Lossilla retkelle! Luontotaidetta ihailemassa Bergön vaellusreitillä, Maalahti

Bergön saaren luontopolku, joka myös vaellusreittinä tunnetaan, oli jo pitkään ollut tarkoituksenani käydä kokemassa. Lumitilanne tänä talvena (2022) oli sen verran kova, että reitin ainoa järkevä läpivienti oli edetä se lumikengin. Kohde osoittautui elämysreitiksi, jossa varmasti viihtyvät kesäisin myös perheetkin lapsineen, sillä sen taideteoksissa riittää ihmeteltävää. Bergön saarelle saavutaan lossilla.

Reitin lähtöpiste kartalla; lossilta n. 300 m, parkkipaikka vasemmalla puolen tietä.

Reitin pituus: n. 8 km, koostuu kahdesta reitistä, joista toinen merkitty sinisin ja toinen punaisin merkein puissa. Viitoitus myös reitin varrella.

Vaativuus: helpohko

Taukopaikkoja: tulipaikka reitin alkupäässä sekä kota ja tulipaikka reitin loppupäässä.

Jo yksin lossilla siirtyminen mantereelta saarelle oli kuin olisi irtaantunut ja lähtenyt ulkomaille. Lossi ajoi nonstoppina, joten odottaakaan ei tarvinnut kun tuolle 10 minuutin ”merimatkalle” jo pääsi.

Reitin lähtöpisteen tiesin kyselyjeni perusteella olevan lossirannasta muutama sata metriä eteenpäin, mutta kannattaa pitää silmät auki, sillä hyvin helposti sen sivuuttaa.

Lähtöpiste on parkkipaikka avomaastossa. Reitti alkaa pienenä polkuna ja kääntyy pian vasemmalle. Tuokin kohta kannattaa katsoa tarkkaan, sillä muutoin siltä saattaa poiketa jo paluureitille, joka menee vieressä.

Edetessä metsäisellä reitillä eteen tulevat ensimmäiset luontoteokset, joita sitten riittääkin. Reitti kohtaa pian sähkölinjan ja se sivuutetaan metsätietä astellen kunnes viitta osoittaa, että reitti jatkuu metsän halki.

Jos mahdollista, vieläkin kauniimmat ja erikoisemmat luontoteokset toivat omalle retkelleni uudenlaista sisältöä, kun niitä oli melkein pakko jäädä kuvaamaan.

Reitti menee lähinnä havumetsää pitkin ja vaikkakaan polkua ei näkynyt lumimassan alta, reittiä oli helppo seurata. Ensimmäinen taukopaikka Kalvskärs träsket on näennäisesti järven rannalla, mutta nyt se oli peittynyt lumivaipan ja jään alle. Tuolla juokaisin kahvikupin ja jatkoin matkaani.

Reitti jatkuu nousten hiukan mäennyppylälle, jonka jälkeen pian tuleekin eteen kohta, jossa sininen reitti yhtyy punaiseen reittiin. Halutessaan tässä voi valita lyhyemmän reitin kääntymällä kohti kotia, mutta tuonne asti ajettuani halusin tietenkin koko reitin nähdä. Niinpä astelemalla leveämpää uraa pääsin kohtaan, jossa jälleen viitta osoitti reitin kääntyvän kulkusuunnassa oikealle ja metsän siimekseen.

Tuo reitti pienen mutkan jälkeen tulee aivan edellisen reitinpätkän viereen, ja siinä saa olla tarkkana, että lähtee jatkamaan oikeaa reittiä pitkin. Muutaman kilometrin jälkeen eteen avautuu Adolf-kota pihapiireineen johon kuuluvat pöytäryhmä, leirikouluympäristö, todella siisti ulkohuussi ja erittäin siisti ja viihtyisä kota. Tuo alue on Bergö Öråd -saarineuvoston rakentama ja ylläpitämä ja he ovat todella siihen satsanneet. Tuolla viihdyin hyvän tovin kaiken sen rauhan keskellä, kodan tulisijassa lepattavaa tulta ihaillen.

Sieltä lähtiessä polku sukeltaa vielä kerran metsän siimekseen kunnes tulee avoimeen maastoon, jossa metsätietä pitkin pääsee pienoisen suopohjaisen maaston ylitettyään takaisin lähtöpisteeseen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.