Leppävirralla puhelinsovellus opastaa Orinoron viileälle rotkolle

Leppävirralla, tai tarkemmin sanottuna Mustinmäen kylällä, sisukkaan kyläyhteisön lisäksi luonto piilottelee melkoista haavaansa. Orinoro nimittäin on kalliohalkeama, joka yltää jopa 20 metriä syvälle ja jatkuu 100 metriä pitkänä. Tälläiseen rotkoon tutustuminen on parhaimmillaan kuumana kesäpäivänä, kun rotkon viileydestä ja varjosta pääsee nauttimaan kovan helteen keskellä. Rotkolle tai sen tarinoihin ei kuitenkaan tarvitse tutustua summanmutikassa, vaan sain ennakkoon käyttööni Savon retkeily -sovelluksen, jonka sinäkin voit nyt ladata App Storesta tai Play Storesta. Sovelluksen kanssa lähdin tutustumaan Orinnorolle Mustinmäki-talolta käsin.

Mustinmäki-talolle saapuessani saan jo käsityksen maalaisidyllistä, joka Mustinmäessä vallitsee. Mustinmäki sijaitsee sellaisen mäen päällä, että maisemat ovat lähes kansallismaiseman veroisia. Mustinmäki-talolla riittää sopivasti parkkitilaa useammallekin kulkijalle, joten tänne on oiva paikka jättää kulkuneuvo ja lähteä tutustumaan noin 7 kilometrin mittaiselle luontopolulle. Osittain polkua voisi kutsua myös maaseutupoluksi, sillä reitin varrella myös maaseutumiljöö tulee tutuksi.

Matka alkaa Mustinmäki-talon kulmalta, ja sovellus kertookin heti omia tarinoitaan talon historiasta. Innostuneena seuraan polkua talon taakse ja lähden kulkemaan maalaismaiseman täyttämää reittiä pitkin.

Aluksi polku kaartelee pellon vierttä pitkin, kunnes sekoittuu metsän sisälle. Jonkin matkaa metsässä kuljettuani alkaa ensimmäinen sovelluksen rasti lähentyä. Tällä kohdalla metsä jälleen hellittää ja sen keskeltä paljastuu pieni peltolaikku. Laikun keskeltä hohtavat vanhan Tuhkulan torpan rakennukset hopeanhohtoista kiiltoaan. Hetken aikaa entisaikojen torppalaisia miettittyäni saa matka kuitenkin jatkua taas eteenpäin.

Tuhkulan jälkeen reitti kulkee hetken maalaistien laitaa, jota pitkin päästään jo hyvin lähelle Orinoroa. Kun tie vaihtuu taas poluksi, on helppo huomata polun varrella vanha kiviaita. Tässä vaiheessa myös sovellus kertoo kiviaidan tarinaa ja paljastaa sen kuuluneen Kalliomäen tilaan aikoinaan. Jykevästä aidasta huolimatta matka alkaa olla siinä pisteessä, että Orinoron viileän henkäyksen saattaa jo aistia metsän laidalla.

Orinoron äärelle saapumisesta ilmoittaa opastekyltti. Tässä vaiheessa alas rotkoon on kolme reittivaihtoehtoa, joista kaksi on suositeltavia. Rotkoon kun pääsee kiertämällä polkua pitkin joko oikeata tai vasenta reunaa. Laiskana miehenä valitsen oikean reunan, niin säästyn ylimääräiseltä kierrokselta takaisin, kun lähden jatkamaan polkua eteenpäin. Rotkoon pikkuhiljaa valuessa ei voi muuta kuin kiittää paikallista kyläyhdistystä: täällä on ahkeroitu mukavasti rakentaen kaiteita ja portaita, jotta elämyksestä pääsisi nauttimaan mahdollisimman moni.

Rotkoon laskeutuessa hämmästys on suuri. Rotko on nimittäin sen verran iso, että siinä missä sen kuvittelisi jo loppuvan, niin sepä jatkaa vielä toisen verran eteenpäin. Sovellus kertoo rotkon nimen spekulaatioista ja syntytavoista mukavaa tarinaa. Nimen alkuperän kuvittelu rotkossa onkin melko mielekästä.

Tähän aikaan vuodesta rotkon viileys ei ole houkuttanut hyttysiä paikalle, joten rotkossa varttuu helposti tovin jos toisenkin. Rotkon loppuessa reitti jatkuu kohti Orkosen rantoja.

Orkosen rannassa kyläyhteisön ponnistukset jälleen näkyvät, kun käveleminen palkitaan laavulla, kodalla ja ulkohuussilla. Täällä on helppo käydä vaikka pulahtamassa laiturinnokasta, mikäli rotko ei vielä viilentänyt tarpeeksi. Orkoselta matka jatkuu kohti toista lampea, Haukista, jonka kosteat rannat on kelpo ylittää pitkospuita pitkin.

Reitillä on vielä viimeinen metsätaival jäljellä. Se loppuu pian saavuttaessa Tervonlehdon pelloille. Tässä sovellus kertoo jälleen paikallista historiaa vieressä näkyvistä pelloista, mitenkä aina ei ole viljeleminen ollut pelloillakaan niin yksinkertaista, kuin sen tänä päivänä saattaa mieltää.

Tämän jälkeen reitti kulkee pääasiassa tienvartta pitkin. Kun pienen nousun jälkeen alkaa maisema avautua, niin siinä kohdalla tosin paatuneinkin polkujen tallaaja unohtaa kulkevansa hiekkatietä pitkin. Tälläisiä maisemia nimittäin ei ole jokaiseen pitäjään suotu.

Tien varressa kohoava kivinavetta seisoo vankkumatta paikoillaan, eikä rakennelman voi katsoa rumentavan maisemaa. Luen viimeisiä tarinoita sovelluksesta, eivätkä suupielet voi olla kääntymättä virneeseen.

Kivinavetalta kävelyä on enää vaivaiset muutama sata metriä jäljellä. Ne tarttuvat maisemia katsellen keveästi. Loppumatkasta polkua ei enää edes kaipaa, sillä tien laitaa kulkiessa katse on helppo pitää maisemissa turhia kompuroimatta.

Täytyy sanoa, että Mustinmäellä yhdistyvät luonto, maaseutu ja historia mukavalla tavalla.

Savon retkeily -sovellus tulee sovelluskauppoihin elokuun 2017 aikana.

Kartta

Lue lisää Orinorosta: Retkipaikka ja Visit Leppävirta

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.