Luolanaisia Oulangalla? Ristikallion Pitkäluola

Koko meidän kolmen naisen retkueelle Ristikallio autiotupineen on tuttu – siellä on vierailtu jokaisena vuodenaikana vasiten maisemia ihailemassa, ja ohikulkumatkalla Karhunkierrospolkua kulkiessa. Joskus jopa työt ovat meitä sinne kuljettaneet.

Yhteiseksi ihmettelyn aiheeksi nousi se, ettei kukaan meistä ollut ikinä käynyt Ristikallion autiotupaa vastapäätä sijaitsevassa Pitkäluolassa. Päätimme korjata tilanteen sopivan hetken koittaessa. Niinpä 26.1.2017 tapasimme Käylässä aamunkajon aikaan, pakkasimme sukset autoon ja suuntasimme Sallantietä kohti pohjoista.

Ristikallion autiotuvan reittiopaste

Ristikalliolle eniten kuljettu reitti on luonnollisesti Karhunkierrosreitti, jonka Sallantien lähtöpisteeltä on Ristikallion autiotuvalle hieman vajaa 5 kilometriä. Pienen karttaharjoituksen jälkeen päädyimme kuitenkin hiihtämään Ristikalliolle pohjoispuolelta Puikkosuon tieltä erkanevan metsäautotien pohjaa. Täältä hiihtomatkaa kertyy sivunsa noin 3 kilometriä, ja maasto Karhunkierrosreittiin verrattuna on hiihdettävämpää.

Puikkosuontie on kapeaksi aurattu kylätie, minkä vuoksi otimme pienet alkulämmöt luomalla autolle ”kadunvarsipysäköintipaikan”. Lumenluonnin jälkeen metsäsukset alle ja menoksi. Ja kuten joskus saattaa tapahtua lähtötohinnoissa, niin piti nytkin tehdä vielä paluuperä autolle. Nyt se kannatti unohtuneen eväsrepun noutamisen lisäksi myös hätkähdyttävän havainnon vuoksi: iso emähirvi patsasteli keskellä tietä uteliaana retkeilijöiden toimia seuraten. Tovi toisiamme silmiin katsottuamme, hirvi jatkoi matkaansa kiireettömän majesteellisesti rämemännikön ruokamaille.

Ristikallion komeaa kalliojyrkännettä

Rosoisenkaunista kalliopintaa

Maisemiltaan reittivaihtoehtomme ei ollut alkumatkan metsäaukkoilla parhaasta päästä – vasta Oulangan kansallispuistoon päästyämme alkoi metsäinen taival kumpuilevassa pilarimännikössä. Suuntasimme latumme Ristikallion autiotuvalle, jonne jätimme eväsreput ja jatkoimme Aventojoen lampimaisen laajentuman yli kalliojyrkänteen tyvelle.

Pitkäluolaa ei ole karttaan merkittynä, eikä meillä kenelläänkään ollut aivan täsmällistä paikkatietoa siitä. Niinpä pienen hetken etsiskelimme luolaa samalla ihaillen rosoisenkauniita kallioseinämiä. Viimein luola löytyi joen ja kalliojärkänteen koillisessa kohtaamispisteessä.

Luolan suuaukko on aika vaatimattoman näköinen – ilman tietoa luonnonmuodostumasta, sen ohittaisi helposti huomaatta koko luolaa. Suuaukko on sen verran matala, että sisään on mentävä nöyrästi kumartuen. Vasta Pitkäluolaan ryömittyään huomaan sen olevan itseasiassa varsin tilava. Se on noin 6 metriä pitkä ja leveimmillään noin 4,5 metriä. Ja mukavan lämmin ja suojainen – ero ulkopuolen -10 °C ja pakkasviimaan oli huomattava. Luolassa oli kotoisan lämmintä ja hienoisen kosteaa, helposti hengitettävä sisäilma.  Se oli tunnelmaltaan jotenkin mystinen paikka.

Luolaan käynti vaatii nöyryyttä

Pitkäluola on ruhjeiseen kvartsiittiin syntynyt luola. Luolan katto kauniisti rapautunutta, teräväsärmäistä kiviainesta, josta löytyy kiehtovia muotoja ja värejä. Luolan katto on korkein luolan keskivaiheilla, luolan perällä olevassa kammiomaisessa muodostelmassa se on noin 1,5 metriä. Luolan lattia on soraa muistuttavaa rapautunutta mursketta, koska katto rapautuu edelleen.

Luonnontaidetta luolan laipiossa

Aventojoen kalastajat ovat käyttäneet luolaa on asentopaikkanaan, ja siellä on aikoinaan ollut jopa kiuas. Luolassa on lattian hiilikekojen ja katon nokeentumisen perusteella siellä on pidetty nuotiota. Paikallistiedon mukaan luola on toiminut myös sotapakolaisten piilopaikkana. Itsekin kyllä mieluummin yöni viettäisin Pitkäluolassa kuin taivasalla, jos vaihtoehdot tuossa olisivat. Tosin Oulangan kansallispuiston järjestyssäännön mukaan leiriytyminen on sallittua vain huollettujen taukopaikkojen läheisyydessä. Katon kiveensärmiin takertuneiden eläinten karvojen perusteella luola toimii suojapaikkana myös eläimille: poro oli ainakin luolaan kömpinyt, ehkäpä räkkää pakoon.

Pohjois-Kuusamon ja Sallan alueelta löytyy useita luolia kalkkiperäisen kvartsiittikallion rapautumisherkkyydestä johtuen. Vesi liuottaa kalkkikiveä, minkä lisäksi ankarassa ilmastossa veden jäätyminen ja sulaminen rapauttaa kalliota muodostaen kideonkaloita. Alueen tunnetuimmat luolat ovat Halosen uuni Juumassa, Rukatunturilla Juhannuskallion Pirunpesä, Pitkäluola Aventojoen varrella Ristikallion luona sekä Pienen Karhunkierroksen luola Juumassa.

Luolanaisia

Talvella kantavan jään aikaan Ristikallion reissuun kannattaa yhdistää Pitkäluolassa vierailu. Kesällä Pitkäluola on jalkapelissä kulkevalle hieman haastavampi rasti Aventojoen ylityksen vuoksi. Mitään turvallista ja joka vedenkorkeudella käyttökelpoista ylityspaikkaa ei ole ainakaan minun tiedossani. Helpommin luolalle pääseekin talviaikaan, kunhan on täysin varma jään kantavuudesta.

Luolaretken päätteeksi hiihtelimme Ristikallion autiotuvalle kahvin keittoon ja evästelemään. Murkinoinnin lomassa ihmettelimme edellisten kävijöiden puhdetyötaitoja ja -intoa. Toki toivoisi, että näitä taitoja kävijät kohdistaisivat johonkin muuhun kuin autiotupien pöytiin ja penkkeihin – kiehisillä voisi aina ilahduttaa seuraavaa kävijää ja voisihan ne vaikka nimetä omin bookstaavein.

Kuka evästeli täällä?

Kartta

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N=7366269.731, E=594936.038

 

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.