Konkarinsuo, Multia

Konkarinkierros, Multia

Multian Kiiskilänmäeltä, keskisen ja eteläisen Suomen korkeimmassa kohdassa olevan näköalapaikan juurelta, löytyy myös Konkarinkierroksen lähtöpaikka.  Tämä kunnioitusta herättävä nimi ei viittaa pitkään ja raskaaseen vaellusreittiin, vaan kolmen kilometrin luontopolkuun. Konkarinkierros ei ainakaan haalistuneiden esittelytekstien ja karttojen perusteella ole järin rankka rupeama.

Kiiskilänmäki, luontopolku-kyltti, Multia

Luontopolku alkaa aivan maisematornin ja laavun vierestä. Tänä aurinkoisena huhtikuisena iltapäivänä polku-ura on vielä luminen, vaikka maasto muuten onkin jo lähes sula. Multialla tosin on lunta usein enemmän kuin muualla Keski-Suomessa.

Multian metsämaisemaa, Nikaranperä

Kun astun kapealle metsäpolulle, tuntuu hetken verran siltä, että voisi olla jo kesä. Vain lehtipuiden ja mustikanvarpujen lehdet puuttuvat joukosta. Paikoin jäälaikkuja kuitenkin sattuu polullakin jalkain alle.

Hakkuuaukea Konkarinkierroksella, Multia

Konkarinkierros on merkitty puunrunkoihin maalatuin punaisin maalimerkein, joista tosin osa on haalistunut aikojen saatossa. Hakkuuaukealta nämä opasteet luonnollisesti puuttuvat, mutta polku-ura erottuu sulan maan aikaan erinomaisesti.

Kaatunut kelo ja sen kanto

Komea kelo on kaatunut tantereelle tuulen tuiverruksissa. Puuvanhuksen kannon kullanoranssi nysä on hetken kirkkain väriläiskä tässä kevään lämpöä ja sadetta vielä odottavassa maisemassa.

Konkarinsuo, Multia

Polku laskeutuu rinnettä metsän laitaan, missä katajanoksat kutittelevat käsiä. Konkarinsuon laidassa pysähdyn opastetaululle, joka kertoo muuraimista. Eläviä esimerkkejä suomuuraimista lähivarvikossa saapi vielä tovin odotella.

Konkarinsuosta osa on ojitettu, joten reitille mahtuu useampikin suorana maastoa halkovan ojan ylitys riukusiltoja pitkin. Ojat ovat vielä jäässä, mutta kostea maaperä joustaa sen verran, että pitkospuut ovat todella tarpeen.

Keväinen mäntymetsä ja suopursuja

Polku kaartaa toviksi astetta kuivempaan kangasmaastoon, missä suopursujen armeija vielä kerää voimia kukintakautta varten. Täällä on varmasti huumaava tuoksu, kun kukat aukeavat.

Kelotaidetta luontopolulla

Metsästä löytyy aina luonnon kätösten muovaamia taideteoksia, kuten vänkyräisiä kantoja tai oksia. Minäkin alan heti mielessäni hakea tästä harmaasta hahmosta uljaan sotaratsun muotoja.

Kohtaan vielä lumilämpäreitä niin männikön suojissa kuin suon varjoisassa laidassa. Muutama lintu laulaa luikauttelee seurakseni; hissukseen tämä kevät etenee.

Multia, Kirkkotien kyltti metsässä

Yhtäkkiä eteen tupsahtaa uusi opaste: Kirkkotie. Näin metsän keskellä kun ollaan, eikä mitään tien levyistä valtaväylää sammalikosta erotu, näky on vähintäänkin yllättävä.  Tästä kuitenkin kulki nikaranperäläisten oikoreitti lähimmälle kirkolle, joka oli alkujaan Ruovedellä saakka, sitten Keuruulla ja lopulta Multialla.

Lauttajärvi, keväinen ranta

Kohta polku ylittää lumipeitteisen metsäautotien ja lähtee sitten laskeutumaan kohti Lauttajärven rantaa. Rinteen valumavesistä märkä maa on saanut monin paikoin jännän jääkannen, jonka alla on joko kohmeista maata tai virtaavaa vettä. Pääsen eteenpäin liukastumatta ja kuivin jaloin, kiitos kunnon jalkineiden.

Lauttajärven rannassa huhtikuussa, Multia

Lauttajärvi on edelleen jäässä. Erämaajärven rannasta löytyy pöytä ja penkit, mutta tulipaikkaa ei ole tarjolla. Hiljaisuuden katkaisee vain lokkien ja joutsenten kirkuna järven toisesta päästä. Moottorin pärinä ei täällä häiritse, sillä olen Keski-Suomen laajimmalla asumattomalla alueella.

Lähden kapuamaan rinnettä ylös, missä polku ylittää tien. Luontaisesti suuntaisin leveälle uralle suoraan metsäautotien toisella puolella, mutta tässä pitääkin ottaa muutama askel metsäautotietä vasemmalle, mistä löytyy maastosta selkeänä aukkona erottuva Konkarinkierroksen polku-ura punaisine maalimerkkeineen.

Konkarinsuon pitkospuut, Multia

Pian olen jälleen tasaisessa suomaisemassa. On rauhoittavaa tallustella auringon kuivattamilla, harmaantuneilla pitkospuilla halki Konkarinsuon. Tuuli humisee läheisten petäjien latvoissa ja tänne saakka kantaa joutsenten kailotus taakseni jääneeltä Lauttajärveltä. Kyllä tässä mieli lepää.

Kiiskilänmäen maisematorni, Multia, huhtikuu 2014

Ympyräreitin tehnyt polku johtaa minut takaisin lähtöpaikkaan, Kiiskilänmäen maisematornin juurelle.  Kapuan vielä katsomaan keväisiä maisemia yläilmoista, äskettäin tervatusta tornista.

Maisema Kiiskilänmäen näkötornista

Nikaranperän kylällä on kyllä mistä ylpeillä. Näistä hulppeista näkymistä on mukava laskeutua alas laavulle ja tulille, missä toinen päiväretkiporukka jo istuskelee nautiskelemasta hienosta päivästä.

Kiiskilänmäki Konkarinkierroksen luontopolkuineen on mainio, helppokulkuinen päiväretkikohde. Kiiskilänmäelle opastavat ruskeapohjaiset opastekyltit ainakin läheiseltä Uuraisten ja Multian väliseltä Uuraistentieltä (tie 627). Kelirikon aikaan alueen soratiet ovat kuitenkin hieman pehmeässä kunnossa, joten  autoilijan on hyvä olla tiellä tarkkana.

Kartta. N 6931338  E 404878

2 replies
  1. Pasi Piispanen
    Pasi Piispanen says:

    Kaverin kanssa päädyttiin vahingossa kyseiselle näköalatornille 2007 kesällä. Sateisen päivän ja lähes 30 km maantiepatikoinnin uuvuttamina majoituimme paikalla olleeseen hienoon kotaan, jossa yövyimme kuivatellen kamppeita. Siinä iltaa istuessa ja puita poltellessa kotaan saapui mies joka tiesi kertoa että kota oli yritetty polttaa (tahallisesti/tahattomasti). Pitkään siinä katseli ja kuulosteli keitä olimme.

    Onko nyt niin että tuota kotaa ei enää ole, kun ei tekstissä/kuvissa mainittu. Laavu siellä oli kyllä silloinkin.

    Puiden poltosta maksettiin pieni korvaus laatikkoon joka oli näköalatornin kupeessa. Tuota luontopolkua ei ehditty kiertämään, mutta kivalta näyttää kuvien perusteella. Ehkä tulevaisuudessa tulee käytyä sekin kiertämässä.

    Vastaa
  2. Upe Nykänen
    Upe Nykänen says:

    Kota on kyllä edelleen paikallaan – siinäkin tuli istuttua tulilla talvella. Eipä vain sattunut tämä tekstiin siitä mainintaa tai kuvaa. Kiiskilänmäellä on myös huussi. Puuvajassa riittää hyvin polttopuita, joten kenenkään ei todellakaan tarvitse lämpimikseen kotaa polttaa ja kohtelias kävijä tosiaan kiittää paikalle tuoduista kuivista tulitarpeista pienellä lahjoituksella.

    Kuva ehjästä kodasta talviasussa löytyy täältä: //retkipaikka.fi/kiiskilanmaen-maisematorni-multia/

    Vahingoille ei voi mitään, mutta se että joku tarkoituksella yrittäisi näitä yhteiseksi iloksi tehtyjä laavuja/kotia ym. tuhota – se on minusta käsittämätöntä. Satuin kerran Imatralla Lammassaaren ulkoilualueelle silloin, kun paikallinen Lions-klubi oli pystyttämässä uutta kotaa paikalleen, aiemmin tuhottujen tilalle; muistaakseni kyseessä oli jo kolmas kota samassa paikassa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Pasi Piispanen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.