Kuusiston Piispanlinna, Kaarina

Upean Ryövärinluolan jälkeen Varsinais-Suomen suhaaminen sai jatkua kohti Maskua, jossa seuraavat kohteet odottivat. Koska Kuusiston vanhan Piispanlinnan rauniot sattuivat niin sopivasti reitin varrelle ja aikaakin oli, päätimme poiketa katsomaan, millainen kasa kiviä tätä ylvästä nimitystä sai kantaa.

Eikä perillä odottanut ainakaan suuri pettymys, pikemmin päinvastoin. Tässä maassa moni vaatimattomampi rakenne kantaa linnanraunioiden nimeä. Kuusiston Piispanlinnassa oli niihin verrattuna ihan oikeaa linnatunnelmaa. Se, miltä linna on loistonsa vuosina näyttänyt, jäänee mysteeriksi, sillä yhtään kuvaa siitä ei tiedetä säilyneen. Tässä me teimme osuutemme ja ikuistimme nykytilanteen tuleville sukupolville.

Kuusiston piispanlinna (3)

Linnan kerrotaan eläneen loistokauttaan 1400-luvun alussa, kun piispan virassa oli Maunu Tavasti. Hänen myös kerrotaan rakennuttaneen suurimman osan linnaa. Tarkempi historian kuvaus löytyy Museoviraston sivuilta.

Noihin aikoihin liittyy myös kiinnostava tarina, jonka dramatisoimme valokuvaaja Niina Varheenmaan kanssa. Kerrotaan 1600-luvulla Kuusiston kuninkaankartanoa hallitsi Turun rykmentin päällikkö. Tämän rouva oli luonteeltaan armelias ja jakoi almuja köyhille. Erityisen mieltynyt hän oli vanhoihin sotamiehiin. Heistä ei Suomessa ollut tuolloin pulaa. Siitä pitivät huolen kuningas Kaarle XII seikkailusodat.

Niin Piispanlinnalle riitti kulkijoita pyydämään apuna. Niin oli myös eräänä myöhäisenä jouluiltana, jolloin puhalsi kova ja hyytävä pohjatuuli. Palvelusväki oli jo yöpuulla, joten kukaan ei tullut avaamaan veteraanille ovea.

Viimein kolkutus herätti myös kamarissaan uinuneen rouvan. Tämä käski palvelijoitaan päästämään kulkijan sisälle ja antamaan tälle lämmintä ruokaa ja yösijan. Kulkija oli vieraanvaraisuudesta hämmentynyt ja kiitti ”armollista rouvaa” ja soin, että toivoo joskus voivansa tehdä pienen palveluksen tälle ”jolle ennen niin tulevana suvena, koska käytte linnan rauniolla, jossa minäkin asun”.

Rouva ei tätä sen kummemmin mieleensä painanut. Mitä lie höperö vanhus horisi. Eikä raunioilla kukaan asunut.

kuusisto

Seuraavana suvena tarina palasi hänen mieleensä. Kun hän eräänä kesäisenä päivänä käveli piispanlinnan raunioilla, helähti jokin hänen vieressään. Samassa hän huomasisuuren, hopeisen astian jalkojensa juuressa. Sitä koristivat piispan nimikirjaimet.

 

kuusisto-5

Sotamiehen lupaus palasa rouvan mieleen. Hän nousi ja poimi astian mukaansa. Kerrotaan, että se oli suvun hallussa vielä 1800-luvun puolivälissä.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6705396 E 250842

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.