Kotiseuturetkellä Puumalan Loketon onkalossa

Loketon onkalo on Puumalassa, Pistohiekan lähistöllä sijaitseva 10-13 metriä syvä ja 70 metriä pitkä kalliorotko. Se ei ole varmastikaan niin tunnettu kuin esimerkiksi Orinoron rotko Leppävirralla, mutta silti jännittävä ja tutustumisen arvoinen kohde. Polku Loketon onkalolle on mukavan mittainen eikä liian vaikea. Vasta rotkossa kipuaminen vaatii hieman uskallusta.

Loketon onkalo Puumalassa
Päivämäärä: 28.7.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 171
Reitin pituus: 1,5 km
Kohokohdat: Jylhä Loketon onkalo
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka Honkajoentien laidalla, osoite Honkajoentie 510. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Lenkkikengillä pärjäsimme, mutta totesimme, että sateisella säällä maastokengät tai muut tukevat ja hyväpohjaiset jalkineet olisivat tarpeen
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Heinäkuinen kotiseuturetki. Läksimme tutustumaan Loketon onkaloon, jossa itse oli vieraillut pari kertaa aiemmin, mutta seuralaiseni eivät olleet tällä Puumalan kolkalla käyneet (vaikka olemme siis kaikki Puumalasta kotoisin). Saavuimme Honkajoen parkkipaikalle puolen päivän maissa – ja sehän olikin oikeastaan täynnä (neljä autoa), mutta tien laitaan voi toki parkkeerata useammankin auton. 

Parkkipaikalla on melko uusi Saimaa Geoparkin kyltti – ja mukava näkymä viereiselle Saarijärvelle.

Loketon onkalon kyltti on tien toisella puolella. Polku luontokohteelle starttaa tästä.

Heti ensimetreillä on toinen infokyltti, todennäköisesti vanhempi. 

Reitti nousee pikku hiljaa kohti mäkeä, jossa onkalo sijaitsee, suurimmaksi osaksi havumetsässä. Mustikkaa riitti kävelypäivänämme, melkein jokainen vastaantulija tuntui joko syövän mustikoita polun laidalla tai kantavan jopa ämpäriä ja poimuria mukanaan!

Parinsadan metrin kävelyn jälkeen kyltti kertoo Loketolle olevan vielä kilometri matkaa. Melkoisia mutkia täytyisi tehdä, jos haluaisi kilometrin kävellä. Minun mittaukseni mukaan onkalolle oli korkeintaan 700 metriä parkkipaikalta (eli ehkä 500 metriä tästä kyltiltä). 

Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan risteykseen, jossa voi oikeastaan valita kolmesta eri reitistä. Suora reitti vie suoraan onkaloon (jyrkän alamäen kautta) ja oikealle (kaatuneen kyltin suuntaan) voi nousta levähdyspaikalle kallion päälle. Myös vasemmalle voi kääntyä sinisillä maalimerkeillä merkitylle polulle – se vie hieman pidempää ja loivempaa reittiä onkalolle. Tämän kolmannen polun hoksasimme hieman myöhemmin, nyt jatkoimme suoraan.

Loketon onkalo on noin 70 metriä pitkä ja korkeimmillaan yli 10 metriä korkea kaakko-luode-suuntainen kalliorotko. Polku saapuu sen kaakkoiskulmalle. 

Sen jälkeen kuljetaan saniaisten peittämässä rotkossa. Reitti ei ole kovin vaikea, mutta ei ihan esteetönkään. Rotkon pohjalla oli hieman mutaista, mutta lenkkareilla pärjäsi kuitenkin hyvin. Rotkon pohjalla oli myös istuskelupenkki, kuten kuvastakin voi nähdä.

Blogin pääkuvassa Luontopolkumiehen takana näkyy tikkaat. Niitä pitkin voi nousta Loketon onkalon luoteisnurkasta ylös. Vielä pieni nousu köysien avulla seuraavan kallion päälle ja saavutaan levähdyspaikalle, jonne pääsee siis myös suoraan polulta. Täten onkalon voi kiertää myös ympyräreittinä – onkalon läpi ja sen jälkeen levähdyspaikalle ja takaisin polulle.

Me palasimme kuitenkin onkaloon vielä ihailemaan sitä. Tapasimme myös muita retkeilijöitä ja pääsimme antamaan neuvoja polkujen suunnista. Tämän jälkeen lähdimme tutkimaan onkalon kaakkoiskulmalta toiseen suuntaan lähteviä pitkospuita. Selvisi, että tässä oli siis loivempi reitti onkalon suulle ja palasimme kolmen polun risteykseen sadan metrin jälkeen.

Ainakin tämä lyhyt reitti oli siis merkitty myös sinisin maalimerkein.

Palailtiin parkkipaikalle loivaa alamäkeä. Reitillä on yllättävänkin paljon korkeuseroa, korkein kohta eli levähdyspaikka on yli 50 metriä parkkipaikkaa korkeammalla. Vastaantulijoita riitti – ja keskustelua mustikoista. Taisi joku vastaantulija kyselläkin savolaiseen tyyliin, onko se rotko vielä siellä paikallaan.

Kävelyymme meni aikaa kolme varttia. Tällä kertaa ei pidetty evästaukoa vaan jatkettiin muutaman kilometrin päähän Pistohiekalle Mörkinahon kahvilaan. Samalla käynnillä voi muuten ihmetellä myös Linninmäkeä, jota pidetään legendaarisena – ja sitä on joskus mainostettu jopa Suomen suurimpana maantiemäkenä. Hyvän kesäisen kierroksen saakin Sahanlahdesta, josta Kaipaalantietä (osaksi asfalttia, osaksi hiekkaa) Linninmäelle, Loketon onkalolle ja eteenpäin Pistohiekalle. Takaisin Sahanlahdelle kantatietä pitkin. Tämä kierros on noin 20 kilometriä. Suosittelen! 

Sijainti: N=6829425.465, E=556282.675 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.59399798374138, lon=28.060380313777415

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Norppapolku Puumalassa
Kukkeistenpolku Puumalassa
Sarkaslammen georeitti Juvalla

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle