Linlo, saaren verran ulkoilmaelämyksiä Porkkalan kupeessa

Porkkala on monelle tuttu paikka, mutta sen naapurista löytyvän Linlon saaren tilanne on toinen. Useampikin tuttava oli suositellut saarta minulle, joten päätin tukkia aukon sivistyksessäni ja ottaa selvää siitä, mikä Linlo olisi saariaan.

Ennen lähtöä tein vielä viime hetken tiedustelun kartalta. Tuumailin siinä, että Kirkkonummen kunnan omistama ulkoilualue sijaitsee päiväretkikohteeksi sopivalla etäisyydellä pääkaupunkiseudulta, pakkasin kamppeet autoon ja huristelin paikalle.

Kyltitys ei juurikaan auttanut lähestymisessä, joten vinkkinä, että osoite kannattaa laittaa jo kotona navigaattoriin. Tästä pienestä puutteesta huolimatta löysin oikeaan osoitteeseen. Perillä odotti hyvin parkkitilaa, joka palvelee ulkoilualueen käyttäjien lisäksi venesatamaa. Vaikka sataman portilta asti parkkiruuduissa oli kartanovolvoa toisensa perään, päätin kokeilla onneani ja ajaa perälle asti, minne sitten peltihevoisen hyvästelin.

linlo-1

Vaikka Linlo on saari, niin retkelle lähteäkseen ei tarvitse venettä. Ylitykseen on tehty ponttoonisilta. Siltaa astellessa en voinut olla huvittumatta viereiseen ilmakaapeliin tarttuneiden siimojen määrästä. Sitä oli varmasti kilometrikaupalla.

Kohta saarelle päästyäni kohtasinkin ensimmäisen Linlon tulipaikoista. En pysähtynyt sen enempiä, vaan jatkoin syvemmälle saareen. Infotaululla ollut kartta kertoi, että saarella olisi kolme reitin tapaista, mutta niiden seuraaminen maastossa oli hankalahkoa toisiaan risteävien polkujen verkoston takia.

linlo-4

Kotvan päästä vahvistin uskoani kartalta ja päätin kiertää saaren rantoja myöten vastapäivään. Alkumatkalla polku kulki harvahkossa metsässä. Sen varrella töllötti kauniisti sammaloitunut kivi. Ihastelin sitä hetken ja jatkoin pidemmälle, ja mitä pidemmälle menin, niin metsä ympärilläni muutti koko ajan luonnettaan.

linlo-5

Kohta edessä oli ensimmäinen pitkososuus. Uudenkarheaksi sitä ei voinut sanoa, mutta hyvin se hoisi hommansa ja auttoi kenkien kuivana pitämisessä. Mietin, että paikka toi juuri siinä kohtaa mieleen Ahvenanmaalta löytyvän Prästgårdnäsenin.

Kohta polku tuli toiselle tulipaikalle. Tätä ei löytynyt kartasta, mutta paikalla oli puita ja roskakori, joten vähintään sekin oli puoliksivirallinen. Tulipaikkoja saarella on viljalti, joten eväsretkikohteena se on siitä kiitollinen, että varatulle tulipaikalle on aina vaihtoehto.

Tihkusateesta johtuen tuumin, että jättäisin tulistelut toiseen kertaan ja jatkoin syvemmälle saareen. Pian nuotiopaikan jälkeen Linlo alkoi sitten esittää parhaita puoliaan.

linlo-8

Polku kiemursi aivan rantaan ja vallan ottivat tervalepät. Sitä polkua asteli ilokseen. Välillä kelpasi pysähtyä, astua sivuun polulta ja kyykistyä tähystämään merta tervaleppien kurottavien oksien alta. Jokin niiden olemuksessa jaksaa puhutella kerta toisensa jälkeen. Kenties kesäisempänä päivänä olisin oikaissut siihen hetkeksi pitkälleni ja miettinyt sinisiä ajatuksia. Niitä mietin toki nytkin, mutta astellessa.

linlo-9

Rannasta polku kiersi välillä sisemmäs. Siellä oli kuusten valtakunta, johon joku myrskynpoikanen oli puhaltanut pienen aukon. Nyt maasta väkivalloin kiskoutuneet juurakot laittoivat mielikuvituksen liikkeelle.

linlo-11

Hämärämmässä niiden hahmojen olisi voinut kuvitella liikkuvan. En jäänyt kuitenkaan odottamaan sitä, vaan jatkoin takaisin rantaan, jossa kartta kertoi olevan komean kalliojyrkänteen. Hieno se olikin, ja laelta avautui saarta luonnehtiva monen monta merenpoukamaa käsittänyt näkymä.

Kallion juurella oli puolestaan pieni jääkauden muovaama lippaluola, melkein kuin luonnon laavu. Sadetta sen alla olisi pitänyt hyvinkin, ainakin, jos tuulen suunta olisi ollut sopiva.

linlo-12

Seuraavaksi pienmaisema sai taas uuden herran, kun pääosan ottivat reitin ja rannan väliin levittäytyvät kortteiden ja kaislojen hallitsema rantaniitty. Märkien kenkienkin uhalla päätin tehdä sen kanssa lähempää tuttavuutta. Se kantoi pelkäämääni paremmin, joten pääsin hipsimään aivan ruovikon reunaan nappaamaan muutaman kuvan. Mutaan tallautuneet jäljet kertoivat, että herra tai rouva hirvi oli myös astellut likimain samaa reittiä kanssani, tosin vastakkaiseen suuntaan.

linlo-15

Palasin kuusikkoon ja mietin kuinka paljon olin saanut nähdä erilaista luontoa vain parin kilometrin kävelyllä. Kallioita ja mäntyjä, synkkää kuusimetsää, rantaniittyjä ja tervalepikoita.

linlo-17

Saari tuntui totisesti kokoaan suuremmalta, enkä ollut vielä edes puolessa matkassa. Olisin jatkanut pidemmällekin, mutta meren takaa näkyi lähestyvä saderintama, joten päätin kääntyä takaisin päin pahimman välttämiseksi. Toisaalta se harmitti, sillä jokaisen poukaman takaa löytyi aina uusi kutsuva rantakallio.

linlo-24

Erään kartalle markatun tulipaikan kohdalla yllätyin. Hämmästelin, että nuotiopiirin kaverina oli oikein komea mökki, joskin oven ja ikkunoiden puute hieman ihmetytti. Kurkistin sisällä ja totesin, että julkisivu oli julkannut. Kyseessä oli grillikatos, ja rakennus on enemmän leveä kuin pitkä. Hyvin se toki asiansa ajoi.

linlo-25

Seuraavaksi astuin kuusten varjoisaan valtakuntaan. Sinne oli levitelty vihreä matto, joka hohti synkkien oksien suojassa. Sen lomassa kiemursi valtavan määrän neulasia kerännyt polku meidän tavallisten tallaajien kuljettavaksi. Vihreä verka oli sitten metsänväkeä ja muita arvokkaita vieraita varten.

linlo-28

Paikka kutkutti mielikuvitusta. Joka kerta pysähtyessä löytyi jokin mielenkiintoinen yksityiskohta tarkasteltavaksi. Kuten vaikkapa tämä etanan jäystämä kärpässieni. Sen alle saattoi kuvitella asumaan koko joukon tonttuja.

linlo-32

Ja kun tähän pieneen mielikuvitusmaailmaan oli astunut, aukeni ympärillä aivan toinen todellisuus. Kaatuneet puut eivät olleet enää vain kaatuneita puita.

linlo-30

Tämäkin hahmo vartioi tyynesti, mutta päättäväisenä polkua. Mitä pidempään sitä tuijotti, sitä enemmän erilaisia hahmoja ja muotoja siitä saattoi erottaa. Metkaa, tuumin itsekseni ja totesin, että ottaisin kaatuneisiin puihin piiloutuneet hahmot tuleviasuudessa tarkempaan syyniin, missä ikinä liikunkaan.
linlo-31

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin retki. Oli aika hyvästellä mielikuvitusmaailma ja Linlon kauniit metsät. Pakkasin kameran reppuun ja kuljin lopun polusta rauhassa vain siitä hetkestä nauttien.

linlo-35

Linlo saa lämpimän suosituksen läheretkikohteena vaikkapa lasten kanssa ja tarjoaa hyvää vaihtelua vaikkapa sille klassiselle Nuuksion-retkelle. Saaren luonto on monipuolinen, tulipaikoille kelpaa istahtaa pitämään taukoa ja rannoilta onnistuu myös kalastaa, kunhan asianmukaisista luvista vain on huolehtinut. Jos aivan mannerta lähimmistä tulipaikoista jaksaa jatkaa syvemmälle saareen, niin myös rauhaisampi soppi luonnossa hiljetymiseen varmasti löytyy.

Linlo kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6657481, E 356292.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.