Maailman paras laavu – tee se itse kahdenkympin tarpeista

Eräveljien keikkojen myötä pikkuhiljaa kehittyi tapa tehdä laavu itse, erinomaisen halvoista ja helposti saatavilla olevista tarpeista. Tässä tulee tarkat ohjeet kyseisenlaisen laavun rakentamiseen, sekä sen ominaisuuksien analysointia verrattuna kaupallisiin tuotteisiin.

Tässä on itse tehdyn laavun olennaisin ja kriittisin osa.

Tässä on itse tehdyn laavun olennaisin ja kriittisin osa.

Isoja sanoja. Onneksi niiden takana on hyvä seistä, kun puhuu omista kokemuksistaan. Tällaiseen laavutyyppiin ollaan vaan päädytty pikkuhiljaa, kun noin kolmen vuosikymmenen aikana on erilaisissa laavuissakin yövytty. Monet kerrat käyttäen erilaisia valmistuotteita, laavuja ja louekankaita. Joka ainoa kerta on saatu kasaan hyvä leiri ja asiat toimimaan. Joskus päädyttiin kuitenkin tekemään laavu ihan vaan mukana olleesta kevytpeitteestä. Näppärät miehet osasivat tietenkin säveltää sopivat kiinnitykset naruilla puihin, tukea helmat kivillä tai puunrangoilla, jne.

Asioiden tekeminen kehittyi sitten kerta kerralta ja opittiin huomaamaan jokusia erityisen hyviä puolia tällaisessa aivan itse kyhätyssä laavussa, verrattuna valmiisiin tuotteisiin. Niistä lisää lopussa.

Konstruktion kehityskaari ja sen pieniä haasteita

Laavun rakenne nyt on kovin yksinkertainen ylipäätäänkin, kuin pitkittäin halkaistun harjateltan puolikas. Yksi sivu on kokonaan auki. Kun se tehdään suorakaiteen muotoisesta peitteestä, täytyy vain jotenkin saada aikaan nurkat, jotka pitävät etureunan kireällä ja antavat lopun kankaan laskeutua sivuseiniksi. Monesti siihen käytetään jotain kulmakeppejä, mutta ilmankin pärjätään, jos voidaan käyttää metsän puita.

Sitten tulee eteen se, miten kankaaseen kiinnitetään kepit ja varsinkin narut, joilla se kiristetään. Ja ensimmäisinä ratkaisuina olivat tietenkin reiät sopiviin paikkoihin peitettä. Sellaiset puukolla tehdyt eivät vaan tietenkään kestä kovin hyvin, vaan pitäisi tehdä oikein läpiviennit. Tuommoisetkin muistaakseni joskus tehtiin ja edettiin siis tasaisin askelin valmiiden laavujen ja laavukankaiden suuntaan. Näin ei kuitenkaan pystytty oikein hyödyntämään ison peitteen dynamiikkaa siinä, että voitaisiin tehdä vähän erikokoinen ja -mallinen laavu, riippuen tilantarpeesta ja maaston muodoista.

Muutamat  maailman yksinkertaisimmat oivallukset ratkaisivat sitten tuonkin, päätyen nykyiseen täydelliseen konstruktioon. Viimeisin innovaatio, joka sai oitis nimen ”Nutikka™”, syntyi vasta laavukeikalla 12.12.2014, kovien tuulenpuuskien vaatiessa laavun nurkkien äärimmäisen tiukkaa kiristämistä.

Valmis laavu ulkoa katseltuna.

Valmis laavu ulkoa katseltuna.

Ainekset ja valmistus

Ota yksi kevytpeite, koko 6 x 4 metriä, väri vihreä, sekä neljä kappaletta tavallista kiinnitysremmiä, pituus ainakin 4 metriä, mieluummin vaikka 6 tai 10 metriä. Ota myös neljä nutikkaa. Siis mitä tahansa noin sormen paksuista, pyöreähköä, lyhyttä palikkaa. Jollei sellaisia ole mukana, tee ne vaikka sahaamalla neljän sentin pätkiä jostain risuoksasta. Sekoita ainesosat hyvin ja laita uuniin. Kypsyy kymmenessä minuutissa kahden asteen lämpötilassa. Tai:

  1. Katsotaan sopiva paikka kahden tukevanlaisen puun välistä laavun etureunalle. Niin, että siitä taaksepäin (siis tulevan laavun takareunaan päin) on jotenkin sopivaa maastoa jopa nukkumistakin ajatellen. Vielä on eduksi, jos siellä laavun takanakin on jotain puita, pensaita tai isoja kiviä sopivalla etäisyydellä. On hyvä tietää, että nuo etureunan puut saavat olla kaukanakin toisistaan, vaikka 20 metrinkin etäisyydellä. Riippuen vain mukana olevien remmien pituuksista.
  2. Kaksi henkilöä levittää kankaan, ottaa kiinni sen pitkästä sivusta ja asettautuu siihen puiden väliin. Pitäen kiinni kankaan reunoista, asetellen sitä niin, että laavun etureuna tulee sopivaan kohtaan puiden väliä ja kangasta riittää sivuseinien laskeutumiseen ainakin maahan asti myös laavun etureunassa. Tässä voi katsella ja asetella laavun paikkaa sivusuunnassa mihin tahansa kohtaa puiden väliin niin, että laavun sisusta tulee parhaimpaan kohtaan.
  3. Kun paikka on löydetty, molemmat laittavat nutikan laavukankaan sisäpuollelle siihen kohtaan, mihin laavun kulma tulee ja puristavat pressun tiukaksi mytyksi nutikan ympärille. Sen jälkeen ottavat taskustaan yhden pitkän kiinnityshihnan ja tekevät tavallisen alkusolmun kulmamytyn ympärille, niin että nutikka jää mytyn sisään. Solmu tehdään remmin solkipäähän, esimerkiksi 30–50 sentin etäisyydelle soljesta. Kiristetään alkusolmu niin tiukaksi kuin pystyy, käyttäen apuna omia jalkoja taikka kaverin käsiä.
  4. Molemmat vievät remmien päät omien puunrunkojensa ympäri, pujottavat ne lukkoihin ja kiristävät. Voilà – laavu on pystyssä! Laavun etureunan korkeus asettuu tässä vaiheessa, mutta sitä on tietenkin erittäin helppo säätää myöhemminkin. Jos remmien pituudet eivät tahdo riittää puiden ympäri ja takaisin molemmissa päissä, silloin voi vaan sitoa remmin yksinkertaisesti puun ympärille toisessa päässä ja hoitaa silti kiristyksen remmin soljella. Eikä kiristystä tietenkään tarvitse välttämättä tehdä kuin toisessa päässä.
  5. Laavu toimii jo tällaisenakin ihan OK, kun vaan asettelee jotain painavia esineitä kuten kiviä tai puunrankoja painoiksi ensin takaosan ja sitten reunojen helmojen päälle. Näin toki laavun kattoa ei saa kovin kireäksi ja se jää roikkumaan niin, että laavun takaosan käyttökelpoisuus on vähän huono. Mutta vedet ja tuulet ovat pysyneet aina ulkona näinkin, kunhan virittelee kankaan niin, ettei siihen jää paikkoja suurille lammikoille.
  6. Laavun takanurkille voi kuitenkin toteuttaa myös samanlaisen rakenteen kuin etupuolellekin, kunhan vaan on mukana vielä pari pitkänlaista remmiä lisää. Kulmamytty nutikoineen rutistetaan nyt haluttuihin kohtiin keskelle kangasta, niin että laavulle syntyy myös sopivaksi katsottava takaseinä. Niiden puiden, pensaiden, kantojen tai kivien, joihin takaremmit kiinnitetään, on hyvä sijaita sekä taaempana, että sivumpana laavuun nähden. Silloin saadaan kiristettyä laavukankaan kaikki reunat. Takaremmien kiristyksen yhteydessä kannattaa katsoa, että laavun katto muodostaa hyvän mäen mahdolliselle taivaalta tulevalle vedelle. Siis niin, ettei pääse muodostumaan mitään monttua, eli lammikkoa. Yksi tapa hoitaa tämä on laittaa iso kivi sopivasti painoksi laavun takahelman keskelle, mihin silloin muodostuu hyvä kouru vedelle. Sama onnistuu useimmiten myös vain kulmaremmien korkeuksia ja kireyksiä sopivasti säätämällä.
  7. Laavun helmat sekä takana että sivuilla täytyy vielä sitoa tavalla tai toisella niin, ettei tuuli pääse niitä riepottelemaan. Tämän voi tehdä joko laavun sisä- tai ulkopuolella. Me levitämme oikeastaan aina laavun pohjalle toisen, vähän pienemmän kevytpeitteen, esimerkiksi 3 x 4 metrin kokoisen. Silloin laavu on mukava paikka myös maan ollessa märkä tai luminen. Kun sitten taittaa laavun seinien helmat tämän pohjapeitteen alle ja nostelee tavarat sisään reunoille, saa hoidettua kaksi asiaa samalla.
  8. Kuulostiko monimutkaiselta? Oikeasti se ei sitä todellakaan ole. Nimittäin tavallisen teltan pystytyksessä on ainakin saman verran huomioitavia asioita, jos ne kaikki listaa. Harjoiteltuna tuollaisen laavun pystytys ei kestä monen aivastuksen vertaa. Sen jälkeen vaan leirielämää viettämään. Tuollainen 6 x 4 metrin peitteestä tehty laavu on erittäin väljä kolmelle yöpyjälle kaikkine varusteineen ja neljäkin siihen mahtuu oikein hyvin. Kasausohjeen kirjoitin kahdelle hengelle, mutta tuo onnistuu tietenkin myös yksin. Silloin laavun ja kankaan koko voisi olla pienempikin. Esimerkiksi  5 x 4 metrin kevytpeitteestä saisi aikaseksi oikein hyvän ja väljän 1–2 hengen laavun.  Ongelmana on vaan se, että kaikkia kokoja ei oikein tahdo olla saatavana. Kankaan on joka tapauksessa hyvä olla syvyyssuunnan mitaltaan yli kolme metriä, sillä muuten on vaikeata saada laavuun riittävää syvyyttä suojaisaa nukkumista varten.
Sivuseinät lukittuna rinkalla ja erämiehen varusteilla. Majoite suorastaan kutsuu suojaansa!

Sivuseinät lukittuna rinkalla ja erämiehen varusteilla. Majoite suorastaan kutsuu suojaansa!

Osien hinnat

Kevytpeite, 6 x 4 m                     10 €

Hihna, pituus 10 m , 4 kpl        16 €

Hinta yhteensä                            26 €

Nämä hinnat ovat suoraan Bilteman verkkokaupasta 13.11.2014. Vieläkin halvemmalla nuo voi kenties löytää tarkalla nenällä. Ja mikä parasta, jossain muussa tarkoituksessa jo käytetty peite toimii myös mainiosti tässä hommassa, joten tuon hillittömän investoinnin pääomakuluista voi silloin vähentää jopa suurenkin osan. Pienet reiät ja repeämät voi korjata ilmastointiteipillä. Kun myös käytetyt hihnat pelaavat aivan yhtä hyvin kuin uudet,  ei allekirjoittanut koe pahastikaan liioitelleensa tai vähätelleensä otsikossa. Jos sitten haluaa oikein revitellä Pro-suuntaan, voi peräti hankkia vaikka maastokuvioidun kevytpeitteen.

Laavun nurkka toteutettuna Nutikalla ja kevyellä sidontaliinalla.

Laavun nurkka toteutettuna Nutikalla ja kevyellä sidontaliinalla.

Miksi maailman paras?

Pelkkä hinta ei vissiin riitä kaikille syyksi noin juhlalliseen termiin? Se kyllä tuo mukanaan erinomaisen huolettomuuden siitä, että esimerkiksi nuotion kipinöiden tekemät reiät ja muut ankaran käytön aikaansaamat vauriot eivät harmita. Useimmat sellaiset saa nuuka mies vieläpä paikattuakin jesseteipillä niin, etteivät laavun käyttöominaisuudet yhtään heikkene, ja tyylikkyys sekä uskottavuus vain paranevat.

Toinen suuri etu on tämän konseptin erinomainen soveltuvuus ja kätevyys mitä moninaisimmissa pystytyspaikoissa. Puut voivat olla kaukanakin, kivet, puskat ja kannot kelpaavat myös, laavun paikka saadaan sovitettua parhaimpaan saatavilla olevaan kohtaan, seinien ja helmojen korkeudet voidaan säätää olosuhteisiin parhaiten sopiviksi, samoin voidaan säätää myös laavun kokoa ja muotoakin. Se myös kestää ainakin kaikki Suomen metsissä esiintyvät tuulet, kun vaan laavukankaan kulmat on sidottu oikein ja helmat myös tuettu. Kiristys vaikka vinkuvan tiukaksi onnistuu yhdellä ranneliikkeellä.

Kun ollaan rehellisiä, niin tuodaan esiin myös miinusmerkit, verrattuna kilpaileviin tuotteisiin. Tässä niitä on minun sekä kollegoitteni havaintojen mukaan tasan yksi, paino. Esimerkiksi tuollainen 6 x 4 -kevytpeite painaa noin 2,0 kg, pohjapressu kilon ja neljä oikein pitkää remmiä vielä 500 grammaa lisää. Yhteensä siis 3,5 kiloa. Valmiita laavuja ja laavukankaita löytyy reilusti keveämpinä, kahdesta syystä. Kun käytetään kalliimpia materiaaleja, saadaan samat ominaisuudet aikaan vähemmällä painolla. Samaten fiksatun rakenteen laavuissa on materiaalia vain juuri tarkalleen se määrä, mikä sen kokoiseen laavuun tarvitaan. Samalla toki on menetetty pelkän suorakulmaisen peitteen dynaamisuus lopullisen laavun koon ja muodon suhteen.

Esimerkkinä ihan hyvästä valmiista laavuvaatteesta olkoon omani, mitoiltaan 440 x 350 cm ja painoltaan 1390 g. Tuo paino sisältäen myös 8 kappaletta naruja kankaan kiinnitykseen.

Edut vaan on punnittu monin verroin painavammiksi kuin haitat. Näin ainakin meilläpäin. Eikun sitten kokeilemaan, ihan vapaasti! Patentti on toki haettu ja karhukirjeet lisenssimaksuista tulevat sitten joskus perässä.

-Kari

Juttu julkaistu alun perin Lähierä-blogissa.

5 replies
  1. Caide
    Caide says:

    Meillä ollut myös 3 hengen käytössä pienempi kevytpeite. Suosittelen myös tuota teltan tilalle. Laavun sisällä on mukava viettää iltaa tulistellen, vaan kun ei ole räkkäaika. Me ollaan takapää kiinnitetty telttavaarnoilla ja etupää pressun reiistä, mutta ne saattavat kovalla tuulella revetä. Nyt oli talvivaelluksella käytössä 3x3m tarppi. Se oli myös todella kätevä ja painaa alle kilon. Siinä on paljon kiinnityslenkkejä ja pystytys onnistuu yksinkin minuuteissa. Luulen, että jatkossa käytän telttaa vain pakon edessä, eli kovissa tuuliolosuhteissa ja ötökäinvaasion aikoihin.

    Vastaa
  2. Petri Mikkola
    Petri Mikkola says:

    Mulla on myös sellanen 3×3 tarppi, alunperin riippumaton katoksi tarkoitettu. Talvella se päätyi laavukankaaksi ja yllättävän hyvin toimii. Saa siitä myös väänneltyä itikankestävän tiipii-mallisen teltankin 2 hengelle.

    Vastaa
  3. Huuskonen
    Huuskonen says:

    Näiden kevytpeitteiden ongelma on ääni joka syntyy tuulessa ja myös sen päällä liikkuessa, mikäli liepeet on käännetty alle, maata vasten. Myös vanhetessaan ne rispaantuu, sehän on vain maalattua nailonrättiä. Olen nähnyt niitä hylättynä metsissä, rannoilla ja ties missä. Arvottomina jätetty roskaamaan luontoa, kerran olen irrotellut viklon tästä narusotkusta. Vastuullinen retkeilijä ei jätä mitään roskaa jälkeensä. Mutta koskaan en ole löytänyt telttaa tai oikeaa laavua hylättynä. Tästä syystä en suosittele .

    Vastaa
  4. tyy
    tyy says:

    Noin on tehty siitä lähtien kun halpoja kevytpeitteitä on saanut halpahalleista. Ok, mutta ei se ny maailam paras kyllä ole 😀

    Vastaa
  5. hannnna_
    hannnna_ says:

    Tuosta ei laavun rakentaminen enää paljon halvemmaksi muutu. Laatu onkin sitten toinen asia, mutta kyllä tuolla pahimman reissutarpeen selättää.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.