Kuukauden retkeilyblogi: Arctic spell – retkeilyä lasten kanssa

Maastamme löytyy kymmenittäin mielenkiintoisia ja laadukkaita retkeilyblogeja. Niinpä nuotiolla istuskellessa syntyi ajatus, että näistä voisimme kiinnostavimpia suositella myös Retkipaikassa. Siirryimme tuumasta toimeen ja näinpä palkitsemme ensimmäisen kuukauden blogin. Kunnian saa Arctic Spell, joka esittelee kohteita erityisesti lasten kanssa retkeilyn näkökulmasta.

Blogaaja Riitta Alasalmi on 35-vuotias ammatillisen koulutuksen opettaja Kainuusta, jonka erityisalaa on verkkokoulutus. Lapsinäkökulman varmistavat 4-, 11- ja 12-vuotiaat lapset.

Nimi Arctic Spell tulee Riitan miesystävän ohjelmapalveluyrityksestä.
– Nimen taustalla oleva ajatus pohjoisen taiasta viehätti ja viesti niistä arvoista, joita haluan lapsilleni retkillä välittää: paikallisuuden arvostamisesta, elämyksistä ja pohjoisen taiasta.

Kipinä kirjoittamiseen syttyi, kun Riitta yritti etsiä netistä blogia, josta saisi ideoita lasten kanssa retkeilyyn pohjoisessa.
– Blogien ideana tuntui kuitenkin olevan pitkien ”hardcorereissujen” esittely. Heräsi ajatus siitä, että myös matalan kynnyksen bloggaajia tarvitaan, jotka kertovat helposti saatavilla olevista kohteista ja rohkaisevat ottamaan lapsia mukaan luontoon, Riitta kertoo.
– Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä vaan silti voi olla hauskaa. Joten ihan reilusti kerron, jos nuotio ei syty, itikat syö tai lapset tappelevat.

Lasten kanssa liikkuminen asettaa omat vaatimuksensa retkille ja retkikohteille. Huomioita on esimerkiksi kohtuulliset matkat, helppo saavutettavuus, reitittien turvallisuus, mielenkiintoinen maasto sekä tulentekopaikat.
– Isompien kanssa on tehty pidempiäkin yönylireissuja, vaan 4-vuotias on haaste. Vauvana otimme hänet ihan vain tulistelemaan mukaan ja vaatimustaso on kasvanut iän karttuessa. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että mukana on aina seikkailua ja kohtuullisia vaatimuksia. Iloa ei saa viedä luonnossa liikkumista sillä, että aina pitää vetää itsensä ihan piippuun.

Luonto on Riitalle on paikka rauhoittumiseen, lasten kanssa yhdessäoloon ja sellaisten taitojen siirtämiseen nuoremmalle polvelle, joita hän on itse saanut oppia isovanhemmiltaan.
– Olen kokenut, että viemällä lapseni luontoon voin tarjota heille jotakin ainutkertaista, jota nykyään yhä harvemmat lapset kokevat. Reissujen ei tarvitse olla mitään tajuntaa räjäyttävän erikoisia, ihan lyhyetkin retket mahdollistavat irtautumisen arkisesta oravanpyörästä ja sen kuuluisan laatuajan viettämisen lasten kanssa.

Retkitarinoissa on liikuttu tähän mennessä jalkaisin ja kanootilla. Myös muut tavat edetä maastossa houkuttavat. Varsinkin jahka nuorimmainenen kasvaa.
– Toivottavasti pääsemme liikkumaan hiihtäen, pyörillä ja lumikengillä. Vain taivas, ja koko porukan reissuilla 4-vuotiaan kestokyky, on rajana. Lisäksi toisinaan saatetaan jopa ylittää valtakunnanraja ja retkeillä lähialueilla.

Riitta kertoo, että parasta blogaamisessa on se, miten kirjoittaminen motivoi suunnittelemaan uusia reissuja. Samoin lasten käyttäminen vierailevina kirjoittajina ja valokuvaajina on ollut hyvä veto.
– Lapset innostuvat kokonaisvaltaisesti retkistämme ja valmisteluista kun tietävät että he pääsevät julkaisemaan tarinoita reissuista.

Blogaaminen ei ole vain pelkkää hupia, vaan mukana on toki ripaus hyötynäkökohtaakin.
– Työssäni verkkokoulutuksen parissa kaikki sosiaalisessa mediassa tehty harjoittelu tekee hyvää. Testailenkin vähän erilaisia työkaluja, mm.twitteriä, facebookia tässä samalla.
Tästä huolimatta pääpaino on kuitenkin harrastamisessa.
– Luonnossa liikkuminen on ollut aina osa elämääni vaan uudelleen kipinä syttyi Maanpuolustuskoulutuksen maastotaitokursseilla. Toivottavasti pääsen jossakin vaiheessa kertomaan näistäkin upeista tehokursseista blogissa.

Ja lopuksi se tärkein kysymys, mikä on Riitan mieliretkipaikka?
– Rumala-Kuvaja-Oudonrimmet, soidensuojelualue lähellä kotiamme. Paikalle pääsee autolla ja siellä on suurten erämaiden tuntua. Paikasta tekee lempikohteen se, että nuorimmaisen kanssa pääsimme juuri siellä luontoon ihan vauva-aikanakin. Laavulle oli tienvarresta 100 metriä ja samalla kun isommat seikkailivat ja minä sytyttelin nuotiota, pystyi vauva nukkumaan laavulla lampaantaljalla.

Mukavia lukuelämyksiä Arctic Spellin parissa!