Kuhmoisten Kammiovuoren luola

Marraskuussa teimme Suomen luolaseuran kanssa reissun Kuhmoisten kuntaan, joka on, tai jonka ainakin pitäisi olla tunnettu useasta maassamme merkittävästä luolasta. Niiden lisäksi kun seudulla on vielä jokunen muukin mainittava kohde ja Isojärven kansallispuisto, voi pitäjän sanoa olevan retkeilyllisesti erittäin kiinnostava.

Reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui ainoa valtatien itäpuolelle jäänyt kohde, Kammiovuori. Vuoren nimi on jo vahva viite siihen, että sieltä löytyisi luola ja lukuisat maininnat eri lähteissä olivat vahvistaneet tämän tiedon.

Kammiovuori sijaitsee Kammiolammen vieressä Ruolahden ja Närvän kylien välissä. Sen tykö pääsee Ruolahdentieltä luoteeseen päin Roninvuoren ohi Ison Kärppäjärven lähettyville vievää metsäautotietä pitkin. Mitä lähemmäs vuorta saavutaan, sitä huonommaksi tie muuttuu. Matalalla maavaralla varustetulla autolla ei kannata haaveilla aivan liki pääsemisestä.

Mäen päällä on jonkinoinen kääntöpaikka, josta joskus ennen on johtanut luolalle merkattu polku. Sittemmin hakkuut ovat vieneet väliltä osan metsää ja merkit sitä myöten. Polun maastosta saattaa kuitenkin erottaa. Polku kiemurtaa ensin kotvan mäen päällä ja laskeutuu sitten alas laaksoon.

Laakson pohjaa etelään kulkiessa erottuu edessä muinaisten mullistusten synnyttämä vuorenvyöry, jonka kätköissä odottaa Kammiovuoren luola.

Suuaukko on varsin helppo tunnistaa. Sisälle on turha yrittää ilman keinovalkeaa. Luola on nimittäin suuri.

Siellä kesällä käyneen Harrin tarinoiden perusteella tiesin odottaa sitä jokseenkin suureksi suureksi, mutta kammio joka edessämme avautui, oli suomalaisittain poikkeuksellisen suuri ja ylitti odotukset.

Pituutta luolalla oli reilusti yli 15 metriä, korkeutta parhaimmillaan kaksi ja rapiat ja leveyttä siinä viiden metrin kieppeillä.

Kolusimme vielä kivenrakoja lähtevien haarojen toivossa, mutta totesimme, että vaikka moni niistä lupaavalta näyttikin, niin yksikään ei ollut ihmisen kuljettavissa.

Vaan eipä olisi sattuman tarvinnut paljoa toisin kiviä järjestellä, kun käsillä olisi ollut vielä kymmeniä metrejä pidempi luolasto.

Kenties ainoa kokemusta himmentävä seikka oli luolan yksioikoisuus. Se oli nimensä mukaan kammio. Yksi suuri tila, jonka hahmotti helposti ja nopeasti. Pitkään seikkailuun ja tutkiskeluun se ei antanut mahdollisuutta. Toisaalta hyvin luolamainen kokemus ja vähemmän lajia harrastaneille suhteellisen helppo tapa päästä käsiksi maassamme merkittävänkokoiseen luolaan.

Luola kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6834990 E 413060