Luontoäiti kätkee Kauniaisten suurimman salaisuuden – Stockmannin rauniot
Stockmann on raunioina. Enkä nyt tarkoita sitä Stockaa, sitä tavarataloa. Stockmannin rauniot ovat Kauniaisissa lymyilevä salaisuus.
Salaisuus, joka piiloutuu kallionjyrkänteelle korkeiden honkien suojaan. Paikkaan, jonne ei etsimättä löydä.
Oikeasti kyseessä eivät ole rauniot, vaan kesken jääneen hulppean linnamaisen huvilan kivijalka kallioisella mäen harjanteella. Kivijalka uhmaa aikaa hyvin lähellä Kasavuoren kuntopolkua, mutta kasvillisuus peittää rakennelman näkymättömiin.
Kun paikalle selvittää tiensä, hämmästyy. Uskomattoman komean, kesken jääneen linnamaisen huvilan tarina on perin surullinen.
Konsuli Franz G.O.M. Stockmann alkoi rakennuttaa suurta huvilaa upealle paikalle kallion laelle vuonna 1918.
Kenen suunnitelmiin Stockmannin rakentamatta jäänyt huvila perustui?
Jossain mainitaan rakennustöiden aloittamisvuodeksi 1910, mutta luulisi, että kymmenessä vuodessa olisi saatu enemmän pusattua, kuin pelkkä kivijalka ja huvilalle vievän pengerretyn ajotien kiviperustus.
Vai olisiko niin, että huvilan suunnittelu alkoi 1910?
Suunnittelijaakaan ei tosin varmuudella tiedetä, mutta Kauniaisten kaupungin sivuilla epäillään, että Stockmannin tavaratalonkin suunnitelleella Sigurd Frosteruksella olisi hyvinkin saattanut olla osuutensa asiassa. Hän kun oli tiettävästi hyvissä väleissä rakennuttajan kanssa.
Pian sata vuotta huvilan perustukset ovat uhmanneet aikaa.
Luonto valtaa kallionlakea hiljalleen takaisin.
Huvilan ”sisällä” kasvaa jo jonkunkokoisia puita (vastakohta ei-minkään-kokoiselle).
Mietin usein, miten hieno huvila tästä olisi voinut tulla.
Miksi Stockmannin huvilan rakennus jäi kesken?
Joskus tulen miettineeksi myös sitä, olisiko näiden kiviperustusten tilalla kaunis, valmis huvila, jos influenssarokotteita olisi ollut saatavina vuosina 1918–1919.
Noina vuosina riehunut pandemia, espanjantauti, tappoi maailmanlaajuisesti 30–100 miljoonaa ihmistä.
Suomessa tuo influenssa vei hautaan 25 000 ihmistä
Heidän joukossaan Franz Stockmann ja hänen vaimonsa Edith.
Sairastin kerran maratonikuntoisena tavallisen kausi-influenssan. Viruksen käytyä yöllä taloksi heräsin kauheaan oloon. Sydämeni leposyke hipoi Polarin sykemittarin mukaan kahtasataa. Lihaksiani särki kuin minut olisi hakattu – vähintään kahteen kertaan.
Jälkitaudiksi sain keuhkoputkentulehduksen. Olin täysin poissa pelistä kaksi viikkoa.
Siperia opettaa.
Tänäkin vuonna otan influenssarokotteen.
Franzin ja hänen vaimonsa muistoa kunnioittaen.
Kiitos, että teit kanssani pikkuretken keskelle Espoota, Kauniaisten suurimman salaisuuden, Stockmannin raunioiden luo!
Saapumisohjeet yleiskiinnostuneille urbaaneille tutkimusretkeilijöille:
Helsingin Sanomat julkaisi 21.3.2019 jutun tästä tähän asti piilossa pysyneestä aarteesta. Jos haluat mennä katsomaan raunioita paikan päälle, mene Kauniaisten Kasavuoren koulun vierestä lähtevälle kuntoradalle. Kuntopolulla kulkee talvisin latu, mutta tältä talvelta hiihtokausi näyttäisi jo olevan ohi. Kun kierrät kuntopolkua vastapäivään, tulee vastaasi oikealla puolella osin kuntorataa myötäilevän luontopolun kyltti numero kolme, jossa kerrotaan sammalten valtakunnasta. Kun tuon kyltin jälkeen suuntaat oikealle, kohti vieressä nousevaa mäennyppylää, nouset lopulta Stockmannin raunioiden viereen.
Jos saavut paikalle autolla, on Kasavuoren koulukeskusta (Kasavuorentie 1) vastapäätä, roskien kierrätyspisteen vieressä runsaasti parkkipaikkoja. Noille paikoille pysäköimällä et häiritse kivijalan läheisyydessä asuvien rauhaa, etkä haittaa muuta liikennettä. Kiitos huomaavaisuudestasi.
”Joskus tulen miettineeksi myös sitä, olisiko näiden kiviperustusten tilalla kaunis, valmis huvila, jos influenssarokotteita olisi ollut saatavina vuosina 1918–1919.”
Vuoden päästä julkaisusta aihe on ajankohtaisempi kuin kirjoittaja olisi voinut odottaa.