Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Kuinka pukeutua talviretkelle? Tässä ovat kerrospukeutujan 3 kerrosta päästä varpaisiin

Kaupallisessa yhteistyössä Fjällräven

80-luvulla kulutin latuja ja muutaman suksiparin puhki. Mukavan hien herättävä, loiva ylämäki on edelleen suosikkimaastonmuotoni, ja ajatus tauosta on hieman kavahduttava. Miksi pysähtyä, kun edessä on takuuvarma jäätyminen ja kilometrien läkähdyksiin asti sauvominen, ennen kuin saan itseni taas lämpimäksi?

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Ensimmäinen kerros mukavan tiiviisti ihoa vasten, seuraava voi jo olla numeroa suurempi.

Jouni Rajala mm. Fjällräveniä maahantuovasta Fenix Outdoor Finland Oy:stä muistelee:

– Jo 80-luvun lopulla kaikki puhuivat kerrospukeutumisesta, mutta kukaan ei oikein tiennyt, mitä se oli. Muovikerrastot saapuivat ja ihmeteltiin, miksi palellaan. Sitten saapui fleece ja villan arvostus katosi kokonaan. Ensimmäiset uudenpolven villa-alusvaatteet saapuivat vasta 90-luvun alussa.

Oikea pukeutuminen on toki mukavuusasia, mutta kyse on myös jostain vakavammasta. Turvallisuudesta.

Kerrospukeutumisessa ei ole kyse lämmöstä, vaan kosteuden väistelystä. Alimpien kerrosten tehtävänä on kuljettaa kosteus pois iholta, ulompien pitää kosteus pois kerrastosta ja välikerroksista. Kerrosten väliin sekä vaatteiden rakenteisiin jäävä kuiva ilma on paras eriste ja lämmönlähde.

Retkeilijän kerrokset

Alin kerros
Ensimmäisen vaatekerroksen tärkein tehtävä on pitää iho kuivana. Rauhallisesti retkeillessä merinovillainen vaate ihoa vasten on monen mielestä paras valinta. Villa sitoo kosteutta itseensä, mutta materiaali lämmittää myös kosteana. Pitkillä reissuilla villan edut korostuvat. Vaate ei haise keinokuidun tavoin ja tarvitsee puhdistuakseen vain tukevan tuuletuksen.

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Ensimmäisen kerroksen huppu suojaa niskaa.

Reippaalle, lyhytkestoiselle hikilenkille soveltuu hyvin tekninen, keinokuituinen kerrasto. Mikromuoveista synkkiä tarinoita kertovat otsikot keräävät kauhun ulkoilijan puseroon. Retki-lehden artikkeli (Mikromuovin kirous 1/2018) antaa synninpäästön: ”Jo käytössä olevaa fleece-vaatetta ei kannata heittää pois, sillä tutkimusten mukaan mikromuovien irtoaminen vaatteista loppuu viidenteen pesukertaan. — Polyesteri on kestävää, joten käytä vaatetta pitkään.”

Olipa ensimmäinen kerroksesi muovia tai villaa, muista valita riittävän pieni koko, ettei vaatteen ja ihon väliin jää liikaa ilmaa. Autat näin kosteutta kiipeämään ylöspäin. Jos olet hankkimassa uutta vaatetta, käytä hetki saumoja tutkien. Koholla olevat saumat voivat heittäytyä hiertäviksi. Juuri nyt ajattelet, ettet tule tallustamaan kuin lähilaavulle ja takaisin. Varo vain, kohta tähyilet kuitenkin kohti ensimmäistä vuoristovaellustasi ja mietit, millä silitellä saumat kainaloista, vyötärönauhan tieltä, kengän reunasta ja rinkan kriittisistä paikoista.

Jos haluat todella hemmotella itseäsi, valitse ensimmäiseen kerrokseen vaate, jossa lämpöä tarvitsevissa kohdissa (mm hartiat, käsivarsien ulkopuolet, rintalasta) on lämmintä kudosta ja joustoa ja ilmanvaihtoa kaipaavissa paikoissa (mm kainalot, selkä) on reikäisämpää kangasta.

Keskikerros
Reippaalle, lyhyelle hikilenkillä ei välikerrosta aina tarvitse, pakkasretkellä ensimmäisen kerroksen ja päällimmäisen kerroksen väliin kasataan useampi, kuohkea villakerros. Välikerroksen tärkein tehtävä on työntää kosteus ensimmäisestä kerroksesta eteenpäin, toiseksi tärkein tehtävä on toimia eristeenä. Välikerros on ihanaa hattaraa. Parhaan välikerroksen materiaali on kepeää, nopeasti kuivuvaa ja ilmaa sitovaa, esimerkiksi villaa tai fleeceä.

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Olipa kesä tai talvi, huomaan lisääväni keskikerrokseen toistuvasti äidin neulomat, paksut ja rakkaat villahousut. Ovat ehdoton pari niin kesäkuisella Itämerellä kuin tammikuun tykkylumissakin. Eräopasopiskelijakaveri hihkuu: ”Kerrospukeutumisessa parasta on se, että reikäisemmätkin kerrastot toimivat hyvin, kunhan vain reiät osuvat eri kohtiin.”

Uloin kerros
Mieti retkelle lähtiessäsi, tarvitsetko todellisen, sateelta panssaroivan kuorivaatteen vai sittenkin hengittävän työvaatteen. Kuoren tehtävänä on suojata alempia kerroksia ulkoapäin tulevalta kosteudelta.

Jouni Rajala muistuttaa:

– Kun et tarvitse kuorivaatetta, älä käytä sitä. Todelliset kuorivaatteet ovat vedenpitäviä, ja siksi ne eivät hengitä. Käytä kuorivaatetta vain, jos on märkää keliä tai maastoa luvassa.

Rajala kuitenkin lisää:

– Jos retkellä on yksi tai useampia yli vuorokauden mittaisia jaksoja, jolloin vaatteita ei päästä kuivattamaan, on mukaan pakattava aina sadetta pitävä kuorivaate. Märkä vaate on turvallisuusriski. Kastuneista vaatteista katoaa niinkutsuttu lämpöarvo.

Kuorivaatteella on tuulen ja kosteuden suojan lisäksi monta muutakin tehtävää. Uutta kuorivaatetta hankkiessa kannattaa kiinnittää huomio ainakin seuraaviin seikkoihin:
– Tarvitsetko tuuletusaukkoja? Ovatko reppuusi ja rinkkaasi nähden oikeilla kohdilla? Onko aukot helppo avata ja sulkea itse myös hanskat kädessä?
– Tarvitsetko vahvikkeita? Vaatiiko lajisi normaalia tukevampaa kangasta polviin tai lahkeisiin?
– Pääsetkö taskuihin käsiksi, kun rinkkasi tai luistelureppusi lantiovyö on kiinni?
– Mahtuuko kypärä hupun alle?
– Onko hupussa riittävät kiristysmahdollisuudet?

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Saako kuorivaatteesi tuuletusaukot auki rukkaset kädessä?

Miten takki voi maksaa polkupyörän verran ja housut toisen mokoman? Oletko huomannut, että pelkästään takin hupussa voi olla kolmekin säätömahdollisuutta? Oletko löytänyt housuistasi jo kaikki tuuletusaukot?

Anna kerroksillesi mahdollisuus toimia tehokkaasti ja tutustu päällimmäisen kerroksen kaikkiin ominaisuuksiin.

Mutta mitä tehdä, kun taivas tarjoaa niin sadetta kuin paistettakin? Ehkä puet päälle hengittävän työkerroksen ja pakkaat mukaan kätevästi sekä rinkan että retkeilijän yli heitettävän sadeviitan?

Taukovaatteet

Pakkaathan retkelle aina kuivapussiin ainakin taukotakin? Kuivalla ja kylmällä kelillä untuvatakki on paras ratkaisu. Jos reissu on pidempi ja vaate saattaa kostua, säilyy keinokuituinen toppavaate untuvaa varmemmin lämpimänä. Yliyön talviretkeilijä kaipaa myös jalkoihin lämpöä. Tähän toimivat parhaiten toppa- tai untuvahousut tai pitkä untuvahame.

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Taukotakki tauolla

Taukotakki ei ole vain suunniteltua taukoa varten. Vahingon sattuessa hypotermia vaanii yllättävän lähellä. Hieman liioiteltu taukovarustus pitää tämän peikon loitolla.

Valitse oikea koko jokaiseen kerrokseen

Fjällrävenin vaatteista Jouni neuvoo:

– Kerrospukeutuja ostaa seuraavan kerroksen aina alempaa suurempaa kokoa.

Oma kerrastoni on S-kokoinen, joten keskikerrokseen hankkisin M-koon vaatteet ja uloimmaksi saattaisin sovitella jopa L-kokoa. Alimman kerroksen on hyvä istua iholle napakasti, mutta loput kerroksista tarvitsevat ilmaa väliin. Ethän anna kiristävien vaatteiden pilata retkeä!

Tärkeimmät tuuletusaukot: kädet, jalat ja pää

Ei ole vielä tullut vastaan sellaista retkeilykysymystä, johon Outdoor Siskot eivät tarjoaisi niin hyviä kuin hauskojakin neuvoja. Kerrospukeutumisesta kysellessäni huomaan, että suuri osa siskojen nevoista keskittyy päähän, käsiin ja jalkoihin. Ja näinhän se on – pää ja kädet ovat kaikkein kätevimmät tuuletusaukot, mutta usein myös ensimmäisenä jäässä.

Kerrospukeutuminen ei siis keskity vain vartaloon. Käsiin retkeilijä tarvitsee alimmaiseksi kynsikkäät tai ohuet sormikkaat, joilla kaikenlainen näprääminen onnistuu myös pakkasella. Päälle lämmittävä kerros – joko rukkanen, jossa lämpö ja kuori samassa paketissa, villalapaset ja kuorirukkaset tai märällä kelillä vedenpitävä kurarukkanen.

Vihaisella viimalla pään voi suojata kolmellakin kerroksella. Alle huppu, väliin villapipo ja kaiken suojaksi takin tiivis huppu.

Monet vannovat myös tuplasukkien nimeen – niin lämmön kuin hiertymisten välttämisenkin vuoksi.

Eräs Outdoor Sisko tunnusti potevansa edelleen huonoa omatuntoa, kun ei tohtinut sännätä neuvomaan, kun näki retkelle aloittelevan retkeilijän jättävän alimmaksi topatut rintaliivit. Muistathan siis myös kaikkein alimman kerroksen. Sielläkin villa on nyt pop!

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Paras neuvo: kokeile

Ihan liian monta kertaa olen sortunut kuuntelemaan kanssatouhuajan ohjeita: ”Ei siellä mitään rukkasia tarvita.” ”Pärjää kyllä yhdellä kerroksella.” Virhe! Jäädyn nopeammin kuin muut. Käsistäni katoaa toimintakyky syyskuussa ja palaa juhannuksena. En vielä hikoile, kun toinen jo ui järvisaimaat kainaloissa. Minun täytyy kuunnella kerroksia kasatessa vain itseäni. Tee sinäkin näin. Kokeile ja opi. Kun tulee hiki, availe vetoketjuja ja tuuletusaukkoja ja pyydä mahdollista ryhmää pysähtymään hetken vaatteenvenkslaustaukoa varten. Kiristä huppusi nyörit, kun on kylmä, vaikka kaveri huitoisi vieressä paljain päin.

Kerrospukeutuminen Kuva Terhi Jaakkola

Artikkeli tehty yhteistyössä Fjällrävenin kanssa.