Liesjärven kansallispuisto lumoaa: talvipäivän retki Kyynäränharjulle, Hyypiön reitille ja Korteniemen perinnetilalle
Hyypiön reitti 2,8 km, Kyynäränharjun kanssa lisäpituutta 1,3 km / suunta
Kulkuaika 3–4 h
Keskivaativa reitti
2 taukopaikkaa, ei tulipaikkaa
Lähtöpiste kartalla
Pääkaupungin melskeestä pitäisi useammin irrottautua päiväretkille lähikansallispuistoihin. Juuri sellaisiin kuin reilun tunnin matkan päässä Helsingistä, Porintien varressa odottava Liesjärvi. Helmikuisena pakkaspäivänä lumi kimmeltää Liesjärven jäällä, ja auringonpaiste houkuttelee Hyypiön reitille.
Espoon taivas oli sakeassa pilvessä, mutta Tammelassa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lähden liikeelle Kyynäränjärven ja Liesjärven kahtia halkovan hoikan Kyynäränharjun eteläpuolelta, Kopinlahden parkkipaikalta.
Haluan aloittaa ja lopettaa reilun viiden kilometrin pikkutaipaleeni kauniin Kyynäränharjun sillan ylitykseen. Päiväretkiseuralaisenani on käyttölinjainen labradorinuorukaisemme Jetsu.
Vyötärölläni vetovyössä kiinni oleva aktiivinen koira tykkää vauhdikkaasta etenemisestä, ja jo viiden minuutin reippaan kävelyn jälkeen odotettu silta on edessämme.
Hurmaannun kauniista, sulkamaisista lumikiteistä, jotka ovat muodostuneet sulan virtapaikan reunaan.
Pian reilun kilometrin mittainen harjutaival loppuu, huomaamme kuin vahingossa ajautuneemme Metsähallituksen Hyypiön vuokrakämpän pihapiiriin. Parkkipaikan tuoreessa lumessa on auton poistumisjäljet, ja kämppä vaikuttaa autiolta, kun ikkunaluukutkin ovat kiinni, joten uskaltaudumme kuikuilemaan lähempää. Kämppä on hieno hirsinen, ja kerrassaan upealla paikalla järven rannalla. (Ei siis mikään ihme että ensimmäinen vapaa viikonloppu löytyy lokakuulta.)
Hyypiön kämpän pihapiirissä on kaksi saunaa, joista toinen, erikseen vuokrattava savusauna, aivan Kyynäräjärven rannassa. Onpa myös juomakelpoinen kaivo, josta päiväretkeläinenkin voisi helteisenä kesäpäivänä käydä täyttämässä vesipullonsa.
Kämpän takaa löytyy Hyypiön kierroksen merkattu reitti, sen tunnistaa oransseista merkeistä. Liesjärven kansallispuistossa on monta muutakin patikoinnin arvoista reittiä, mutta tänä lyhyenä talvisena iltapäivänä on aikaa vain yhteen.
Kiipeämme kalliolle, mutta en nastakengilläkään uskaltaudu kovin lähelle reunaa.
Aurinko maalaa hankeen mäntyjen tummansiniset varjot.
Sateellakin täällä voisi olla pitäville kengille käyttöä, onneksi on nastat. Metsä jatkuu varjon puolella, polku kurottaa ihan Tapolanjärven rantaan.
Pienen reittihämmennystä aiheuttavan tieosuuden jälkeen olemme taas Kyynäränharjulle vievällä polulla.
Jätämme kolmekilometrisen metsäkierroksen taaksemme, ja laskeudumme Hyypiön savusaunalta jäälle, auringon hellivään paisteeseen.
5 kilometriä vaihtelevia maisemia on takana. Kotiin pitäisi lähteä, mutta päätän ajaa pienen ketunlenkin Korteniemen perinnetilan kautta (kartta).
Sydämeeni jäi pehmeä sopukka perinnetiloille vietettyäni 2016 juhannusviikon Närängän erämaatilalla lammaspaimenena. Siellä ymmärsi konkreettisesti, miten rankkaa on elämä entisaikoina pientiloilla ollut. Niinpä haluan nähdä Korteniemenkin, näin lähellä kun olen.
Korteniemen perinnetila on edelleen samassa asussaan kuin yli sata vuotta sitten. Tilalla asui vuodesta 1910 metsänvartija, aidatussa pihapiirissä punainen tupa ja harmaat rakennukset.
Mutta mitä ihmettä se metsänvartijan homma oikein piti sisällään? Luontoon.fi -sivuston Korteniemen historia kertoo siitä näin:
”Metsänvartijan tehtävät
Metsänvartijan velvollisuuksiin kuului kruununmetsien valvonta metsäpalojen, luvattomien hakkuiden ja salametsästyksen estämiseksi sekä metsänhoitajan avustaminen ja ”raatelevaisten eläinten hävitys” eli pelättyjen suurpetojen jahdin järjestäminen tarvittaessa. Metsänvartijaksi valittavan piti osata laskea, lukea ja kirjoittaa ja hän sai valtiolta virka-aseen turvakseen.Aluksi metsänvartiointi oli sivuelinkeino torpan pikku peltojen viljelyn ja karjanhoidon ohessa, mutta 1900-luvun alusta alkaen metsänvartiointi katsottiin jo pääelinkeinoksi ja metsänvartijan työkenttä laajeni käsittämään kaikki metsänhoitotyöt. Korteniemen metsänvartijoina toimivat Lönngrenin suvun miehet yhtäjaksoisesti yli sadan vuoden ajan.”
Kesällä kotieläimet laiduntavat täällä perinnemaisemaa hoitaen, ja pelloilla ja kasvimaalla viljellään vanhoja kotimaisia lajikkeita. Sadonkorjuun aikaan täällä heiluvat viikatteet, vilja kuivuu kuhilaissa ja jyvät puidaan riihessä käsityönä perinteisin menetelmin.
Savusaunan lempeää ja kiireetöntä löylyä ei voita mikään!
Laskevan auringon kultaaman savusaunan ihailun jälkeen olemme valmiit suunnistamaan virkistyneinä, aurinkokennot ladattuina taas kotia kohti.
Hyypiön reitti on keskivaativa, Hyypiönkallion korkeuserojen ja mahdollisen liukkauden vuoksi. Aikaa kiirettömään maisemien ihaliluun olisi hyvä varata noin kolme tuntia. Hyypiön reitin varrella ei ole tulipaikkaa, levähdyspaikkoja on kaksi, joista toinen Pirttilahden pysäköintipaikan luona.
Tämä juttu ilmestyi aikaisemmin Maisemaonnellinen -blogissa.
Lue myös:
Liesjärven kansallispuisto, Retkipaikka
Liesjärven reitit, Luontoon.fi
Hämeen luontokeskus