Loukajanvuori – näköalapaikka Kurikassa
Ajaessani eräänä loppukesän päivänä kohti Vaasaa kiinnitin huomion Jalasjärven ja Kurikan välillä peltoaukean takana nousevaan mäkeen, jonka laella oli korkea torni. Lähempänä huomasin tien varressa opastuskyltin näkötornille. Tässähän pitää pysähtyä, ajattelin, ja laitoin vilkun päälle. Opastauluja seuraamalla löysin mäen juurelta parkkipaikan, josta lähdin seurailemaan jalan ylös mäelle vievää soratietä.
Ylös noustessa maisemat muuttuivat kovasti. Peltolakeus ja vehreä alarinteen metsä korvautui karulla kalliopohjaisella harvalla mäntymetsällä, ja mäen laella alkoi siintää tornin lisäksi muitakin rakenteita. Huipulla tein inventaarion: lukittu kota, avoin laavu, tulipaikka, näkötorni, puuvaja ja lukittu kontti. Laavun seinässä kyltti: sangollinen polttopuita 1€, maksu sitä varten varattuun kolikkolippaaseen. Helteisenä päivänä tulisteluun ei ollut tarvetta, joten lähdin kiipeämään torniin.
Maanpinnan taso tornin juurella on 141 m, ensimmäinen näkötasanne on noin 150 m korkeudessa ja huippu on noin 160 m korkeudessa. Näköalat ovat jo ensimmäiseltä tasanteelta varsin ilmavat. Huipulle nousu tapahtuu kapeata kierreporrasta pitkin, ja huipulla tuntee olevansa kuin tyhjän päällä. Näkötorni on onneksi lasitettu, joten huipun maisemista pääsee nauttimaan ilman pelkoa, että hattu lentää päästä. Maisemat ympäröivään lakeuteen ja metsäalueisiin ovat hienot ja alueen jokilaaksoluonne käy ilmasta katsottuna varsin selväksi.
Vaikka maisemat Kurikassa maan pinnan tasolta katsottuna ovat melko laakeita, niin aivan tasaisimmasta Pohjanmaasta ei ole kyse. Kyrönjoki ja sen sivujoet virtaavat selvien laaksojen pohjalla, ja ympäröivissä metsämaissa nousee useita kallioisia vaaroja. Paikallinen korkeusero Loukajanvuorella ympäröivään lakeuteen on noin 50 metrin luokkaa, mutta jo Kurikan kirkonkylän läheltä löytyy mäkiä, joissa paikallinen korkeusero jokilaaksoon on yli 100 metriä.
Wikipedian mukaan Loukajanvuoren näkötorni ja kota ovat paikallisen kyläseuran vuonna 2004 pystyttämiä. Talkoilla pystytetyksi näkötorniksi Loukajanvuoren torni on varsin tyylikäs, etten sanoisi notta komia. Tornissa on samanlaista siroutta ja ilmavuutta kuin Eiffel-tornissa. Teräsrakenteisena tornille voi luvata myös pitkää ikää.
Mäeltä alas palatessani huomasin polun varrella kulmikkaita kivipaasia. Hetken niitä kierreltyäni totesin ne jäännösvuoriksi eli tooreiksi. Vastaavia rapautumisjäännöksiä löytyy pohjoisempaa esimerkiksi Sodankylästä Nattasten laelta. Kivi on kulunut rapautumalla silloin, kun Suomi sijaitsi jossain tropiikissa, ja rapautunut kiviaines on sittemmin kulunut pois. Jäljelle on jäänyt vain rapautumaton tumppi. Edes jääkausi ei ole sitä kuluttanut, sillä se sijaitsee jäätikön virtaukseen nähden suojaisessa painanteessa.
Maisemapaikka sopii mainiosti taukopaikaksi 3-tietä pitkin kulkeville. Mäen päälle vievä tie on puomitettu autoilta, mutta jalan tai polkupyörällä pääsee helposti ylös ilmaviin maisemiin. Peruskarttaa tutkailemalla vastaavia taukopaikkoja löytyy myös alueen muilta vaaroilta, joten alueella voi harrastaa erähenkistä pyöräretkeilyä aivan rakennetun maiseman äärellä.
Loukajanvuori kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6949176 E 270289
va intressant ! 🙂
Jos näkötornit kiinnostavat, niin käyntiin Loukajanvuorella voi helposti yhdistää toisen näkötornivisiitin. Vain kuutisen kilometriä Loukajanvuoresta pohjoisluoteeseen sijaitsee näet Santavuoren torni. Eikä Pirunpesällekään ole linnuntietä kuin parikymmentä kilometriä.