Kuhankuonon Vaskijärven reitti: soita, metsää, susia ja perhosia
Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluva Vaskijärven kierros on noin 20 kilometrin mittainen reitti, joka kulkee metsäteillä, poluilla ja pitkospuilla, yli soiden ja läpi luonnontilaisten metsien. Vaskijärven luonnonpuistossa kulkevalla osalla täytyy pysyä merkityillä poluilla ja pitkospuilla.
Reitille lähtiessä kannattaa parkkeerata auto Elijärvenkulman parkkipaikalle. Levähdyspaikoista ei ole pulaa, sillä kierrokselle osuu Valastenmaan tulentekopaikka pöytineen ja penkkeineen, sekä Vesiraumanmäen laavu. Molempien yhteydessä on myös WC. Reitin metsäisissä osissa saa kuitenkin tuntea olevansa keskellä koskematonta luontoa, ja viimeistään myrskyn myllertämässä aarniometsässä vaikuttuu luonnon voimasta.
Totesimme maaston reitillä tasaiseksi ja helppokulkuiseksi. Eniten vaikeuksia tuotti myrskytuhoisen metsän läpi eteneminen. Poluille oli kaatunut runsaasti puita ja erään kerran tie nousi pystyyn kirjaimellisesti, kun tuulenkaadon mukana polku oli siirtynyt paikoiltaan 90 astetta ylöspäin.
Luontokokemuksista mainittakoon, että kevään ensimmäisten perhosten joukossa näimme kirkkaan oranssin yksilön, jota laikkujen perusteella arvelin ensin harvinaiseksi kirsikkaperhoseksi. Toisesta suunnasta otetun kuvan ja siinä näkyvien vaaleiden jalkojen perusteella perhonen paljastui isonokkosperhoseksi, joka sekin on ollut harvinainen vaeltaja Suomessa pariin viime vuoteen saakka. Parin viime vuoden aikana perhonen on talvehtinut Suomessa, ja niin on tehnyt myös näkemämme yksilö.
Matkalle osui myös suuria muurahaiskekoja, todennäköisesti palokärjen kaivelemia muurahaispesiä, sekä polulle painunut jälki, joka ei kokonsa perusteella voinut olla muuta kuin suden jättämä. Jälki oli huomattavasti suuren koiran tassunjälkeä isompi: pituutta jäljellä oli 11,5 cm ilman kynsiä, leveyttä kymmenen cm. Susia alueella tunnetusti liikkuu, mutta ne kyllä väistävät retkeilijöitä.
ETRS89-koordinaatit (WGS84): N/lat 6751349.580, E/lon 1570902.841
Kaatuneet puut on leikattu polkujen kohdalta kokonaan pois, pari pientä puuta oltiin jätetty mutta ne pääsi helposti ylittämään. Pitkospuut oli suurimmaksi osaksi aika huonossa kunnossa, parempi oli kulkea polun vierestä. 5-8km oli pelkkää tylsää mökkitietä, vaskijärvelle polku ei kulkenut vaan välissä oli mökkejä, ainoostaan pari vilausta sai ellei yksityisalueelle halua poiketa. Pysähdyspaikat olivat ihan hyvässä kunnossa. Suota riitti monia kilometrejä ja siellä näkymät olivat upeat.
ISO ONGELMA OLI REITILTÄ PUUTTUVAT MERKKAUKSET. KAJANAJÄRVESTÄ YLÖSPÄIN OLI N. 1KM ILMAN MITÄÄN MERKKAUKSIA OLEVA SORATIE, ONNEKSI PUHELIMESSA TOIMI NETTI NIIN PYSTYI ARVIOIMAAN MENIKÖ OIKEESEEN SUUNTAAN. TOISEEN OTTEESEEN KOIVUNTAIMIA TÄYNNÄ OLLUT HAKATTU METSÄ LEPONMÄEN KOHDALLA OLI N. 0.5KM ILMAN MITÄÄN MERKKAUKSIA
On siis hyvä ottaa oma kartta ja kompassi mukaan. Meille tuli päälle 2km lisämatkaa kun lähdettiin neljään otteeseen harhaan.
Kiitos kommentista ja lisätiedoista! Puutteellisista opasteista kannattaa laittaa hyvässä hengessä palautetta reitin ylläpidosta vastaavalle taholle 🙂 Terveisin Jonna/Retkipaikka