Kun lumikenkäily kiinnostaa – helposti mahtavan harrastuksen makuun. Osa 2/2.

Joulun tienoilla onkin tullut lunta monella paikkakunnalla ihan mukavasti, jotta lumikenkiä on saattanut päästä kokeilemaan ihan kunnolla. Kuinkahan monelle pukki mahtoi tuoda uudet lumikengät, tai kuka on kenkiä päässyt lainaamaan tai vuokraamaan? Vuodenvaihteen jälkeen koko maata järisyttänyt talvimyrsky toi uutta lunta moneen paikkaan kymmeniä senttejä, joten nyt ei pitäisi olla siitä pulaa.

Lumikenkäjuttusarjan toiseen osaan sain nakitettua asiantuntijaksi ja malliksi rautalampilaisen erä- ja luonto-oppaan sekä matkailuyrittäjän Markku Utriaisen. Markun KalajaRetkeily-niminen yritys vuokraa myös lumikenkiä muiden palveluiden ohella, ja vaikka pääpaino Markun toiminnassa onkin kesäkaudella melontapuolella, liikkuu hän paljon luonnossa myös talvella. Markun opastuksella pääsemmekin hyvin jyvälle lumikenkäilyn saloista.

Kengät jalkaan ja säädöt kohdalleen

Edellisessä osassa 1/2 sivusin lyhyesti lumikenkien pukemista, mutta lienee parasta käydä tämä asia läpi vielä tarkemmin. Lumikenkien pituussäätö siis tapahtuu kenkämallista riippuen hieman eri tavalla, mutta lumikengissä käytettävä jalkine ei saisi päästä liikkumaan pituussuunnassa eteen eikä taakse. Valitse lumikenkäilyyn sellainen jalkine, joka ei ole liian iso, jolloin jalkasi pääsisi liikkumaan kengän sisällä, mutta ei myöskään liian pieni niin, että varpaasi painaisivat kengän kärkeä.

Sukkina voit käyttää vaikka merinovillaisia vaellussukkia. Itse käytän yleensä vaelluskengissä tai varrellisissa talvikengissä alussukkana ohuempaa vaellussukkaa ja sen päällä tavallista villasukkaa. Pääasia kuitenkin on, että jalkine ei purista, mutta ole liian väljä, ei hiosta mutta ei myöskään ole liian kylmä. Muista myös pitää varpaankyntesi lyhyinä, sillä mikään ei ole niin epämukavaa kuin liian pitkien kynsien vuoksi kävellessä kipeytyvät varpaat.

Esimerkiksi monissa TSL:n malleissa lumikengän pituussäätö tehdään nostamalla mitta-asteikolla varustetussa kiskossa olevan kantakupin kieleke ylös, pyöräyttämällä sitä neljänneskierros vastapäivään, liikuttamalla kantakuppia jalkineen pituuden mukaan eteen tai taakse, pyöräyttämällä kielekettä neljänneskierros myötäpäivään ja painamalla se takaisin alas. Katso mallikohtaiset ohjeet käyttämäsi lumikengän mukaan, tai jos vuokraat/lainaat kenkiä, pyydä niiden antajaa opastamaan säädöissä.

Katso huolella, kumpaan jalkaan kummankin lumikengän laitat. Kun takasiteen salpa on jalan ulkosyrjän puolella, kengät ovat oikein. Jos salvat jäävät sisäsyrjän puolelle, ne voivat osua kävellessä toisiinsa. Kengistä voi löytyä myös merkintä, kumpaan jalkaan ne on tarkoitettu.

Kun olet saanut lumikenkien pituussäädön kohdalleen, kiristä etu- ja takasiteet niin, että lumikengät pysyvät tiukasti jalassa. Jalkineen kärjen tulee istua tukevasti lumikengän kärkikupissa liikkumatta. Kiristä takaside niin, että jalkineen kanta ei pääse liikkumaan ja niin, että side tukee nilkkaasi. 

Jos pystyt, pue lumikengät mieluiten istualtaan. Näin säästät selkääsi ja yletyt paremmin säätämään kengät oikein. Ellet pysty itse pukemaan, säätämään tai riisumaan kenkiä, pyydä rohkeasti apua.

Lumikenkäjutun ykkösosassa puhuin myös sauvojen säätämisestä. Siinä käytin ohjeena ns. 90 asteen sääntöä, eli sauvat ovat sen mukaan oikean mittaiset, kun kyynärvarsi on 90 asteen kulmassa sauvojen ollessa pystyasennossa. Markku käyttää toisenlaista ohjetta: oma pituus miinus 50 senttiä. Eli jos henkilön pituus on 180 senttiä, sauvojen pituudeksi säädetään 130 senttiä. Tästä huomasimme heti eron omassa ruumiinrakenteessamme; vaikka molemmat olemme 180 senttiä pitkiä, Markun yläkroppa ja kädet näyttävät olevan eri mittaiset kuin minulla, jolloin hänelle sopii tuo 50 sentin sääntö.

Markku suosii siis hieman pidempää sauvaa, ja sanookin, että varsinkin upottavassa lumessa sauvojen säätäminen tavallista pidemmiksi kannattaa.
Sauvoissa on luonnollisesti myös rannelenkit. Niitä kannattaa käyttää, sillä kuten hiihdossa, myös lumikenkäilyssä on tärkeää, että sauvoja ei puristeta, vaan työntö tehdään rannelenkin avulla. Työnnä käsi rannelenkin alta niin, että peukalonhanka jää lenkin tyveen. Säädä rannelenkin pituus sopivaksi, jotta saat sauvan tarvittaessa pois kädestä ja että lenkki ei jää liian löysälle/tiukalle. Selkeyden vuoksi kuvassa ei ole käsinettä mukana.

On olemassa myös koulukuntia, jotka eivät suosittele rannelenkkien käyttämistä lainkaan, koska ne muun muassa rajoittavat käden käyttöä ääritilanteissa, esimerkiksi kaaduttaessa tai jouduttaessa vaikkapa syvään hankeen tai lumivyöryalueilla lumivyöryn alle. Varsinkin hiihtopiireissä tunnetaan myös ns. hiihtäjän peukalo, joka on esimerkiksi Mehiläisen sivuston mukaan “peukalon keskinivelen sisemmän nivelsiteen repeämä (ulnaarikollateraalivamma). Se syntyy tyypillisesti kaaduttaessa hiihtosauva kädessä.

Normaalissa lumikenkäilyssä hiihtäjän peukalon syntyminen vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, mutta se lienee selvää, että jos pitkällä lumikenkäretkellä tai -vaelluksella puristaa sauvaa jatkuvasti eikä hyödynnä rannelenkkiä, tulee varmasti huomaamaan verenkierron heikkenevän sormissa ja sormien kylmenevän. Liiallinen sauvan puristaminen rasittaa turhaan myös kyynärvarren ja kämmenten lihaksia.

Kävely lumella

Tulimme lumikenkäjutun tätä osaa varten Etelä-Konneveden kansallispuistoon, Vuori-Kalajan kotalaavun lähistölle. Maastossa lunta on tällä hetkellä juuri ja juuri riittävästi lumikenkäilyyn, ja jos esimerkiksi nyt poluille lähdetään lumikengin, polut kestävät riittävän leveinä ja tamppautuvat hyvin. 

Tasamaalta (tai tässä tapauksessa -jäältä) on hyvä aloittaa. Muista hyvä ryhti myös lumikenkäilyssä.

Lumikengillä voi kävellä muuten melkein kuin ilmankin, kun vain muistaa, että ei astu omien kenkiensä päälle, eli astuu sen verran leveämmälle kuin kengän leveys vaatii. Sauvat viedään kenkien eteen ja painetaan niillä lumeen. Rannelenkki pitää sauvan kädessä ja antaa normaalimaastossa riittävästi tukea, eikä sormien verenkierto esty.

Kun kävellään paljon upottavassa ja pehmeässä lumessa, muutetaan kävelyä niin, että vietäessä jalka eteen pidetään kenkää hetki paikallaan, jolloin kengän alla oleva lumi tiivistyy ja alkaa kantaa paremmin. Tässä onkin nyt otettava huomioon, että ellei halua vempeleitä myöten upota hankeen, kiire on unohdettava. Tiivistymistä ei kuitenkaan tarvitse minuuttikaupalla odottaa, vaan joitakin sekunteja. Muutenkin suhteellisen merkityksetön aikahävikki pitkällä vaelluksella kääntyy todennäköisesti voitoksi, koska joka askeleella ei tällöin tarvitse nyhtää itseään ylös hangesta, varsinkin, jos selässä tai ahkiossa on kuormaa.

Pakkaslumikin tiivistyy, kun hetken malttaa odottaa. Jos hanki kantaa muutenkin, anna mennä vaan!

Jos ei jostakin syystä malta odottaa lumen tiivistymistä tai pieni tauko joka askeleella tuntuu hölmöltä, joutuu tyytymään aina jonkinlaiseen kompromissiin. Vastaavasti heille, jotka haluavat löytää lumikenkäilyynkin jonkinlaista mindfulness-näkökulmaa, tällainen askel-tauko-askel-tauko-tekniikka toimii kuin hirvi.

Reppu selässä

Markku neuvoo, että jos mukana on reppu, sen tulisi olla sellainen, että sen olkaviilekkeet eivät estä olkanivelten luonnollista liikkumista. Jos repusta löytyy rintaremmi, sen kiinni pitäminen vetää myös olkaviilekkeitä sisäänpäin, jolloin olkapäät pääsevät liikkumaan vapaammin. 

Jos repusta löytyy lantiovyö mutta ei rintaremmiä, lantiovyön oikealla säätämisellä voi olkapäiltä ja hartioilta ottaa painoa pois ja vapauttaa niitä liikkumaan paremmin.

TURVALLISUUSKNOPPI: Jos muistatte, niin varsinkin merkittyjen reittien ulkopuolella liikuttaessa lumikenkäretkeilijän repusta pitäisi löytyä vähintään kuumaa juotavaa, riittävästi evästä, varavaatekerta, puukko, tulitikut, kartta, kompassi, avaruushuopa – ja jos liikutaan vesistöjen yli, myös jäänaskalit kaulassa kaiken varalta. Huono ajatus ei ole myöskään pitää mukana merkinantopilliä, joka löytyy nykyisin myös monista tuluksista. Tuluksillahan saa tulet vaikka tikkuja ei olisikaan mukana tai ne olisivat kastuneet.

Mäkien nouseminen ja laskeutuminen

Pyri nousemaan ja laskemaan mäet ja rinteet mahdollisimman kohtisuoraan ja välttämään sivuttaiskallistusta. Toisin sanoen niin, että lumikenkien kärjet osoittavat rinteen suuntaisesti ylös- tai alaspäin. Sivuttain rinnettä liikuttaessa nilkka vääntyy ja rasittuu, ja lumikenkien pito huononee. Poikkeuksen tekee paksu lumi, jolloin voit tallata itsellesi tasaiset askelmat.

Nouse ylämäet nojaamalla kevyesti eteenpäin, ota sauvoilla tukea ja käytä hyväksesi lumikenkien kärkipiikkejä. Työnnä lumikengän kärki lumeen, odota hetki, siirrä paino etummaiselle jalalle ja ponnista eteenpäin. 

Vastaavasti alamäissä pidä paino rinteen puolella ja takimmaisen jalan päällä. Ota sauvoilla hieman lumikenkien kärkien edestä tukea ja siirrä toinen jalka eteenpäin. Muista pitää aina paino takana ja laskeudu kiireettä. Varsinkin tuntemattomissa rinteissä ja vaativassa maastossa, jossa lumen alla voi olla kiviä, kuoppia, kantoja, juuria tms., on ehdottoman tärkeää astua varovasti, sillä jos kumpi tahansa jalka putoaa kuoppaan tai jää kivien väliin, voit kaatua tai vaikka murtaa jalkasi.

Mäkiä alaspäin tultaessa voi vaikka hieman liioitella painopisteen siirtämisessä ja tulla alas melkeinpä istuvassa asennossa. Pääasia että joustat polvillasi riittävästi ja annat lumikenkien jäärautojen tehdä tehtävänsä. Pyri laskeutumaan mäet suoraan tai siksakkia, älä kokonaan sivuttain, vaikka tekisi mieli. Jos olet vasta-alkaja, harjoittele laskeutumista turvallisessa paikassa ja opi luottamaan kenkiesi pito-ominaisuuksiin.

Huomaa, että uutena monissa lumikengissä jääpiikkien suojana on usein muovitulpat: poista ne ennen maastoon menemistä. Tulppien kanssa pito on olematon.

Ongelmatilanteita

Vaikka lumikenkien kanssa pääsee huomattavasti ahtaampiin paikkoihin kuin metsäsuksilla, voi joskus tapahtua jotakin, jolloin tulee eteen niin sanottu tenkkapoo. Esimerkiksi alkutalvesta tai lauhan talven aikaan, kun ojat eivät ole ehtineet jäätyä, lumikengillä voi hulahtaa lumen ja ohuen jään läpi ojan pohjalle, kun taas metsäsuksilla voi päästellä loivista ojista huoletta suoraan yli.

Jos jalkineesi eivät kastu läpi asti, eikä varresta mene vettä, riisu lumikengät heti sopivassa paikassa ja puhdista ne lumisohjosta ja jäästä. Muutoin kaikki lumikenkien mekanismit ja rakenteet voivat jäätyä ja lumikenkäilystä tulee todella hankalaa ja raskasta. Jos myös jalkineet ja sukat ovat kastuneet, vaihda tilalle kuivat sukat ja mikäli mahdollista, laita jalkineen sisään muovipussi, etteivät jalkineet kastele vaihtosukkiakin. Hyvä vaelluskenkä tai muu gore-tex-varsikenkä yleensä pysyy sisältä kuivana, ellei varresta mene vettä, mutta se voi silti jäätyä pinnasta. Ota tällöinkin huomioon jalkojen kylmettymismahdollisuus.

Jos astut johonkin kuoppaan, juurakkoon tai muuhun paikkaan, johon lumikenkä juuttuu, älä yritä repiä kenkää ja jalkaasi voimalla irti. Avaa rauhassa lumikengän side, nosta jalkasi pois lumikengästä ja nosta vasta sitten lumikenkä pois pinteestä. Näin suojelet omaa jalkaasi ja samalla lumikenkää. Opettele avaamaan lumikenkien siteet ennen maastoon menemistä, niin huomaat, että ne voi saada pois jalasta nopeastikin, kun tarve vaatii.

Muita huomioon otettavia asioita

Hyvin yleinen aloittelevan lumikenkäilijän tapa on omien voimavarojen yliarviointi. Lumikenkäily on huomattavasti peruskävelyä rasittavampaa, ja vaikka esimerkiksi menomatka voisi sujua hyvin, voivat voimat loppua paluumatkalla. Käytännön esimerkiksi sopisi vaikka sellainen, että jos menet vaikka tampattua lumikenkäuraa Lapissa tunturiin, voit päästä helpostikin huipulle. Kun sitten päätätkin oikaista “poikkimaihin” umpihankeen takaisin kämpille ja alat upota lumeen joka askeleella, matkavauhtisi voi romahtaa kymmenekseen, kuten pian huomaat voimiesikin tekevän. Ota siis aina olosuhteet, sää, lumi, oma kokemus ja kunto huomioon.

Toinen yleinen tapa on yrittää pukea tai riisua lumikengät kumartumalla reppu tai rinkka selässä. Senhän tietää, miten siinä käy, varsinkin jos rintaremmi tai lantiovyö ei ole kiinni. Reppu tulee niskaan että hutkahtaa. Yritä siis vähintään pukea ja riisua lumikengät polviasennossa.

Jos joudut peruuttamaan tai tamppaamaan vaikka teltan paikkaa lumikengillä, lukitse ensin kantalukko. Lukitse kantalukko aina myös, jos hyppäät lumikengillä kumpareelta tms. Näin lumikenkä ei taitu alle. Itse en vanhana kömpelyksenä suosi hyppimistä lumikengillä laisinkaan, koska jos liikun metsässä ja vaativissakin maastoissa yksin, en voi ottaa riskiä loukkaantumisesta, vaikka hyppely olisikin muuten mukavaa. En voi välttämättä tietää, mitä lumen alla on.

Lumikenkäilijän etiketti

Mäissä ylöspäin menevällä on etuajo-oikeus, ja alaspäin tuleva väistää. Jos ylöspäin menevä kuitenkin haluaa antaa tietä esimerkiksi levätäkseen, näin voi hyvin tehdä. Tämä tapa on käytössä mm. siitä syystä, että ylöspäin menijän havaintosektori on kapeampi nousevan rinteen johdosta. Jos lumikenkäillään ryhmässä, pyritään kulkemaan peräkkäin yhtä linjaa, ja yleensä yksittäisen lumikenkäilijän on aina helpompi väistää ryhmää kuin koko joukkueen alkaa loikkia sivuun.

Tulipa vastaan kuka hyvänsä, aina on kohteliasta tervehtiä reippaasti eikä mennä leuka rinnassa muristen ohi. Omasta mielestäni on muutenkin hyvä huomioida vastaantulijat, ja vaikka kysäistä “miten menee, onko kaikki kunnossa?”, etenkin liikuttaessa pitkillä vaelluksilla ja vaikkapa tunturissa.

Muistathan vielä, että et lumikenkäile laduilla etkä häiritse omalla toiminnallasi muiden ulkoilijoiden menoa tai liiku vieraiden kiinteistöjen pihapiirissä kotirauhan suojaamalla alueella. Koska käytössäsi on lumikengät, et tarvitse latu-uraa tai retkiluistelurataa niitä varten. Maastossa liikut jokamiehenoikeuksin mutta myös -vastuin, osaat hyvät käytöstavat tauko- ja tulipaikoilla, tuot pois vähintään omat roskasi. Noudata kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla niiden sääntöjä myös talvella.

Mihin lumikenkäilemään?

Ylläpidettyjä ja merkittyjä lumikenkäiyreittejä on mm. Lapin laskettelukeskuksissa ja etelämmässäkin. Katso esim. Saariselän, Kolin, Rukan, Ylläksen, Vuokatin, Kiilopään jne. reittikuvaukset ja lumikenkäilymahdollisuudet keskusten omilta sivuilta. Keski-Suomessa lumikenkäilemään pääsee vilkkaiden hiihtokeskusten ulkopuolella poluilla vaikkapa Häähninmäellä. Ja itse asiassa melkeinpä missä vain, missä on lunta!

Ei kai siinä sitten muuta kuin että kengät jalkaan ja menoksi!

P.S. Älä paiskaa lumikenkiä pelkiltään auton penkille, sillä jääraudat tekevät ronskeihin nahkaistuimiin ikävät jäljet… 😉

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.