Korpudden – kallioinen aarre Lohjanjärven kainalossa

Lohjanjärven ympäristö on melkoinen retkeilijän aarrearkku. Seudun tunnetuimpia luontoaarteita lienevät Karkalinniemi luonnonpuistoineen ja Torholanluolineen sekä Lohjansaaren valtava tammivanhus, Paavolan tammi. Sen sijaan Mustiossa sijaitseva suojeltu kallioinen niemi, Korpudden, on melko harvalle tuttu. Uskallan kuitenkin väittää, että tuskin petyt, jos valitset sen retkikohteeksesi.

Korpuddenin alue on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama, ja sieltä löytyy yhdistyksen ylläpitämä nuotiopaikka, keittokatos ja huussi. Nämä varustelut tekevät Korpuddenista sopivan kohteen aivan aloittelevillekin retkiroopeille tai muuten vain helppoa retkeilyä kaipaaville. Toisaalta tämä Lohjanjärven syleilemä niemi vanhoine metsineen ja jylhine kallioineen tarjoaa takuulla kiehtovaa tutkittavaa kenelle vain.

Niemen kiertää reilun kilometrin pituinen polku, jonka lähtöpisteessä on nuotiopaikka. Tällä retkellä taukopaikka nökötti heti polun alussa kuin tilauksesta, sillä retkiporukkamme nuorin oli nukahtanut menomatkalla ja tarvitsi hieman aikaa voimien keräilyyn ennen polun kiertämistä. Nuotiopaikka on laitettu kalliolle, aivan veden ääreen ja voisin kuvitella, että rannanpuoleiselta penkiltä on joku joskus saattanut tehdä vahingossa lähempää tuttavuutta järvenkin kanssa. Joka tapauksessa paikka sijoittuisi varmasti korkealle Etelä-Suomen kauneimmat tulipaikat -kilpailussa, jos sellainen järjestettäisiin.

Pääsiäisviikonloppuna vesi kimmelsi tummansinisenä ja jäätä oli enää vain pienellä lahdella. Puiden lehdet hytisivät vielä tiukasti silmuihinsa kietoutuneena, mutta sieltä täältä kaikui jo kevät. Käpytikka oli löytänyt linnunpöntöstä mahtavan kaikukopan rummutukselleen, peippo töräytteli säkeitään lähipuista ja järvellä viuhuivat telkkien siivet. Sen sijaan rantakalliolle lennähtänyttä västäräkkiä ei aurinkoinen ”tuntuu kuin -4°C”-kevätsää tainnut juuri ilahduttaa. Hetken se tuijotti meitä hiljaa pää kallellaan: ”Missä on etelä?”

Nuotiopaikalta lähtevä polku kiemurteli alkumatkan aivan rannan tuntumassa. Muhkeat kilpikaarnamännyt seisoivat jämerästi kallioilla, ja tervalepät kurottelivat veden ylle. Lyhyen kulkemisen jälkeen Korpuddenille ominaiset jyrkät korkeuserot alkoivat konkretisoitua, ja kalliot tippuivat useiden metrien matkan järveen. Vanhat kuuset ja lahopuut loivat lumovan tunnelman.

Kapean metsäsuikaleen takana kohosi jyrkänne lähes pystysuorana seinänä. Äkkiä syvänvihreän sammaleen kuorruttama seinämä oli aivan polun kyljessä. ”Onpa mahtava paikka. Tämä voisi olla meidän uusi lempi[retkeily]kohde!”, intoili mies.

Puiden suojista polku kuljetti meidät takaisin veden ääreen, jylhälle rantakalliolle, jonne oli aseteltu pöytä ja penkit maisemapiknikkiä varten. Koska repussamme kolisi enää lähes tyhjä termari, tyydyimme tähyilemään hetken järvinäkymää ja jatkoimme niemen tutkimista.

Merkattu, lyhyt polku sopi hyvin lapsiperheretkeilyyn. Ei tarvinnut kiirehtiä eteenpäin, vaan oli aikaa pysähdellä puiden ja kivenkolojen äärelle. Tosin suuremman lapsiryhmän luotsaaminen Korpuddenilla aiheuttaisi varmasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä paikan viehätyksestä suuri osa tulee suurista korkeuseroista ja jyrkistä kallioista, joiden reunoja polku seurailee osan matkaa.

 

Paluureitti kulki kallioiden päällä, osittain metsän suojissa, mutta poikkesi myös avokalliolle. Siinä kohtaa oli hyvä hetki pysähtyä ja antaa maiseman huikaista. Kallion laella puiden korkeus humahti aivan uudella tavalla tajuntaan, kun niiden rosoiset tyvet olivat kaukana alhaalla, ja latvoja sai silti katsoa ylöspäin. Vinkkinä myös, että korkeanpaikankammoinen voi ammentaa paikalta ilmaisen adrenaalitömäyksen kurkkaamalla alas jyrkänteeltä.

Loppumatkasta löysimme vielä rehevästä rinteestä lisää kevään merkkejä, kun sammaleesta pilkisti ujoina nuppuina nuokkuvia sinivuokkoja. Hieman alempana tuulen kaatamaan kuusen juurakko taas tarjosi sopivan paikan karhuleikkeihin.

Pian polun lähtöpiste jo häämöttikin taas näkyvissä. Pidempikin matka olisi taittunut, ainakin meiltä aikuisilta. Toisaalta pelkästään kilometrin polun kiertämiseen taisi hujahtaa reilusti toista tuntia aikaa. Niin paljon kiinnostavaa tutkittavaa polun varrelta löytyi, ja yhtä sun toista nähtävää jäi vielä säästettäväksi seuraavaan retkeen.

Jos Korpudden alkoi retkikohteena kutkuttaa, niin tässä vielä ohjeet, miten sinne löytää. Käänny Hanko-Hyvinkää-tieltä (tie 25) Mustion kohdalta luoteeseen tielle 186, ja parin kilometrin jälkeen edelleen oikealle Hållsnäsintielle. Tien varrella tulevat ensin vastaan Mustion ruukki ja linna, joiden luona kannattaa myös pysähtyä, jos aikataulu sen vain suinkin sallii. Linnan jälkeen matka jatkuu Hållsnäsintietä pitkin, kunnes noin kilometri Piispalantien ja Hållsnäsintien risteyksen jälkeen kyltti ohjaa kääntymään oikealle Korpuddeniin menevälle metsäautotielle. Polun lähtöpiste löytyy tien päästä.

Kartta. Sijainti: N=6674909.682, E=326537.531 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.