Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Maailman pisin opastettu hiihtovaellus on jopa 1800 kilometrin taival – tällainen on Hiihtäen Halki Suomen

Aamuyöllä, Runebergin päivän alkumetreillä, istun kelmeällä jakkaralla ja tuijotan edessäni odottavaa soppaa. Olen kuin värinsä päästänyt, hituloiksi hioutunut ja nahkean kuivaksi puristettu lakanakankaan palanen. Niin puhki, etten jaksa edes uikuttaa. Takana on kaikin tavoin rankka Ruthless Raja -hiihto, 168 kilometriä talvista itärajaa. Hiljalleen ensimmäinen kipinöivä onnenkupla ilmestyy sisälleni. Saapuiko se varpaan kautta?

Matkalla lupasin itselleni uudelleen ja uudelleen: ei enää ultramatkoja, ei mitään typeriä supersankarilähtöjä, ei numerolappuja. Kunnes vastapäätä istuva mies kertoo suuntaavansa pian Hiihtäen Halki Suomen -tapahtumaan. Sillä sekunnilla unohdan kaikki pyhät lupaukseni.

Äiti on seurannut tiiviisti GPS-pallon kulkua koko yön ja kommentoi reissuraporttiin: ”Viisumia Jäämerelle ei myönnetä.”

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Maailman pisin opastettu hiihtovaellus

Ensi vuonna se starttaa jälleen: maailman pisin opastettu hiihtovaellus. Matkoja ja lähtöpaikkoja on itseasiassa kolme: Virolahdelta Jäämerelle 1800 kilometriä ja 33 päivää, Ilomantsista Kuusamoon 650 kilometriä ja 12 päivää sekä Kuusamosta Jäämerelle 720 kilometriä ja 13 päivää.

Millainen sammiollinen suomalaista sisua on tarvittu tämän tapahtuman keksimiseen? Mistä oikein on kyse? Saan haastateltavakseni Jussi Immosen, tapahtuman pääjärjestäjän.

Hiihtäen Halki Suomen

Mistä idea Hiihtäen Halki Suomen -tapahtumaan?

– Isäni antoi 90-luvun lopulla itselleen 50-vuotislahjaksi hiihdon Virolahdelta Nuorgamiin. Reissullaan hän hyödynsi pitkälti rajavartiolaitoksen väyliä. Huolto sujui pääosin omatoimisesti, mitä nyt perhe ja kaverit kävivät matkan varrella kirittämässä ja auttamassa ehtiessään. Rajalta rajalle -hiihtotapahtumassa isäni sitten kertoi reissustaan. Yhä useampi kyseli: ”Mitenkä me pääsisimme moiselle reissulle?”

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Miten reitti on muodostunut? Entä jos ei ole lunta?

– Itärajan tuntumassa on varmemmin lunta ja seutu on harvaan asuttua. Melkein koko matkalle löytyy valmista moottorikelkkareittiä. Alkumatkalla lumi on joskus ollut vähissä. Silloin olemme joko kävelleet tai turvautuneet linja-auton kyytiin. Tällöin innokkaimmat ovat tahkonneet päivämatkan majapaikan lähiladulla pienessä ringissä.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Kuinka monelta reissu jää kesken? Mitkä ovat yleisimmät keskeyttämisen syyt?

– Yllättävän harva keskeyttää. Muutama vakavampi sairastuminen on vuosien varrella osunut kohdalle. Kuume tai rasitusvammat ovat pakottaneet muutamiin lepopäiviin, mutta sitten matka on taas jatkunut. Vauhti ei ole kova, mutta sadattuhannet toistot rasittavat hiihtäjää. Kovin rasitus osuu akillesjänteisiin, joita monot saattavat ikävästi hangata. Myös kädet joutuvat koville.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Millainen ihminen lähtee hiihtämään Suomen halki?

– Useimmat ovat kuulleet tapahtumasta jossain toisessa hiihdossa. Porukka on hyvin samanhenkistä, mutta yllättävänkin kansainvälistä. Yli 60 prosenttia hiihtäjistä on suomalaisia, mutta muiden osallistujien kotimaista muodostuukin hyvin värikäs tarina: Espanja, Hollanti, Italia, Itävalta, Japani, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Sveitsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Puolet osallistujista palaa reitille uudelleen, niin ainutlaatuinen tämä elämys on. Missä muualla voit laittaa kanavat täysin kiinni ja palata maailmaan kuukauden kuluttua? Sinun tarvitsee vain hiihtää – kaikesta muusta huolehditaan puolestasi.

”Missä muualla voit laittaa kanavat täysin kiinni ja palata maailmaan kuukauden kuluttua? Sinun tarvitsee vain hiihtää – kaikesta muusta huolehditaan puolestasi.”

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Mikä on reitin sykähdyttävin paikka?

– Matkalla on monia upeita kohtia. Aapasuot heti Sallan jälkeen, Lokan tekoaltaan ylittäminen. Näissä kaikissa on oma viehätyksensä. Tenojoelta noustaan parisataa metriä korkealle tunturille. Sieltä avautuu odotettu maisema, Jäämeri. Tähän maisemaan hiihtäjät pysähtyvät.

Tunturin laelta ryhmä lopulta laskettelee rantaan. Monet sukeltavat vilvoittavaan jäämereen. Olet perillä.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Miltä tuntuu hiihtää halki Suomen?

Jussi Immonen on ollut mukana järjestämässä jokaista tähän mennessä järjestettyä tapahtumaa, mutta miltä tuntuu hiihtää halki Suomen? Mikä ajaa hiihtäjän tapahtuman lähtöviivalle aina uudelleen ja uudelleen? Löydän haastateltavakseni hiihtoon osallistuneen Jorma Julkun.

Kuinka monesti olet osallistunut Suomen halki hiihtoon?

– Olen osallistunut koko matkalle kaksi kertaa, ja kerran hiihdin Kiteeltä Kuusamoon. Ensimmäisen kerran osallistuin koko matkalle vuonna 2011, kun sain järjestettyä lomaa tuon tarvittavat viisi viikkoa.

Vuonna 2013 hiihdin ensin Virojoelta Raippoon, eli ensimmäisen päivän osuuden noin 60 kilometriä, ja sitten töihin neljäksi päiväksi. Hiihtoa jatkoin Kiteeltä Kuusamoon noin 800 kilometriä parin viikon ajan. Itku meinasi tulla, kun jouduin jättämään kaverit, jotka jatkoivat matkaa kohti Jäämerta, mutta minulla työt kutsuivat. Vuosi 2015 jäi väliin, kun en onnistunut järjestämään lomaa.

Vuonna 2017 osallistuin taas koko matkalle. Olin jäänyt pois työelämästä edellisenä keväänä eikä tarvinnut pyytää lomaa muualta kuin vaimolta, ja se lupa minulle myönnettiin. Vuoden 2019 hiihtoon olen alustavasti ilmoittautunut joko koko matkalle tai sitten Ilomantsista Jäämerelle. Päätöksen teen elokuussa, kun osallistuminen täytyy vahvistaa.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Millaisia ihmisiä tapahtuma kerää?

– Osallistujat ovat hiihtokunnoltaan ja taidoiltaan hyvin eri tasoisia. Kaikki ovat kuitenkin jollakin lailla ulkoilmaihmisiä. Osalla on taustallaan huimia suorituksia jostain toisesta lajista. Pääosin osallistujat ovat kuitenkin ihan tavallisia kuntoilijoita. Kansainvälisyys on myös olennainen osa tätä hiihtoa. Ikäjakauma on myös varsin laaja, tosin enemmistö on jo 50 vuotta täyttäneitä. Vuonna 2011 vietimme erään osallistujan 80-vuotissynttäreitä Ilomantsissa!

Koska noin 30 hengen porukka elää hyvin tiiviissä yhteiselossa yli kuukauden, ei tärkein osallistujilta vaadittava ominaisuus ole ikä, vaan kärsivällisyys ja erilaisuuden hyväksyminen. Yksityisyyttä ei juuri ole muualla kuin päivällä ladulla. Muutaman päivän jälkeen syntyy hiihtoporukoita, joilla on sama päivävauhti. Aamulla hitaimmat lähtevät ensin ladulle ja nopeimmat vähän myöhemmin. Näin saadaan majapaikkaan saavuttaessa kaikki toimenpiteet rullaamaan sujuvasti.

Kolmella osallistumiskerrallani olen solminut monia hyviä ystävyyssuhteita. Olemme edelleen yhteyksissä erittäin aktiivisesti. Tänä talvena norjalaiset kaverit pyysivät mukaan Sloveniaan, PPS2018-hiihtoon. Kyllähän koko porukkaa yhdistää rakkaus ulkoilmaan ja tietysti hiihtoon.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Riittävätkö yhdet sukset vai tarvitaanko useampi pari? Millaisia suksia suosittelet matkalle?

– Sukset ovat normaalit perinteisen latusukset. Mielestäni kolme paria suksia on hyvä määrä: yhdet huonot sukset Etelä-Suomen mahdollisille hiekkakeleille, yhdet paremmat sukset ja yhdet pitopohjat tai skinisukset. Pitopohjat ovat itselläni toimineet hyvin nollakeleillä. Toki voideltavillakin selviää, mutta itse en oikein tykkää liistereillä pelata.

Sauvoja on hyvä pakata mukaan ainakin kahdet parit jo mahdollisten välinerikkojenkin vuoksi. Itselläni on ollut kolme paria, kaksi pienillä sommilla ja yhdet suuremmilla sommilla.

Monoja olen kuljettanut mukana aina kaksi paria, tosin viimeksi selvisin yksillä. Käytössäni ovat aivan normaalit Madshusin punaiset, kangaspintaiset monot. Kovilla pakkasilla lisään monosuojat kengän päälle. Hyvin olen pärjännyt.

Päivisin eväät ja juomat ovat mahtuneet hyvin vyölaukkuun. Reppuun toki mahtuisi taukovaatteet, jos sellaiset kokee tarpeelliseksi.

Hiihtovaatteita minulla on ollut myös kolme settiä (alusasut merinovillaisia). Vaatteiden pesuun ei oikein ole mahdollisuutta.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Mikä matkassa on vaikeinta?

Matkassa vaikeinta on kotiin paluu ja siihen liittyvien kyytien järjestäminen. Noh, tämä nyt vain kevennyksenä. Totta puhuen huono keli ja kova, ladun umpeen puhaltava vastatuuli joillakin järviosuuksilla ovat vaikea yhdistelmä kapealla suksella hiihtävälle. Pohjoisessa miestä syövät osuudet, joilla moottorikelkat ovat rikkoneet ladut. Kaikesta selviää. Nämä ongelmat kuuluvat retken luonteeseen.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Mikä etapeista on hienoin?

– Hienointa etappia on lähes mahdotonta valita, mutta näin etelän ihmisenä tietysti mitä pohjoisemmaksi mennään, niin hienommaksi maisema muuttuu. Yksi mieleenpainuva etappi on Ilomantsista eteenpäin hiihdettävää osuus. Siellä voi kokea eniten erämaatyyppistä luontoa. Siellä on paljon eläinten jälkiä ja karua luontoa.

Toki mieleenpainuvin on aina hetki, kun Nuorgamista lähdetään Tenojokea pitkin kohti Jäämeren rantaa, jossa odottaa reissun päättävä pulahdus Jäämereen.

Hiihtäen Halki Suomen Kuva: Jussi Immonen

Löysin nimesi hiihtolistan lisäksi myös kiinnostavista purjehdusseikkailuista kertovista jutuista. Oletko sama J. Julku?

– Olen ollut kahdesti S/Y Mantan miehistössä, vuonna 2012 reilun kahden kuukauden reissulla Pietarista Venäjän halki Arkangeliin ja sieltä Kirkkenesiin, josta lähdimme Huippuvuorille ja purjehdimme Huippuvuorten pääsaaren Spitsbergenin ympäri palaten Norjaan Tromssaan.

Vuonna 2013 ylitin miehistönä Atlantin Kanarialta Kap Verden kautta Barbadokselle S/Y Aidalla.

Vuonna 2015 Hanski ja Auli olivat purjehtineet Mantan Chileen Puerto Williamsiin ja pyysivät minua miehistöksi heidän seuraavalle purjehdukselleen, tavoitteena purjehtia Etelämantereelle. Lupauduin välittömästi. Lensin vuonna 2015 heti joulun jälkeen Ushuaiaan, josta purjehdimme Puerto Williamsiin valmistelemaan venettä.

Tavoitteena oli olla toinen suomalainen purjevene, joka on käynyt Etelämantereella. Etelämanner-retki kuitenkin kariutui. Ensi odottelimme lähes kuukauden sopivaa sääikkunaa Dragen salmen ylitykseen. Kun sääikkuna vihdoinkin avautui, petti veneen tekniikka. Kyllä oli suuri suru luopua retkestä!

Kiitos Jorma ja Jussi mielenkiintoisista tarinoistanne!

Lue lisää tapahtumasta: Hiihtäen Halki Suomen

Tämä sama haastattelu on julkaistu aikaisemmin Endorfiininmetsästäjä-blogissa: Hiihtäen Halki Suomen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.