-12

Tarhapurolta vie haasteellinen polku takaisin pääpolulle, joka tulee lopulta Purolanaholle. Purolanaholla voi maassa havaita vanhoja rakennusten kivijalkoja ja asumisen merkkejä. Hämmästyttävää on miten kovissa olosuhteissa on leipä pitänyt hankkimaan tässä maassa, vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Sillä täällä todella saa käsityksen mitä ovat kiviset pellot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Purolanahon jälkeen alkaa vasta varsinainen Mäkrän valloitus. Jos koskaan niin nyt on hyville kengille ja kunnolle kerrankin tarvetta, sillä nousu tulee olemaan erittäin haastava, jos reittiä vertailee yleisesti Kansallispuistojen polkuihin. Kivinen ja juurakkoinen polku tuntuu jatkuvan pilviin asti, repunhihnat pureutuvat ihoon ja otsaan nousee hikikarpaloita. Lopulta uurastus palkitaan, kun saavutaan ensimmäiselle näköalapaikalle. Nauru ja hämmennys olivat itselläni ensimmäiset kokemukset, kun katselin edessäni avautuvaa maisemaa, vaikuttavaa ja olihan se nousu.

Mäkrän laella polku jatkuu soisen maaston läpi varsinaiselle päänäyttämölle, josta esim. Järnefelt on maalannut kuuluisan taulunsa Syysmaisema Pielisjärveltä.

koli-22

Tässä kohtaa en osaa asetella sanoja sopivaksi, jos näkymä Ukko-Kolilta on vangitseva sitä se on myös Mäkrältä. Miltei jopa asteen uljaampi ja syyt ovat seuraavat. Mäkrälle ei vain nousta se pitää valloittaa ja mikä parasta täältä näkee Kolin suuret vaarat, sekä Pielisen yhdellä kertaa.

koli-23

Näkymää voisi katsella ikuisesti, mutta tässä ei suinkaan ole Mäkrän kaikki anti. Laella on myös eräs erikoisuus, mieletön siirtolohkare joka uhmaa painovoiman lakia, silla sen pohja koskettaa vain muutamista kohdin kalliota.

koli-28

Mäkrän kalliot ovat kvartsiittia, mutta lohkarepa on gneissiä. Kallion pinnan uurteet kielivät lohkareen saapuneen luoteesta liki 11 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö kuljetti sen paikoilleen jääkauden loppuvaiheessa.

Kansantarinat kertovat, että aikanaan lohkareen sai kiikkumaan. Ominaisuus katosi 1800-luvun lopussa, kun kiven päästä lohkesi kappale.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mäkrältä laskeutuminen Ikolanaholle johtaavaa polkua, on kuin lasten leikkiä ja tätä polkua suosittelenkin vähemmän haasteita haluaville. Matkan varrella voi havaita varsin erikoisia lehtikuusia, joiden rungot ovat oudosti turvonneet, joku viisaampi varmasti osaisi kertoa asiasta tarkemminkin.

koli-31

Itseäni kuitenkin kiinnosti kuusiakin enemmän alueen geologia, sillä maassa siellä täällä on kauniin vaaleanpunaiaisia kiviä, kyseessä on hematiitin punaiseksi värjäämää gneissiä.

koli-32

Lopulta polku saapuu Ikolanaholle, jossa on myös tulentekopaikka. Ikolanahon halki kulkee drumliiniselänne, joka tekee tästä alueesta muita moreenimaa-aluieta parempan viljelysmaan. Maaperä on ravinteista ja selänteen päällä kosteus – ja lämpöolot ovat edullisemmat, jos niitä vertaa esimerkiksi edellä mainittuun kivikkoiseen Purolanahoon.

koli-35

Reitin viimeinen ja helpoin osuus on Paskovaaran halki kulkeva osuus. Reitti kulkee läpi komeisen kuusi ja koivulehtojen, välissä on jopa muutama kosteinen alue jossa suuret kotkansiipisaniaiset ovat valloittaneen maaston. Lopulta saavutaan taas takaisin lähtöpisteeseen,eli Mäkränaholle jolloin polku on tehnyt maastossa kahdeksikon.

koli-38

Kokemus on jotain sellaista, että sen voi vain kokea kulkemalla itse kyseisen polun. Mäkrän polku Tarhapuron kautta poiketessa nousee Suomen luontopoluista ehdottomaan kärkikastiin. Harmikseni on sanottava, että sen kokeminen ei sovellu aivan kaikille ja vuodenajasta riippuen voi reitti yllättää kokeneenkin matkaajan. Reitin voi suorittaa myös osissa, jolloin sen soveltuvuus huomattavasti helpottuu, valitun reitin mukaan.

Kuvat: Harri leino, Virpi Bee ja Janne Lumikanta

Tarhapuron putous kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6997871 E 643056
Mäkrän lohkare kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6997179 E 643464

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.