Lusin luontopolku Heinolassa: kaskikoivikkoa, kukkaketoja, talousmetsää.

Lusin luontopolun varrella on monenlaista metsää. Kuusikkoa, talousmetsää ja metsittymään jätettyä kaskipeltoa. Reitin varrella olevat infotaulut tutustuttavat kävijän itä-hämäläiseen luontoon. Siunatunvuorella, reitin puolivälissä, on erinomainen taukopaikka laavuineen.

Lusin luontopolku Heinolassa
Päivämäärä: 29.7.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 244
Reitin pituus: 4,8 km
Kohokohdat: Monipuolista metsää, kaskikoivikkoa, ketomaisemaa, laavu Siunatunvuorella.
Parkkipaikka: Lusin koulun pihassa, Lusinraitti 2. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Paljon korkeaa heinikkoa, joten pitkälahkeiset housut tarpeen – samoin kumisaappaat tai vedenpitävät jalkineet kosteina aikoina.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Heinolan luontopolkuretkeni oli alkanut Sataojan luontopolulla. Tuntui siltä, että voisin jaksaa kävellä vielä toisenkin luontopolun lähimailla. Mielessäni oli parikin eri mahdollisuutta ja valitsin niistä Lusin luontopolun. Heinolan nettisivulta löytyy kartta, jonka olin jo printannut mukaan. Lähtöpaikaksi mainitaan Lusin koulu. Hain hakukoneesta sille osoitteen, Lusinraitti 2. Ajelin sinne ja ennen koulun pihaa huomasin jo postilaatikon, jonka vieressä luki, että luontopolun karttoja olisi tarjolla myös laatikossa.

Auto koulun pihalle ja etsimään polun lähtöpistettä. Se on kartan mukaan koulun koillispuolella. Lähtöpaikka löytyi keinujen takaa.

Luontopolun alkuosa lienee talvisin hiihtoladun pohjaa. Myös luontopolku on kuitenkin merkitty hyvin – kyltein ja keltaisin maalimerkein. Kiertosuuntaa ei ole karttoihin merkitty, mutta nuoli osoittaa kuitenkin suunnan, vastapäivään.

Muutaman sadan kuntoratakävelyn jälkeen tulikin jo vastaan ensimmäinen luontopolun infotaulu, jossa kerrotaan mäntymetsästä.

Yksi Lusin luontopolun erikoispiirre oli melko runsas aluskasvillisuus polun varrella. Reitillä on paljon lehtimetsää – ja sen alla kasvaa sananjalkaa, alvejuuria, hiirenporrasta, horsmaa, heinikkoa. Polku katosi hetkittäin vähän heinikon alle, mutta toisaalta polun väylä oli melko leveä ja näkyi koko ajan kyllä selvästi.

Kilometrin jälkeen metsätyyppi muuttui selvästi. Lehti- ja sekametsät vaihtuivat kangasmetsiksi.

Ihmettä. Olin maistanut aiemmin Sataojan luontopolulla kuivia ja kurttuisia mustikoita, mutta täällä mustikat olivat sentään suurempia ja kosteampia. Tämän kesän 2021 toistaiseksi paras mustikkapaikka, jos minulta kysytte.

Puolentoista kilometrin kohdalla reitti kulki myös kuusimetsän laidalla. Sekä kunto- että luontopolku merkitty hyvin, myös polkujen risteyskohdissa.

Reitin puolessa välissä käydään lähellä Myllyjärveä, mutta ei valitettavasti sen rannalla. Järvi siintää hieman puiden välistä. Alkumatkan luontopolkutaulut olivat hyvin yleisiä (aiheina mm. mäntymetsä, talousmetsä, pihlaja, Suomen maaperä), täällä sen sijaan löytyi jo vähän paikallisväriä, kun taulu kertoi Myllyjärvestä.

Metsätyypit vaihtelevat tosiaan hauskasti. Myllyjärven luona ollaan mäntyjä kasvavalla kalliolla, sen jälkeen sukelletaan taas koivuja kasvavaan laaksoon. Polku kulkee sananjalkojen välissä.

Ja taas noustaan seuraavalle kalliolle.

Kaksi ja puoli kilometriä kävelyä takana. Lusin koulun postilaatikosta lainaamaani karttaan oli merkitty pistoreitti jonnekin juuri ennen laavua. Risteyksessä luki Niinisjoki. Tällä kertaa tämä reitti jäi tutkimatta. Näillä tienoin kohtasin muuten kauden ensimmäisen hirvikärpäsen.

Hieman ennen Siunatunvuorelle nousua ja laavulle saapumista kuvasin vielä kovin syksyisen näköistä polkua. Kesän kuivuus on saanut maiseman näyttämään syyskuiselta jo heinäkuussa.

Laavu on siis Siunatunvuorella, yli 30 metriä lähtöpaikkaa korkeammalla. Kävelijälle on tarjolla siis laavu, tulipaikka, pöytä ja penkit sekä puusee. Esitteissä kehuttiin laavulta avautuvaa maisemaa, sitä en kyllä huomannut. Olisiko puusto kasvanut ja peittänyt avarammat näkymät?

Penkille oli mukava istahtaa. Reitti ei mielestäni ollut ihan helppo, kompastelin heinien alla oleviin kiviin monessa kohdassa. Ehkä siksi olin tässä kohdassa jo hieman väsynyt ja kaipasin kunnon taukoa ja energiaa. Istuskelin laavulla hyvän tovin.

Laavun jälkeen matka jatkuu vaihtelevissa metsämaisemissa. Kolmen ja puolen kilometrin kohdalla ollaan kauniissa kaskikoivikossa. Tässä on viljelty ohraa 1950-luvulla.

Viimeinen kilometri kuljetaan taas Lusin kuntopolkua pitkin. Reitti on leveä, mutta muutamassa kohdassa todella heinikkoinen. Kovin moni ei ollut tästä selvästi viime päivinä kulkenut. Oli onni, että päivän sade oli loppunut jokunen tunti sitten, en kastunut ihan läpimäräksi.

Loppumatkalla voi vielä tutustua tälle reitille hyvin sopivaan ketomaisemaan.

Viimeiset metrit. Tähän voi kuvitella maalinauhan puiden väliin.

Päivän numerot: matka 4,8 km, aika 1 h 23 min 48 sek. Korkeuseroa noin 40 m. Ihmisiä tavattu 0. Hirvikärpäsiä 2. Mustikoita syöty noin 10.

Heinolan luontopoluista löytyy hyvin tietoa netistä ja ne tuntuu olevan kohtuuhyvin merkitty ja hoidettu. Lusin luontopolku oli mielestäni mukava kävelyreitti, myös laavu oli sopivalla kohdalla lähellä puoliväliä. Jatkan Heinolan reitteihin tutustumista taas myöhemmin!

Sijainti: N=6796976.484, E=451130.935 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.3038893, GEO:lon=26.0878242

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Sataojan luontopolku
Koskensaaren luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle