Kun luonto puhuu ihmiselle

Luonto puhuu meille. Jos vain annamme sille mahdollisuuden. Pitää mennä sen tykö, antaa sille tila ja kuunnella. Joskus se vie pidemmän ajan, joskus lyhyemmän. Ensin pitää puhdistautua, päästää irti ajatuskuonasta. Päästä samalle aaltopituudelle ympäristön kanssa ja antaa virran viedä.

Sitten, kun mieli on tyhjä, luonto alkaa puhua. Usein se puhe on ajatuksia, jota eivät ehkä muualla ilmestyisi päähän. Se on ajatuksia, jotka ilmestyvät päähän eri tavalla kuin muut ajatukset. Niin kuin tämä ajatus luonnon puheesta. Tai joskus se puhe on musiikkia.

Joskus se sanoo erilaisia asioita, syvemmin kuin mitä sanoilla voi tavoittaa. Se voi olla vain syvä kuuluvuuden tunne tai hyvin vahva merkityksellisyyden kokemus kaikessa sellaisessa, minkä ohi usein kävelee ilman sen suurempaa ajatusta: varpujen, kävyn suomujen, pienten ötököiden, lähioksalle lehahtava lintu, jokin tuoksu jonka nenä tavoittaa, tuulen tunne iholla, ääni. Kaikki yhtä elävää planteettaa, sen yksityiskohtia, samaa kuin me itse. Ja sitten on jotain enemmän: tunne siitä, että on niin paljon enemmän.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.