Kuukauden retkeilyblogi: Luontoilmiö

kk_blogi_2016_03Luonto on hiljalleen heräilemässä kevääseen ja aurinkoisten päivien väkevä voima kutsuu meitä ulos. Jos seuraamme kutsua, saamme kokea kuinka luonto elävöittää meitä ja virkistää mieltämme. Valoa on taas paljon: talven selkä on taittunut.

Kuukauden retkiblogimme kirjoittajalla Teemu Suomisella on taustallaan toisenlainen selviytymistarina, jossa luonnon virkistävällä voimalla on näppinsä pelissä. Kuukauden blogi on Luontoilmiö – tarinoita ulkoa. Luonto- ja eräoppaaksi Eerikkilän urheiluopistossa opiskeleva Suominen nauttii luonnosta nykyään niin täysillä, että hyvä ja menevä fiilis välittyy väistämättä myös blogin lukijoille.

– Olen asunut koko ikäni Helsingin keskustassa, mutta luonto on minulle koti enemmän kuin kaupunki on koskaan ollut, Suominen toteaa.

Yksi Suomisen tavoitteista on tutustua Suomen kaikkiin kansallispuistoihin. Riisitunturilla hän vieraili aivan hiljattain.

Yksi Suomisen tavoitteista on tutustua Suomen kaikkiin kansallispuistoihin. Riisitunturilla hän vieraili aivan hiljattain.

Suominen on parhaillaan työharjoittelujaksolla Basecamp Oulangassa. Hän on 36-vuotias ja hänellä on toimittajataustaa radioalalta. Luontoilmiö on Suomisen toinen blogi. Ensimmäinen blogi, Soberismia, on taipunut tätä nykyä myös kirjaksi. Se on tarina raitistumisesta, minkä tuomia iloja Luontoilmiössä nyttemmin nautitaan hienolla fiiliksellä.

Vaarin viisaudet herättivät kiinnostuksen luontoon

Kuten monien onnekkaiden ihmisten tapauksessa, syttyi Suomisenkin rakkaus luontoon jo lapsena. Hän tapasi viettää kesänsä Punkalaitumella perheensä kanssa aivan pienestä pitäen.

– Vaari oli sellainen luonnontuntemuksen puhuva tietosanakirja, ja minusta oli maailman kiinnostavinta seurata perässä, kuunnella juttuja jostain koiranputkista ja tutkia metsän saloja, Suominen kertoo.

Seitsemän vanhana partioon liittynyt Suominen harrasti retkeilyä aina aikuisikään saakka, samoillen Etelä-Suomen metsissä. Sitten asiat menivät toisin.

– Sairastuin hieman alle kolmekymppisenä vaikeaan masennukseen ja minusta tuli alkoholisti. Kynsin viitisen vuotta aika syvällä, kunnes tuli stoppi. Raitistuin vuonna 2012 ja siinä kohtaa paluu luonnon ääreen oli jotenkin luonteva tapa hoitaa itseäni, Suominen kertoo.

Hän alkoi jälleen liikkua luonnossa. Ensin Helsingissä, sitten kauempanakin. Luonnon edessä omat ajatukset oli kohdattava ja menneisyyttä tuli käytyä läpi. Lopulta asiat asettuivat uomiinsa, kun luonnosta tuli Suomiselle jälleen aina vain läheisempi.

– Ihan kuin olisi palannut kotiin.

DCIM100GOPRO

Iso-Melkuttimen rannalla viime syksynä.

Mt. Elbrusin valloittaminen oli uuden alku

Pian raitistuttuaan Suominen pakkasi reppunsa ja paineli Färsaarille telttailemaan yksin saadakseen kunnolla kohdata itsensä. Hieman sen jälkeen hän olikin jo valloittamassa Euroopan korkeinta vuorta, 5642 metriä korkeaa Mt. Elbrusia Venäjällä. Idea vuoren valloituksesta oli alunperin vain puolitutun huolimaton heitto.

– Ensireaktio oli, että enhän minä nyt mihinkään vuorille voi lähteä. Sitten kuitenkin innostuin. Ajattelin että hitto vie, jos minä olen jo onnistunut nujertamaan yhden alkoholismin ja yhden masennuksen, kai minä nyt yhden vuorenkin voin kiivetä!

Vuoren valloittamisesta tuli Suomiselle symbolisesti iso juttu, sairauden päätepiste. Huipulle noustiin heinäkuussa 2014.

– Olin päättänyt, että siellä huipulla annan itselleni viimein kaiken anteeksi ja loppujen lopuksi palasin Venäjältä kotiin aika eri ihmisenä, Suominen kertoo.

Hän huomauttaa, että suuri vuoristo auttaa pientä ihmistä saamaan perspektiiviä elämäänsä.

– Yhtenä iltana Elbrusin basecampissa ajattelin, että jossain tuolla kaukana pilvien alapuolella ovat minun ongelmani ja huoleni. Että ne ovat merkityksettömiä täällä. Yhtäkkiä ei ollut väliä kenenkään titteleillä tai sillä, paljonko pankkitilillä on rahaa. Oli ainoastaan se hetki, se paikka ja se yhteinen päämäärä, päästä huipulle ja turvallisesti alas. Se oli hieno fiilis, Suominen miettii.

– Vuorilla ei voi kilpailla ketään muuta kuin itseään ja omaa psyykettään vastaan. Se on aika iso juttu entiselle mielenterveyspotilaalle.

Luontoilmiöön luvassa huikeita huippuja

Mt. Elbrusin aikaan luontoilmiötä ei ollut, vaan Suominen kirjoitti tuolloin vielä ensimmäistä blogiaan, Soberismia, jossa kertoi pääasiassa paranemisensa etenemisestä. Sieltä voi lukea Mt. Elbrusin tunnelmia. Luontilmiön Suominen perusti voidakseen fiilistellä luontokokemuksiaan ilman parantumistarinan raameja.

– Haluan tallentaa itselleni ja ystävilleni hetkiä, tarinoita ja erilaisia pieniä isoja asioita matkan varrelta. Näitä on sitten hienoa joskus lukea ja muistella, että mitä kaikkea sitä onkaan saanut kokea. Päiväkirjahan tämä lopulta kuitenkin on. Ja ehkä tässä jättää jotain perintöä lapsellekin samalla.

Lisää huippuja luvassa, sillä yllättäen Suominen hurahti vuorikiipeilyyn täysin. Nyt tavoite on kiivetä kaikkien mantereiden korkeimmille huipuille. Mt. Everestin on listalla vuonna 2024, tasan kymmenen vuotta Mt. Elbrusin jälkeen.

– Viime vuoden maaliskuussa nousin Australian korkeimmalle huipulle. Ensi vuoden alussa luvassa ovat yritykset Afrikan Kilimanjarolle ja Etelä-Amerikan Aconcagualle. Homma siis etenee! Seuraava isompi reissu odottelee kesän jälkeen, kun eräopaskurssini päätyttyä lähden Mont Blancille, Suominen luettelee.

Luontoilmiön lukijoilla riittää siispä jännittävää seurattavaa vielä pitkäksi aikaa. Suominen treenaa jo paitsi kehoaan, myös mieltään sekä vuorikiipeilytaitojaan, valmistautuessaan valloittamaan uusia huippuja. Seitsemän huippua kannustivat Suomista hakeutumaan myös eräopaskoulutukseen, mistä olemme viime aikoina saaneet lukea mukaansatempaavia fiilistelyjä muun muassa Lapista.

Loppaispäivänä Repovedellä oli 29 astetta pakkasta eikä ketään muita. "Upea päivä typötyhjässä kansallispuistossa vaellellen."

Loppiaispäivänä Repovedellä oli 29 astetta pakkasta eikä ketään muita. ”Upea päivä typötyhjässä kansallispuistossa vaellellen.”

Tavoitteena myös Suomen kansallispuistot

Maailman korkeimmat vuoret eivät suinkaan ole Suomisen ainoa päämäärä. Hän haluaa tutustua myös Suomeen lähempää kuin koskaan. Alkoholismin kahmaistua elämästä monta vuotta, Suominen kokee, että hänellä on kiinniotettavaa.

– Olen ottanut myös tavoitteekseni tehdä vähintään päiväretken jokaiseen Suomen 39 kansallispuistosta parin vuoden sisään. Haluan kokea Suomen luonnon mahdollisimman isosti.

Koto-Suomessa parasta ovat miehen mukaan Porkkalan kallioiset merenrantamaisemat, joissa tulee toisinaan käytyä pojan kanssa istuskelemassa ja meren tunnelmasta nauttimassa. Myös Repoveden kansallispuiston erämaat ja Lapin tunturit ovat Suomisen suosikkeja. Niihin liittyvät myös miehen terveiset Retkipaikan lukijoille:

– Suomi on oikeasti yksi maailman upemmista retkeilymaista. Ei siis kannata mennä merta edemmäs kalaan, kun upein luonto löytyy omalta takapihalta. Sinne kannattaa aina lähteä tuntemaan itsensä pieneksi! Hyvää retkeilykevättä kaikille!

Juttua päivitetty 20.3.2017: Luontoilmiö-blogin muutettua uuteen osoitteeseen päivittyy se nyt uudella nimellä: Teemu ihan pihalla.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.