Luolaseikkailua ja retkiluistelua lasten kanssa Rantasalmella

Nousen isoista lohkareista muodostunutta rantaa loivasti ylöspäin kohti luolansuuta. ”UGH, UGH” kuuluu takaani. Käännyn nopeasti äänen suuntaan. Kaksi UGH:ia tarkoittaa nimittäin, että ”tarvitsen apua”. Se on minun ja 5-vuotiaan tyttäreni keksimää kivikautista kieltä, jota käytämme luolaseikkailuiden aikana. Lapsilla on kyllä ihanan pohjaton mielikuvitus, kunhan sen vain päästä valloilleen.

Olemme tulleet Rantasalmelle Lomakeskus Järvisydämen mökille vanhempieni ja veljeni perheen kanssa lomalle. Alustavien suunnitelmien mukaan meidän piti liikkua jäällä mahdollisimman paljon retkiluistellen ja pilkkien, koska maastossa ei ollut tänä talvena tarpeeksi lunta lumikenkäretkiin.

Tutkiessani karttoja huomaan kuitenkin, että Rantasalmen Porosalmi on täynnä luolia, ja osa niistä on varsinkin talviaikaa helposti jäältä käsin löydettävissä. Jututan myös Järvisydämen hyväsydämistä työntekijää tiskillä ja saan häneltä lisää vinkkejä luolista, joita ei ole karttaan merkattu. Venla-tytärtä ei tarvitse kauaa houkutella luolanmetsästykseen!

Ensimmäinen luola löytyykin melkein Järvisydämen pihasta merkatun luontopolun varrelta, joten paljoa vaivaa ei tämän kohteen tavoittamiseksi tarvitse nähdä. Luola muodostuu toisiinsa kiilautuneista lohkareista, mutta olemme kumpikin jo tästä löydöstä innoissamme, koska sisään mahtuu hyvin piiloon kahdestaankin.

Rinteeltä on hyvä ”vakoilla” tähystysaukoista ohi kulkevia ihmisiä, ja Venla alkaakin heti kehittämään tarinaa luolan asukkaista ja heidän elämästään. Tarkkaan mietitään, mikä luolan pohjalla olevista kivistä on ollut kivikautisen perheen pöytä ja mitkä tuoleja. Todellisuuden kanssahan näillä tarinoilla ei ole mitään tekemistä, mutta ne ovat osa meidän luolaseikkailuja.

Toinen löytämämme luola sijaitsee hieman kauempana luontopolun varrella, ja keskellä metsää oleva paikka on todella kaunis talvellakin. Kyseessä on leveä lippaluola, kuin luonnon laavu, joka tosin taitaa palvella nuotiopuiden ja istuinalustojen varastona tätä nykyä.

Luolan edessä on myös piknikpöydät ja kunnon nuotiopaikka, ja luolan päälle pääsee kiipeämään puisia portaita pitkin. Nämä nykyajan mukavuudetkaan eivät kuitenkaan estä lapseni mielikuvitusta lentämästä kivikaudelle. Taas leikitään luola-asukkaita ja minä saankin mukavan lepotauon leikkiessäni nukkuvaa neandertalilaista luolaan jätettyjen retkipatjojen päällä. Tämä luola on kyllä helppo kohde tulla lasten ja kunnon eväiden kanssa, joten suosittelen aloitteleville luolametsästäjille!

Retkiluisteluradalla voi edetä monella tyylillä. Kuva: Emmi Ryynänen

Seuraavana päivänä lähdemme retkiluistimien ja potkureiden kanssa etsimään Porosalmen päässä sijaitsevaa luolaa. Tämä retki ajoitetaan niin, että 1,5-vuotias käy vaunuihin päiväunille, ja minä luistelen vaunujen kanssa.

Luola on helppo tavoittaa näin kevättalvella, koska Järvisydämen retkiluistelurata menee aivan sen edestä, eikä lunta ole paljoa jäällä eikä maastossakaan, joten umpihankikävely jää minimaaliseksi. Nuorin nukkuu jäällä vaunuissa tyytyväisenä kun me muut kiipeämme ylös kalliolle.

Luola on iso lippaluola. ja sen seinämällä on hieno limenvihreä tai keltainen leväkasvusto. Näistä olen lukenut, että levä viihtyy erityisen ravintorikkailla kallionpinnoilla, mistä syystä niitä esiintyy usein vanhoilla uhripaikoilla. Tiedä sitten onko tämän kallion levä saanut voimansa uhriverestä, mutta oma mielikuvitus ainakin lähtee laukkaamaan näitä miettiessä.

Luola sijaitsee muutaman metrin korkeudella kallion seinämässä, ja sieltä on hyvät näkymät järvelle. Kohteena tämä on arvokas myös sen vuoksi, että luolan katossa näkyvät selvästi jääkauden aiheuttamat uurteet ja niistä kasvaakin kauniisti kallioimarteita alaspäin.

Porosalmen levein lippaluola sijaitsee Sikovuoren vieressä.

Retkiluistelusta sen verran, että se on loistava laji pientenkin lasten kanssa! Vaunuikäiset kulkevat helposti mukana varsinkin päiväuniaikaan, ja vaunuihin saa lisäksi mahtumaan vaihtovaatetta ja retkieväitä mukavasti. Vaunujen kanssa oli todella helppo luistella, ja itse asiassa alkuun ne olivat näin muutaman vuoden luistelutauon jälkeen jopa tarpeen pienenä tukipuuna. Sadesuoja on hyvä olla vaunuissa poutasäälläkin, koska selällä tuulee yleensä aina jonkin verran.

Myötätuulessa vaunujen kanssa luistelu on todella helppoa!

Linnansaaren retkiluistelureitit olivat ehtineet paikoitellen jo kärsiä plussakeleistä, mutta kun matkaan lähti tarpeeksi ajoissa yöpakkasten jälkeen, pääsi reitillä vielä etenemään vauhdikkaastikin.

Venla luisteli itse ”hokkareilla” osan matkasta käyttäen tukena pystymallista potkukelkkaa. Sitä pystyi aikuinen luistelusauvan pienen koukunmallisen teräsuojan avulla vetämään välillä perässään (kunnon koukulla varustettu puinen keppi olisi vielä parempi), mikä kevensi pienen tytön matkaa kummasti.

Koko perheen voimin tehdyn luistinretken kohteeksi on hyvä valita Kaarnetsaari (lähtö Järvisydämeltä), jossa on useita nuotiopaikkoja ja viikonloppuisin myös lettukahvio palvelee saaressa.

Venlalla apuna pystypotkuri. Kuva: Emmi Ryynänen

Lisää luolia löytyy retkiluisteluradan varrelta ihan Järvisydämen tuntumasta, ja käymme Venlan kanssa tutkimassa ne viimeisenä päivänä.

Pirunkirkonkallio on nimensä mukaisesti kunnioitusta herättävän korkuinen jyrkkä kallio, jonka seinämissä on useita erikokoisia lippaluolia. Rantalohkareilla ja kapealla (ja jäisellä) polulla kiipeily vaati jo jonkin verran tasapainoa, mutta tyttären mielestä tämä oli juuri sen takia hauskin luolakohde.

Paras luolista oli Pirunkirkonkallion alla ihan rantaviivassa ja itse asiassa kesällä varmasti osittain veden alapuolella oleva kiilautuneiden lohkareiden muodostama luola. Minäkin mahduin melkein seisomaan sisällä rantahiekan päällä, ja myös luolan yläpäästä pääsi ulos. Suurin kivistä muodostaa luolalle kaarevan katon, vähän kuin puolipallon, joten muoto on erikoinen. Tätä luolaa ei ole karttoihin merkattu, ja löysimme sen ihan vahingossa rantaa tutkiessa. Siksi se ehkä jäikin Porosalmen luolista kirkkaimpana mieleen!