Laukkosken luontopolku, Pornainen

Saavuin veljeni kanssa Krouvarintietä pitkin levikkeelle, joka toimii parkkipaikkana Laukkosken luontopolun kulkijoille. Paikalle oli opasteet Porvoontieltä (tie nro 1492) käsin, joskin perille pääsee myös pohjoisesta päin tulevaa pinnoittamatonta tietä pitkin.

laukkoski-4

Opastuskyltti Porvoontien ja Isonniityntien risteyksessä lännestä päin tultaessa.

Oli hyvin aikainen heinäkuun lauantaiaamu, eivätkä kukotkaan olleet vielä herättäneet paikallisia maaseudun asukkeja. Ilma oli kostea edellispäivän rajun rankkasateen jäljiltä, eikä luonto pitänyt juurikaan ääntä.

Luontopolun lähtöpaikkana toimiva levike.

Luontopolun lähtöpaikkana toimiva levike.

Lähdimme polulle sinisiä merkkejä seuraten. Reitti onkin hyvin merkattu maastoon ja polulle on helppo palata, mikäli aikoo poiketa reitiltä esimerkiksi marjoja tai sieniä keräämään. Reitti on pituudeltaan noin kolme kilometriä, mutta on lyhennettävissä tai pidennettävissä noin puolella, mikäli tuntee polut.

Märällä kelillä polulle muodostuu pari lätäkköä, joita voi olla hieman vaikea kiertää. Polku ei muutenkaan ole kaikkein helppokulkuisin korkeuserojensa takia. Toisaalta se tarjoaa sopivasti haastetta liikunnasta nauttivalle ulkoilijalle.

Reitin pahin kohta märällä kelillä on kierrettävissä, mikäli polulle siirtyy vasta Ojaniitynpuron kohdalta.

Reitin pahin kohta märällä kelillä on kierrettävissä, mikäli polulle siirtyy vasta Ojaniitynpuron kohdalta.

Reitin alkuvaiheilla kuljimme Ojaniitynpuron yli siltaa pitkin. Puro saa alkunsa Kotojärvestä, ja Ojamyllynkoski tarjosi meille ihasteltavaa, varsinkin nyt runsaamman veden aikaan.

Ylityksiä varten on muutama silta.

Ylityksiä varten on muutama silta.

Ojamyllynkoski jää polulta helposti mieleen.

Ojamyllynkoski jää polulta helposti mieleen.

Kosken jälkeen reitti nousi korkeuksiin, ja kukkulan laelta oli mukavaa katsella itäuusimaalaista maalaismaisemaa. Luonto oli heinäkuulle tyypillisesti edelleen hiljainen. Linnut eivät viserrelleet juurikaan, mutta tikkoja näyttäytyi, niin kuin aina tällä polulla. Joskus polulla voi nähdä vaikka harmaapäätikan.

Pieni lampi lisää luonnon monimuotoisuutta alueella.

Pieni lampi lisää luonnon monimuotoisuutta alueella.

Mustikoita oli runsaasti, mikä houkuttelee paikalle poimijoita yleensä päiväsaikaan. Polku ei  muuten ole kävijämäärältään kovin runsas, joten alueeseen saa usein tutustua omassa rauhassa ja hiljaisuudessa, ilman liikenteen meluakaan lähistöllä.

Reitin korkeimmalta kohdalta näkyy kauas.

Reitin korkeimmalta kohdalta näkyy kauas.

Näköalapaikalta löytyy myös pieni istuskelupaikka evästaukoa varten.

Näköalapaikalta löytyy myös pieni istuskelupaikka evästaukoa varten.

Luontopolulla on nähtävänä myös kalkkikivilouhos, suuri siirtolohkare ja hiidenkirnuja. Opastaulut reitin varrella kertovat alueen lähiluonnosta ja nähtävyyksistä.

Hiidenkirnut ovat syntyneet jo kauan ennen meitä.

Hiidenkirnut ovat syntyneet jo kauan ennen meitä.

Taustalla pilkottaa Kotojärvi.

Taustalla pilkottaa Kotojärvi.

Polku ei palaa suoraan lähtöpaikalle, matkaa pitää taittaa Krouvarintietä pitkin noin viisi minuuttia kävellen. Se sujuu kuitenkin äkkiä, kun nappaa vaikka eväsrasian tai kouran täyteen mustikoita, vadelmia ja ahomansikoita.

Luonto oli hyvin hiljainen tällä kertaa. Alueella on kuitenkin elämää. Lähipelloilla levähtää muuttoaikaan niin kurkia, joutsenia, hanhia kuin töyhtöhyyppiäkin. Alueella elää myös valkohäntäkauriita, joita ilves saalistaa illan hämärtyessä. Yö taas on pöllöjen aikaa. Soidinaikaan kevättalvella voi kuulla vaikka huuhkajan huhuilua, mutta päivällä taivaalla liitävät pikkunisäkkäitä vaanivat päiväpetolinnut, kuten hiirihaukka.

Kartta 

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6701428, E413264

3 replies
  1. Markus
    Markus says:

    En kyllä löydä tuota istuskelupaikkaa laukkosken kallioilta. Onkohan nyt poistunut heinäkuussa 2018?

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei Markus ja kiitos kommentistasi! Olemme olleet asiasta yhteydessä Laukkosken kyläyhdistykseen ja he tarkistivat asian oitis – istumapaikka on yhä tutulla paikallaan näköalapaikalla, polun varressa 🙂

      Ystävällisin terveisin Retkipaikan puolesta, Jonna Saari

      Vastaa
      • Markus
        Markus says:

        Jonna Saari, korjaan nyt kommenttiani. Istumapaikka löytyi kyllä- lähes tunnin etsiskelyn jälkeen. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että olen melko kokematon eränkulkija, ja tyhmyyksissäni kiersin kallioita kilometritolkulla- polun oikealta puolelta, Ojamyllynkosken jälkeisen kukkulan jälkeen. Koska selkeä kallio näkyi oikealla puolella enkä huomannut kokemattomuuttani sinistä reitin ruksia eräässä puussa, jäin kiertelemään ”ilmiselvää kalliota”. Harjoitus tekee mestarin

        Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jonna Saari Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.