Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme: mystiset miekanhiontakivet

Auri katseli laakean ja matalan, pöydänmallisen kivipaasin ympärille kerääntynyttä joukkoa. Viime päivien aikana sana oli kiirinyt Vanajan rannoilla ja Mantereen seurueeseen oli liittynyt väkeä läheltä ja kaukaa. Osa oli tullut Lepaan ja Lahdentaan pitäjistä saakka. Mutta Tursaan ja sodanjumalan voimista vielä tovi sitten rehvastelleiden nuorukaisten kasvoilla karehtivat nyt epävarmuus ja pelko. Väen kiihtynyt hengistys höyrysi viileässä ilmassa. He vilkuilivat tyyntä Suontaanlahtea kuin se olisi saattanut hetkenä minä hyvänsä muuttua Kurimuksen portiksi.

Romaanista Linnavuoren Tuuli

Kanta-Hämeen Hattulassa, Tyrvännössä ja entisessä Kulsialassa ollaan syvällä pakanallisen muinais-Suomen sydänmailla. Suomen lukuisat hiidet ja uhrilehdot eivät vedä vertoja mystisille miekanhiontakiville: tummat, kovapintaiset ja sileät kivet lepäävät hiljaa vesien äärellä, muistuttaen siitä mitä tapahtuu, kun itämerensuomalainen ja skandinaavinen muinaisuskon yhdistävät voimansa.

Tyr, skandinaavien sodanjumala ja kulsia, jumalten uhriastia, ovat antaneet nimensä Vanajaveden itärannan niemennokalle, nykyisen Hämeen ja Pirkanmaan rajamaalle. Rinnakkain esiintyneet nimet kuvaavat täsmällisesti paikkaa, josta on löydetty paitsi kolme miekanhiontakiveä, kuppikivi, suuri kalmisto ja myös Suontaalan ainulaatuinen loistomiekka.

Mutta miksi juuri täällä?

Rautakauden Hämeeseen virtasivat Idäntien rikkauksien ohella uudet uskomukset ja salatiedot. Käytännöllinen suomaan heimo otti vastaan vain sen mitä tarvitsi: kristinuskosta ei ollut sodan kynnyksellä hyötyä metsästysloitsuja kuiskiville pakanoille, kuten Pohjolan sotaisista aasoista. Hankittiin miekkoja ja taito tehdä niitä itse. Tutuille jumalille jo osattiin uhrata ja laulaa, mutta millä uudet jumalat saikaan kuuntelemaan? Entä mitä he tahtoivat vaihtokaupassa?

Hämeen linnavuoriketjun keskellä asui suurin osa koko maan rautakautisesta asutuksesta, joka vastasi keskimäärin nykyisen Hämeenlinnan väkilukua. Kun idästä lähestyi uhka, kaikki miehet tarttuivat aseisiin – myös naiset, kuten paitsi Suontaalan haudasta myös muista viikinkiajan naisvainajien haudoista voidaan päätellä.

Silti sykähdyttävintä on lukea saagojen lapsisotureista.

Viikinkiajan maailma oli raaka: vain taitavimmat ja voimakkaimmat pärjäsivät. 12-vuotiaana pojat pääsivät mukaan viikinkiretkille, menestyivät ja ansaitsivat miehen nimen. Kaikkein etevimmäksi heistä mainittiin Olavi Trygvenpoika, joka oli Norjan kuningassaagojen mukaan ”hyvin kaunis, suuri ja väkevä ja aseiden käytössä etevämpi kaikkia norjalaisia, joista kerrotaan”. Olavi surmasi ensimmäisen miehen ollessaan vain 9-vuotias.

Mutta mitäpä perhe ei tekisi, jotta lasten ei tarvitsisi tarttua aseisiin?

Viikinkiajalta tunnetaan suojaloitsuja ja -riimuja, kuten Ægishjálmr, joka suojeli käyttäjiään ja herätti kauhua vastustajissa. Myös miekan terät koristeltiin riimuin. Suomalaisesta mytologiasta puolestaan tunnetaan väkevä tarina, jossa vastustaja laulettiin suohon.

Mikään ei ollut kuitenkaan yhtä varma ja käytetty suojautumiskeino kuin uhraus. Tutkijat arvelevatkin yleisesti, että Suomesta ja muualla Pohjoismaissa esiintyvät miekanhiontakivet  ovat kuuluneet kadonneeseen muinaisuskonnon rituaaliin tai palvontakulttiin. Jos tavalliselle kuppikivelle kerääntyvällä vedellä on parantava vaikutus, millainen onkaan miekanhiontakiven mahti?

Suomesta on toistaiseksi löydetty seitsemän miekanhiontakiveä, erityisesti Gotlannissa ja muissa Pohjoismaista niitä on tuhansia.

Myyttinen rauta

Suomalaisessa mytologiassa seppä oli myyttinen ja mahtava hahmo, joka pystyi käskemään rautaa. Muinaisessa maailmassa kaikella oli synty eli alkuperä, joka paljasti heikkouksia. Näin myös tietäjä, tuon salatiedon käyttäjä, saattoi käskeä eri luonnonelementtejä toimimaan tahtonsa mukaan.

Raudan aiheuttamia haavoja hoidettaessa on luettu raudan syntyä. Tällöin on pyritty muistuttamaan rautaa sen antamasta valasta ja siitä, että se on kaiken velkaa ihmiselle. Ihminen on nostanut sen suosta, jossa se oli pelkkää liejua. Rautaa on käsketty korjaamaan tekemänsä vahingon, sillä sillä ei ole ollut valtuuksia verenvuodatukseen.

Raudan synty. Wikipedia.

Ehkäpä miekanhiontakiven riitti on liittynyt raudan tai jumalaisten voimien käskemiseen?

Rauta pystyi pahaan ja tyypillisesti sitä käskettiin vain haavaa parantaessa.

Mikä sai hämäläiset niin pelokkaiksi, että he päättivät nostaa miekan janoamaan verta?

Vesi, rauta ja käärmeet

Raudan haavan eli raudan vihain poistaminen.
Teräaseen, jolla haava on leikattu, ottaa sen ja purasee sitä kolmesti sekä sylkäsee haavaan ja loitsii:

Oi sinua, rauta raukka,
Rauta raukka, koito kuona,
Miksis veistit veljeäsi,
Lastusit emosi lasta?

Vesi on vanhin, tuli nuorin,
Rauta kerran keskimäinen.
Sie rauta Jumalan luoma,
Tule työsi tuntemahan,
Kipeäsi nuolemahan,
Pahasi parantamahan!

Ei rauta paha olisi
Ilman käärmeen käsyttä,
Ma’on mustan muiskehetta.

SKVR I4. 153.

 

Ei ole sattumaa, että rautaa loitsitaan turvallisen ja voitelevan veden äärellä, sillä kaikki miekanhiomakivet sijaitsevat rannoilla. Aiemmin veden pinta oli korkeammalla, joten miekanhiomakivet saattoivat olla osin jopa veden vallassa toisin kuin nyt, maankohoamisen jälkeen. Miekanhiontakivien muokkaamiseen on todennäköisesti käytetty vettä ja hiekkaa. Jäljet ovat saattaneet liittyä myös myyttiseen sepän työhön.

Tyrvännössä on kolme miekanhiontakiveä, joista Lahdentaan Kirkkovalkaman kivi (kuvissa) on helposti saavutettavissa. Se sijaitsee aivan tien vieressä, rannan tuntumassa, pienessä venevalkamassa vehreiden oksien suojissa. Kivelle johtaa polku ja merkki vahvistaa sen suojelluksi muinaisjäännökseksi.

Tyrvännön Suontaalan miekanhiontakivi sen sijaan säilyttää salaisuutensa paremmin. Matala kivi on vieritetty alkuperäiseltä  paikaltaan, eikä sitä ole helppo löytää rehevän kasvukauden aikana.

Suontaalan rannassa voi silti erottaa helposti rautakautisia röykkiöitä muinaisen rantaviivan yläpuolella.

Röykkiöalue sijaitsee Suotaalanlahden rannassa Anttilan talon kaakkoispuolella olevalla ns. Katinkivenpellolla.

Röykkiöt ovat noin 150×60 m:n laajuisella alueella. Alunperin röykkiöitä on ollut kymmenkunta. Niistä kuusi on kokonaan jäljellä, yksi osittain ja loput on raivattu pois tutkimusten jälkeen. Tutkituista röykkiöistä on löydetty saviastianpaloja, luita ja kalanjätettä sekä mm. viikinki- ja ristiretkiaikaan ajoittuva miekan katkelma ja pronssikorujen katkelmia.

Hattula, Anttila 1. Museovirasto.

Miekanhiomakivien salaisuus ei ehkä koskaan paljastu täysin, mutta muinaista maailmaa voi yhä tähyillä hiidenkiviltä ja linnavuorilta käsin.

Mitä Tyrvännössä tapahtuikaan tuhat vuotta sitten? Sitä voimme vain arvailla tai kokea Linnavuoren Tuuli -kirjan sivuilla.

Johanna Valkama

 

Ensi kerralla matkaamme Linnavuoren Tuulin tarinan myötä Pohjois-Hämeen suurelle  ja mahtavalle Rapolan linnavuorelle. Miniblogin neljäs ja viimeinen osa julkaistaan elokuussa 2017.

Lisää kirjailijasta www.johannavalkama.com
Kuvat © Johanna Valkama (2017)

Aseet: viikinkiseppä J. Peltoniemi. Facebook: Kvenland Forgeworks.

 

Tyrväntö, Hattula.
Kartta Karttapaikassa. Sijainti: N=6779526.485, E=355855.457
(ETRS-TM35FIN).

Kartta 1: Kirkkovalkama/ kartta 2: Suontaala Muinaismuistot.info-sivustolla.

Katso kirjatraileri: Linnavuoren Tuuli.

 

Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme

Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme on neliosainen miniblogi, joka ilmestyy kesän 2017 aikana kokonaisuudessaan Retkipaikka.fi -sivustolla. Linnavuoren Tuuli (Metsän ja meren suku II, Otava 2017) on uusi, itsenäinen jatko-osa Itämeren Aurille (Metsän ja meren suku I, Otava 2016). Metsän ja meren suku on Pohjolaan sijoittuva romanttinen seikkailusarja, jota värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Retkipaikan miniblogissa kirjailija Johanna Valkama kertoo häntä innoittaneista esihistoriallisista luonto- ja muinaismuistokohteista.

Johanna Valkama (s. 1982) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Nokialla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa luonnossa liikkumista ja retkeilyä lastensa, suomenpystykorvansa ja lämminverihevostensa kanssa. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.