Maisemaretkeilyä Saariselällä koiranpennun kanssa

Lomasuunnitelmat voivat joskus mennä uusiksi murheellisella tavalla. Toinen uskollisista nelijalkaisista retkikumppaneistamme nukkui yllättäen pois toukokuussa, ja yksin jäänyt karvakuono menetti kiinnostuksensa lähes kaikkeen.

Kesäloma ja tunturit kuulostivat vain kaukaiselta unelmalta.

saariselka5

Sitten koitti heinäkuu ja elämä mullistui taas, tällä kertaa uuden pennun astuessa kotiovesta. Perheessämme oli jälleen kaksi koiraa, ja pennun myötä vanhempi sai elämänilonsa takaisin.

Vaikka koiruudet olivat kovin eri-ikäistä, päätimme kuitenkin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme lähteä Saariselän tuntureille. Mutta nyt mentäisiin pennun ehdoilla. Samalla se olisi poismenneen koiruutemme jäähyväismatka, olihan se seudulta kotoisin.

Tunturivaellus muuttui hyvästijätöksi, maisemien ihailuksi ja mökkiyöpymiseksi. Edessä oli erilainen retki.

Vanhemmalle koiralle alue on tuttu edellisiltä patikkareissuilta, mutta pennulle se oli täysin uusi maailma. Koiranpennun kanssa reissatessa täytyy miettiä, miten paljon se jaksaa kulkea ja suunnitella retket sen mukaan. Niinpä Saariselällä ollessa tutkimme karttaa ja mietimme lyhyitä merkittyjä reittejä. Niitä voisi olla kiva koluta läpi. Sattumalta sitten luin alueen paikallislehdestä, että Iisakkipäälle on avattu ympäri vuoden auki pidettävä kävelyreitti, pituus 1,7 kilometriä. Siispä sinne!

Kesa2015338

Reitin kerrottiin lähtevän keskustasta paikasta, josta kansallispuiston muutkin reitit lähtevät. Auto parkkiin reittien lähtöpisteeseen ja tutkimaan portilla olevaa karttaa. Hmm, uutta reittiä ei oltukaan vielä merkitty lähtöalueelle. Kuljimme hetken matkaa Luttojoelle päin, jossa tiesimme luontopolkujen lähtevän kohti tunturia.

Siinä vaiheessa tunturiin tehty uusi reitti jo näkyikin maastossa. Se itse asiassa hyppäsi silmille. Tunturin rinteeseen on tehty leveä väylä, jota ei voi olla näkemättä. Reitin ovat toteuttaneet UKK-puisto ja Inarin kunta, ja kohderyhmänä ovat varsinkin ulkomaalaiset matkaajat, jotka eivät välttämättä uskalla lähteä ihan erämaisille poluille.

saariselka22

Polkua pidetään auki myös talvella, joten reitin pääsee kulkemaan jalan ilman lumikenkiä. Rakennustyöt ovat vielä käynnissä ja reitin varrelle tulevan tulipaikan ja taukotuvan kohdalla oltiin vasta nyt elokuussa pystyttämässä perustuksia. Taukotuvassa tulee olemaan avoin päivätupa sekä lukittu, erikseen varattava varaustupa. Myös alueen ohjelmistopalveluyrittäjät tulevat käyttämään varaustupaa.

Uuden reitin toivotaan antavan kulkijoille aavistuksen tuntua erämaan rauhasta ja läheisyydestä, vaikka ollaankin kyläkeskuksen kupeessa. Reitti on lähellä majoituspaikkoja ja helppo saavuttaa.

saariselka24

Joen ylityksessä ei tarvitse kastella jalkoja, koska Luttojoen yli on rakennettu aika massiivisen kokoinen silta. Näin koiraihmisen kannalta sillan kansi oli ikävä yllätys. Se on valmistettu metalliverkosta ja keskellä menee vain kapea puulista. Lemmikin tassuille metalliritilät voivat tuottaa ongelmia. Oma pentumme ei kyllä ollut alustasta moksiskaan. Vanhempi ensin arasteli siltaa, mutta viisaana tyttönä se sitten osasi isännän neuvon mukaisesti kulkea kapeaa keskikaistaletta.

Reitti on vielä tosiaan työn alla ja toivottavasti se maisemoidaan tunturin kupeeseen sopivaksi, luonnonmukaisen näköiseksi reitiksi. Nyt se oli aika masentava, kun käännetty ja möyhitty maa näkyi niin hyvin.

Onneksi ympäristöä tutkimalla ja tarkkailemalla, väylältä vähän poiketen, löytyi paljon kaunista katseltavaa.

Me poikkesimme hiukan reitiltä.

Me poikkesimme hiukan reitiltä.

Viisi päiväämme Saariselällä vierähtivät nopeasti, vaikka pitkiä retkiä koko perheen voimin emme voineetkaan tehdä.

Kun ensimmäiset porot tulivat näkyviin, nostatti pentu aikamoisen älämölön. Ipana on rodultaan porokoira ja oli jännä seurata, miten se reagoi sarvipäihin. Alun hämmennyksestä selvittyään se malttoi istua hetkeksi paikoilleen ja nuuhki tarkoin ilmaa. Jopa sen yhä lurpallaan olevat korvat nousivat pystyyn! Pienet aivot taisivat raksuttaa täysillä, ehkä geenit yrittivät kertoa, että noita sinun pitäisi paimentaa.

Pentu oli välillä ymmällään, mutta niin olimme me ihmisetkin. Hissukseen liikkumalla Saariselän ympäristössä tuli nimittäin huomattua, kuinka puutteellisesti alueen lähireitit voivat olla merkitty. Jos ympäristöä ei tunne entuudestaan, voi epäselvien opasteiden avulla tai niiden puutteen takia olla vaikea löytää reittiä.

saariselka15

Esimerkiksi Kaunispään huipulta alas kylään tuleva pitkä pulkkamäki on ollut selkeä reitti kylän ja Kaunispään huipun välillä. Nyt pulkkamäki on suljettu kaavoituksen aiheuttamien tonttitöiden takia. Huipulle on tehty tilapäinen reitti, joka on alhaalta merkitty kulkemaan jalkakäytävää pitkin ylös tunturiin. Mutta kun päällystetie loppuu, loppuvat myös kunnolliset opasteet.

Kivikasaan oli laitettu kyllä vaellusreitin kuva ja kun mäki vie ylös, niin ehkä siitä jotenkin ymmärtää jatkaa matkaa. Vaan jos matkan aloittaakin huipulta, niin sielläpä ei sitten olekaan mitään merkintää, että mihin suuntaan tai mitä polkua pitää lähteä, jotta pääsee kylälle.

saariselka18

Tämä ei liene ongelma kotimaan matkailijoille, mutta monille ulkomaan kävijöille kyllä. Näimmekin monia, jotka kävelivät huipulle ajotietä pitkin. Paikallisen mökki-isäntämme mukaan tämä johtuu juuri huonoista opasteista. Varsinkaan ulkomaalaiset kävijät kun eivät välttämättä uskalla lähteä tunturipolulle, lyhyellekään sellaiselle, jos sitä ei ole kunnolla merkitty alusta loppuun.

Mökkimme läheltä puolesta välistä tunturia lähti kiva polku huipun suuntaan. Siihen taas mökki-isäntämme oli itse laittanut opasteen kahvin suuntaan. Jos kulki kylältä mökkien välistä nousevaa päällystettyä kävelytietä pitkin ylös, niin viimeistään tästä pystyi hahmottamaan, missä suunnassa huipun kahvilan herkut odottivat. Ystävällisesti ja kaikkia mukavasti ajateltu!

saariselka11

Alkuun olin ajatellut, että aika tunturissa käy pitkäksi, kun pitää olla mökillä ja antaa koiranpennun nukkua rauhassa. Mutta yllättäen toisin kävi, ei tuntunutkaan yhtään pahalta vain olla unelmien maisemissa.

Aina ei tarvitsekaan hötkyillä paikasta ja polulta toiselle, vaan voi myös ottaa rauhallisesti, nauttia hetkessä olemisesta, olla tässä ja nyt.

saariselka7

Erään kauniin päivän päätteeksi ihailimme upeaa auringonlaskua ja toisaalla nousevaa kuuta. Sumuisena iltana kävelimme lähes näkymättömissä ja ihmettelimme ympäröivää hiljaisuutta.

saariselka16

Iltahämärissä vanhempi koiruus haistoi riekkotokan, ja me iloitsimme koiran luontevasta toiminnasta.

Aamuvarhaisella ensimmäisellä lenkillä kulkiessa tuntui, että olemme ainoat eläväiset täällä. Koko muu maailma tuntui nukkuvan syvää untaan.

Mieli lepäsi, oli levollinen olo. Me palaamme takaisin.

Luontopolkujen lähtöpaikka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7589580, E 517514.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.