Kun nimi velvoittaa… Matka Tytinmäelle Vaakkoin ulkoilualueella

Vaakkoin ulkoilualue sijaitsee Nuuksion pohjoispuolella Vihdintien varrella. Paikka on Helsingin kaupungin ulkoilualueita, mutta sijaitsee kuitenkin Espoon ja Vihdin puolella. Jostain syystä alue on jäänyt itselle aika tuntemattomaksi, vaikka kuljen siitä lähes viikoittain ohi. Vain pari kertaa olen pysähtynyt sinne ja käynyt tekemässä lyhyen lenkin koirien kanssa. Aina ilman karttaa, vain parkkipaikalta lähtevää polkua seuraten.

Nyt päätin koluta aluetta tarkemmin läpi. Tutustuminen alkoi avaamalla Nuuksion ulkoilukartta ja tarkentamalla katse kohteeseen Vaakkoi. Jaahas… Merkitty Reitti 2000 kulkee osin alueen pohjoispuolella, muuten Vaakkoilla ei ole merkittyjä reittejä.

Tuo Reitti 2000 on vuosituhannen vaihteessa Helsingin kaupungin perustama vaellusreitti, mikä kulkee polkuja ja teitä pitkin 110 kilometrin matkan alkaen ja päättyen Helsingin Laaksoon.

Vaakkoilla merkitsemättömiä polkuja menee ristiin rastiin ja maasto on hyvin vaihtelevaa. Useat järvet, lammet, ojat, suot ja jyrkänteet tekevät alueesta erämaisen ja mielenkiintoisen kuljettavan. Ja mitä silmäni näkivätkään, kun suunnittelin kartalla reittiä alueen ainoalle laavulle. Vaakkoin viimeisimmässä koillisnurkassa on korkea mäennyppylä jyrkänteineen ja sen edessä suo… Tytinmäki ja Tytinsuo!

Tämä ratkaisi asian. Reittisuunnitelma oli valmis!

Toisena pääsiäispäivänä lähdin matkaan nuoremman koiramme kanssa. Halusin samalla testata, miten ipana kulkee retkellä, kun vanhempi koiruus ei ole mukana. Vaakkoin ulkoilualueen parkkipaikka on aivan tien varressa ja siellä näyttikin olevan jo useampi auto. Oliko siis poluilla odotettavissa ruuhkaa? Päivästä oli ennustettu lämmintä ja aurinkoista ja selvästi se oli saanut väen jo aamusta liikkeelle.

Lähdin autolta ensin tutkailemaan lähistöllä olevaa Tervahautaa. Parkkialueelta on opaste Tervahaudan suuntaan ja itse vanhan Tervahaudan paikalla on kyltti, joka kertoo tervanpoltosta ja sen historiasta.

tytinmaki-1-2

Tästä eteenpäin seurasin polkua ensimmäisen lammen rantaan ja tutkailin sitten karttaa. Mihinkäs tästä pitikään lähteä… Jääkansi peitti vielä Väärä-Mustan lampea, mutta en uskaltanut lähteä ylittämään sitä. Palasin pienen matkaa takaisinpäin ja löysin polunhaaran, joka vei ojan yli ja lähti kiertämään lampea rantaa pitkin.

tytinmaki-1-4

Väärä-Musta

Maasto oli paikoin jo täysin sula, mutta suojaisimmissa paikoissa oli vielä lunta ja polun pohjat olivat jäässä. Olin tyytyväinen, että olin laittanut Icebugit jalkaan. Kiersin lammen pohjoispuolelle ja seurasin tallattua polkua, mikä näyttikin menevän parin jyrkänteen välistä suoraan kohti Reitti 2000:tta. Sinne siis, koska se taas suuntasi Kämmenlammen laavua kohti.

Matkalla kohti Kämmenlaavua.

Matkalla kohti Kämmenlammen laavua.

Ajattelin, että merkityllä reitillä on varmasti kuljettu talven aikana, joten sitä olisi helpompi kulkea kuin lähteä suunnalla lumisohjon keskelle. Kulkemani polku meni pienen suon poikki ja siellä olikin jo sulaa ja todella märkää. Nousin hieman ylemmäs, jotta en heti retken alussa kastelisi jalkojani. Kierto kannatti, ja törmäsin kuivin jaloin keskelle Reitti 2000:tta. Silmäilin karttaa ja totesin olevani siellä, missä pitikin.

Jatkoin nyt tätä sinivalkoisin merkein merkittyä reittiä kohti seuraavaa järveä, Saaren Mustaa. Ihailin kallioiselta näköalapaikalta maisemaa ja pienen järven kolmea saarta.

Näkymä Saaren-Mustan näköalapaikalta

Näkymä Saaren Mustan näköalapaikalta

Niin kaunista ja rauhallista. Vain ylilentävä lentokone kertoi sivistyksen olevan jossain lähellä. Aurinko paistoi todella houkuttelevasti, niinpä laskeuduin alemmas rantaan niemennokkaan ja jäin pitämään kahvitaukoa.

Täällä tulivat vastaan ensimmäiset kulkijat. Vaikka parkkipaikalla oli paljon autoja, niin maastossa ei porukkaan juurikaan törmännyt. Koska merkittyjä reittejä ei ole, ulkoilijat kulkevat omia teitään.

Kahvittelun jälkeen jatkoin Kämmenlammen laavulle. Vatsani ei kaivannut heti toista taukoa, mutta halusin nähdä alueen ainoan virallisen taukopaikan. Reitti 2000 kulkee laavun eteläpuolelta ja siitä erkanee polku kallionotkelman kohdalta. Polkujen risteyksessä on iso muurahaispesä kuin maamerkkinä, viitoitusta laavulle ei ole.

Kämmenlammen laavu

Kämmenlammen laavu

Lammen rannalla sijaitseva laavu on Helsingin kaupungin rakentama ja ainoa paikka Vaakkoilla, jossa saa yöpyä. Laavun edessä on hyvin tuulelta suojattu tulipaikka ja polttopuut saa halkovajasta. Tosin tällä kertaa vaja oli aivan tyhjä. Halkovajan vieressä oli kyllä isoja tukkeja ja parikin sahaa, mutta aikamoinen metsuri saa olla, jos niistä retkeilijä saa nuotiopuut.

tytinmaki-1-14

Laavulta jatkoin taas merkittyä reittiä pitkin eteenpäin. Polku kulki kallion reunamilla ja päättyi hiekkatielle, jota jatkoin kohti pohjoista. Tien varrella on joitakin kesämökkejä, siksikin lyhyt pätkä on kuljettava tietä pitkin. Hiekkatien päässä alkaa taas polku ja merkitty Reitti 2000 jatkuu siitä sähkölinjaa seuraillen.

tytinmaki-1-23

Olin kartalta todennut, että reitti kulkee tässä kohdin pois Vaakkoin alueelta ja jatkaa kohti Salmen ulkoilualuetta. Mutta sitä pitkin pääsin lähelle ’omaa’ mäkeäni. Lopulta otin reitiltä suunnan kohti Tytinmäkeä.

tytinmaki-1-25

Kuono kohti Tytinmäkeä!

Kartalla oli nousun kohdalla jyrkänteen merkit, mutta niiden väliin jäi mielestäni oikein sopiva kohta nousulle. Olihan se, sopivan jyrkkä! Mutta ylös päästiin, koiranpoikakin varsin nätisti meni edellä ja näytti emännälle tietä.

tytinmaki-1-26

Mäen päällä oli vanha, jo lahonnut rakennelma, todennäköisesti kolmiomittaustorni, eikä maisemia puuston takia näe. Kartan mukaan Tytinmäen korkeus on 107 metriä ja minulle riitti tieto ja tuntu siitä, että olin korkealla, melkein omalla mäellä.

Huiputuksen kunniaksi pidin toisen kahvitauon ja tutkailin tarkemmin karttaa. Tuli meinaan vasta ylhäällä mieleen, että mitenkäs noin jyrkän nousun pääsenkään koiran kanssa alas. Ei hätää, toisella suunnalla oli loivempaa ja rinne laskeutui Tytinsuolle, kuinka osuvasti se menikään!

Rinteellä oli aika paljon märkää lunta ja nyt ne kengät olivat sitten aivan läpimärät. Lähdin alaspäin ja ipana äkkäsi hirvenjäljet. Sitten löytyi muitakin eläinten jälkiä ja niiden tekemä polku. Fiksut elukat tiesivät, mistä kannattaa kiivetä rinnettä ylös. Me pääsimme metsäneläinten papanoilla viitoittamaa tietä helposti alas ojanvarteen.

Alhaalla oli paljon puunkaatoja ja sohjolunta, mutta etenemään kuitenkin pääsi. Seuraamalla ojaa pääsin takaisin sinne, mistä olin suunnalla lähtenyt kohti rinnettä.

Palasin tuloreittiä ja kuraista hiekkatietä pitkin takaisin aina Vaakkoin järvelle asti. Siirryin tieltä pois ja kiersin vesistön pohjoista puolta. Täältä lumi oli jo täysin sulanut ja pääsin kulkemaan helposti polkua pitkin.

tytinmaki-1-36

Vaakkoin toisella rannalla on Helsingin Ladun eräkämppä, enkä halunnut kiertää sinne asti. Nousin korkeammalle ja yhytinkin taas tallatun reitin, jota seuraamalla pääsin suoraan parkkipaikalle.

Vaakkoin ympäri ja takaisin parkkipaikalle.

Vaakkoin ympäri ja takaisin parkkipaikalle.

Päiväretkellä ehdin kiertää aika ison osan ulkoilualueesta. Ipanakoira kulki hyvin remmi repun lantiovyössä kiinni, ei kiskonut eikä koheltanut. Odotan kevään edistymistä ja lumien sulamista ja palaan retkikoiran kanssa takaisin tutkimaan alueen itäpuolta.

Vaakkoin parkkialue kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N / lat :6690846, E / lon : 368069.

Tytinmäki kartalla. N / lat: 6693334, E / lon : 366201.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Reissussa Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.