Kuinka opastaa näkövammaista luonnossa? – videon kuvausretki Lapakistossa

Artikkeli: Anemone Aaltonen

Koska metsäpoluilla vastaan tulee niin juurakoita, erikokoisia kiviä kuin kaatuneita puitakin, ei yleisiä periaatteita näkövammaisen opastamisesta voi aina noudattaa. Metsässä opastamiseen ei ole aiemmin laadittu ohjeita, sen sijaan kaupunkiympäristössä opastamisesta löytyy kyllä monipuolisesti Näkövammaisten liiton tuottamia ohjevideoita. Luontoympäristössä ei kuitenkaan mahdu aina kulkemaan vierekkäin, ja siksi me kuvasimme Luonto kaikille -hankkeessa aiheesta ohjevideon yhteistyössä Näkövammaisten liiton kanssa.

Kuvausretkelle lähdettiin lokakuussa, pian lopullisen käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen. Asiakkaan rooliin videolle saimme näkövammaisen urheiluhierojan ja kuntohoitajan Hannu Huovisen, joka on Lahden kaupungin vammaisneuvoston jäsen sekä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n hallituksen jäsen. Avustajaa näyttelemään tuli aktiiviliikkuja Jarmo Suuronen.

Nastolassa sijaitseva Lapakisto soveltui videon kuvauspaikaksi erittäin hyvin monipuolisen maastonsa ansiosta; suositulta luonnonsuojelualueelta löytyy muun muassa luonnontilaisia soita, kallioista rantamaisemaa, sekametsää ja järvimaisemia. Erikoisena nähtävyytenä Lapakiston Pitkäjärvenvuorelta löytyy myös vain muutama vuosi sitten lohjennut isokokoinen kalliolohkare, jota emme kuitenkaan tällä kertaa käyneet ihastelemassa.

Aloitimme kuvausretken Sammalistonsuon näköalapaikalla aistimalla syksyistä suomaisemaa, kukin meistä omin käytössä olevin aistein. Samalla saimme kuvattua videolle haastavan opastuskohdan, sillä näköalapaikalle kuljettiin lyhyt matka pitkospuita pitkin. Valkoisen kepin tai kävelysauvan avulla näkövammainen hahmottaa pitkospuiden reunat, mutta silti näissä tilanteissa rauhallisen ja tarkan opastuksen tarve korostuu. Liukkailla pitkospuilla harha-askeliin ei ole varaa, muuten saa loppuretken ajan kulkea märissä kengissä.

Kapeilla pitkospuilla ei ole varaa harha-askeliin ja siksi ne voivat tuntua näkövammaisesta haastavilta.

Kuivin jaloin jatkoimme onneksi matkaa jylhälle Pitkäjärvenvuorelle, joka kohoaa jopa 45 metrin korkeuteen. Kuljimme polkua pitkin jo lehtensä pudottaneen koivikon läpi, ja korkeammalla saimme kokea jalkojemme alla kalliota ja ympärillämme karumpaa mäntymetsää. Kuvaajamme Elias Kaus otti opastusvideolle pätkiä erityisesti ylä- ja alamäissä, sillä korkeuseroista on hyvin tärkeää kertoa opastaessa. Varsinkin alamäessä kaatumisen riski kasvaa.

Alamäessä vauhtia kannattaa hidastaa, sillä silloin kaatumisen riski on suurempi kuin ylämäessä.

Videomateriaalia kertyi riittävästi ennen auringonlaskua, ja Pitkäjärvenvuoren laella käännyimme takaisin. Kuvausretken päätteeksi grillasimme makkarat Lapakiston nuotiopaikalla, jossa pääsimme vielä harjoittelemaan kuvailutulkkausta. Kuvailutulkkaus tarkoittaa visuaalisen tiedon välittämistä puheen avulla näkövammaiselle, tässä tapauksessa nuotiopaikalta aukeavan syksyisen järvimaiseman kuvailemista ääneen.

Kuvailutulkkaamalla voi auttaa näkövammaista saamaan luonnosta kaiken ilon irti. Miten sinä kuvailisit ääneen kuvassa näkyvää maisemaa?

Videon kuvanneen ja editoineen Elias Kausin mukaan näkövammaisen liikkumisesta tuli opittua uutta, mutta kuvausretki ei juurikaan eronnut näkevien henkilöiden kuvaamisesta. Metsässä liikuttiin rauhallisesti, mikä oli kuvaamisen kannalta hyvä asia.

Minkälainen kuvatusta ohjevideosta sitten tuli? Videota katsomalla voi nauttia Lapakiston syksyisistä maisemista ja samalla oppia uutta näkövammaisen opastamisesta luonnossa!

Kirjoittaja Anemone Aaltonen toimii Luonto kaikille -hankkeessa luontomatkailuyrittäjien apuna esteettömien ja saavutettavien palveluiden tuotteistamisessa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.