Luppioberget – Torniolaakson aurinkovaara
Vahingossa reissun päällä löydetyt retkikohteet ovat niitä parhaita, joihin myöhemmin palata. Kiersimme autolla alkukesästä muun muassa Torniolaaksoon levittäytyneen, Unescon maailmanperintökohteenakin tunnetun Struven ketjun pisteiden perässä.
Ajoimme Haaparannasta Torniojoen Ruotsin puolen reunaa pitkin pohjoiseen, ja huomasimme edessä päin korkean vaaran päällä liehuvan Ruotsin lipun. Vaaran kohdalla oli kyltti kääntyä, ja Luppio tomten toivottamassa paikkaan tervetulleeksi.
Tuo ihan vahingossa löydetty Luppioberget, eli Luppiovaara oli koko reissun paras kohde. Palasimme sinne etelästä tulleiden vieraiden kanssa elokuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Rovaniemeltä matkaa kertyy reilut sata kilometriä, ja puolen päivän retkellä kerkeää seikkailla sekä Luppiossa että Suomen puolella Luppion ”sisarusvaaralla” Aavasaksalla. Joen molemmin puolin korkeuksiin ulottavia vaaroja on kutsuttu joskus Juhannusvaaroiksi ja Aurinkovaaroiksi. Asiaa ääneen pohdittuani tuumasivat vanhempanikin viettäneensä hauskaa juhannusta joskus ennen minun syntymääni juuri Suomen ja Ruotsin rajalla.
Luppio on helppo, hieno ja kaikille sopiva retkikohde. Asvalttipäällysteinen, joskin vähän mutkainen ja jyrkkä tie vie melkein huipulle asti. Parkkipaikalta tekee heti mieli lähteä kiipeilemään kallioille.
Boulderoinnille Luppion erikoiset kalliot ovat kuulemma oikein otolliset. Mekin näimme muutaman kiipeilijän tositoimissa. Kalliokiipeily, patikointi ja maisemien ihastelu on tehty helpoksi. Huipulle menoa helpottavat moniin kohtiin asennetut puiset portaat. Periaatteessa huiputtamaan pääsee vaikka korkokengillä kelin salliessa.
Pakko ei ole helpointa reittiä seurata, koska itsensä voi haastaa kiipeämällä tasanteelta toiselle ja väistelemällä valtavia lohkareita.
Pystysuoria seinämiä, luolia, tasaisia kulkuväyliä ja korkeita paikkoja hypätä. Niistä on muodostunut graniittisen kova Luppiovaara. Kuvauskohteena paikka on todella otollinen. Jyrkänteille olisi voinut kuvitella vaikka hääparin tai valmistujaiskuvattavan.
Maisemat Torniolaaksoon ja ympäröivään kumpuilevaan maastoon ovat kesän auringossa aivan upeat. Suomelle tyypillistä suomaisemaa ei ole missään, mutta sen sijaan korkeaa, eri vihreän sävyissä välkehtivää havumetsää näkyy melkein horisonttiin saakka. Huokailuttaa ja se tyypillinen sanonta tulee mieleen: ”Ruohokin on Ruotsissa vihreämpää.”
Ilma on kuin silkkiä. Ainoat häiritsevät asiat koko vaaralla ovat sinne tänne tehdyt merkinnät spraymaalilla. Joku on merkinnyt kirjaimia ja numeroita, toinen Jeesuksen ja yksi leikkipaikkansa luolaan. Harmittaa vietävästi muuten niin kauniiden kohteiden puolesta.
Vuonna 1891 kiveen kaiverretut nimikirjaimet ovat kuitenkin meistä ihan oman aikansa merkinnät luolan reunustalla. Niitä emme laske toki töhrinnäksi vaan arvuuttelemme, kuka mahtaa olla tuo mystinen GVE. Ehkä joku kolmiomittaaja? Luppiovaaralla on yksi Struven kolmiomittausketjun pisteistä, mutta sitä ei ole Unescon maailmanperintöön suojeltu samalla tavalla kuin esimerkiksi Aavasaksaa tai Svansteinin hiihtokeskuksella sijaitsevaa Pullingin pistettä.
Vuosiluku ei kuitenkaan mittauksen kanssa täsmää. Struven ketjun mittaus on tehty jo 1816–1855. Jääköön mies mysteeriksi.
Muutakin mielenkiintoista Luppiolta löytyy. Löydöt saavat meidät jopa epäilemään tiettyjä pystysuoria seinämiä rakennetuiksi. Ainakin kallion sisältä löytyy rakennelma jos toinenkin. Kannattaa pitää silmät tarkkana ja poiketa välillä polulta muuallekin kuin huipulle. Melkein heti löytyy nimittäin hieno tasanne maisemien katseluun. Sen sisälle on rakennettu bunkkeri! Sisälle pääsee kurkistamaan ja kiipeilyn helpottamiseksi sinne menee tukevat portaat. Ilma on ummehtunutta, mutta sisältä löytyy yllättävän hyvin säilyneet majoitustilat. Huipun vieressä sijaitsevasta bunkkerista löytyy myös kurkistusreikä kohti jokilaaksoa.
Lyhyt reitti luolille lähtee heti Utblick-ravintolarakennuksen alapuolelta. Edellisellä kerralla nämä olivat jääneet meiltä huomaamatta. Suuren kivipaaden alle olisi hauska mennä pitämään sadetta.
Luppion salaisuudet on kuin tehty pieneen seikkailuun. Jos tämä meidätkin sai niin innostumaan, on Luppio lapsiperheille ihan ohittamaton kohde yllätyksineen. Seikkailun jälkeen kahvit ja muut herkut maistuvat ympäristöön melkein satumaisen kauniisti sulautuvassa kahvilaravintolassa.
N 7359724
E 348259
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!