Kuutamoretki Riisitunturille – käsittelemättömät puhelinkuvat!

Tammikuisena maanantai-iltana taivas oli kirkas ja kuu lähes täysi. Lähdimme tutkimaan miltä Riisitunturi näyttää talvisen tähtitaivaan alla.

Reitti: Riisin rääpäsy -rengasreitti Riisitunturin kansallispuistossa

Reitin pituus: 4,3 km

Reitin vaativuus: keskivaativa

Kohde kartalla

Kuutamoretki tunturiin on juuri sellaista elämyksellisyyttä, jossa suorittaminen jää vähemmälle ja nautiskelu saa isomman roolin. Lähtö oli töiden jälkeen kun ilta oli pimennyt riittävästi. Mukaan pakkasimme vain välttämättömyystarvikkeet, ja aikaa tepasteluun kului reilut pari tuntia. Näin paperilla ei siis kovinkaan suunnaton seikkailu, mutta tunnelma ja maisemat olivat kertakaikkisen maagiset.

Lähes täysi kuu valaisi kulkuamme koko iltayön. Otsalamppu oli varmuuden vuoksi mukana, muttemme kokeneet missään kohtaa tarvitsevamme sitä. Jotkin yksityiskohdat olisi ehkä nähnyt paremmin lampun valossa, mutta kulku pelkkien yövalojen kanssa sujui aivan hyvin. Myös lumikengät jätimme sitten kuitenkin lopulta autoon ja luotimme tamppaantuneen reitin pitävyyteen.

Kuljimme iltayön aikana Riisin rääpäsy -rengasreitin vastapäivään, sillä halusimme vasta aivan lopuksi kiivetä Riisitunturin huipulle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli siis Riisitunturin autiotupa, joka oli arkimaanantaina aivan tyhjä. Tunnelma tuvalla vaihteli maagisesta kolhoon ja turvalliseen. Kuunvalo teki maisemasta aivan omanlaisensa ja ikkunankin läpi maiseman näki aivan loistavasti.

Pysäköintialueelta autiotuvalle ja siitä aina Riisitunturin huipulle saakka saimme kulkea ihan oman porukan kesken. Mikään tai kukaan ei liikkunut ympärillämme niin että olisimme nähneet. Vain tuuli pöllytti lunta ja häivytti tampattua polkua niin, että välillä tutkimme hyvinkin konkreettisesti reitin kantavuutta humahtamalla hankeen reitin reunojen ulkopuolella. Polku oli siis kaikkien talvikulkijoiden jäljiltä tiivistynyt niin, että kävely sillä sujui oikein hyvin, mutta heti polun vieressä lumihanki petti alta ja kulkija humahti polvea tai reittä myöten kinokseen.

Tunturin reunalta huomasimme jo pienen revontulten häiveen pohjoistaivaalla ja puhelimen yökuvaus antoi tulille hiukan lisää väriä. Tutkimme tähtitaivaan kuvioita vaikka kirkas kuunvalo estikin esimerkiksi Linnunradan näkemisen. Joutsenen tähtikuvio osoitti meille galaksin suunnan, vaikkei sitä voinutkaan nähdä. Ilta oli viiman myötä kylmä ja sai miettimään, että miksi kukaan hullu olisi ikinä edes yrittänyt asettua ympärivuotisesti asumaan tällaiseen ympäristöön. Revontulet eivät pidä ketään hengissä, olivat ne kuinka kauniita tahansa.

Riisitunturin huipulta lähdimme laskeutumaan takaisin pysäköintialueelle ja matkalla näimmekin jo sitten useampia revontultenkuvaajia ja muita pieniä retkiryhmiä, jotka suuntasivat tunturin huipulle. Joillain heistä oli otsalamput käytössä.

Vastaavaa retkeä ihan mihin tahansa ympäristöön voisin suositella kenelle tahansa. Kirkkaat kuutamoyöt ovat upeita niin kesällä kuin talvellakin ja ympäristö saa aivan erilaisen tunnelman, kun siellä astelee yövalojen aikaan.

Kuvat: OnePlus Nord -puhelimen yökuvausasetuksella, käsittelemättömät kuvat, amatöörikuvaaja.